Saaliin perään ryntääminen on osa koiran metsästyskäyttäytymistä. Moni koira rakastaa pallon, toisen koiran tai pupujussin perässä juoksemista. Luontaisten käyttäytymismallien tyydyttäminen onkin tärkeää eläimen hyvinvoinnille. Viehejuoksu on loistava mahdollisuus antaa koiran nauttia vauhdista ja jahtaamisesta.
Greyhoundharrastaja Lotta Vuorela on vetänyt viehejuoksutilaisuuksia monenrotuisille koirille. "Juokseminen on siinä mielessä hyvä laji, että sitä kokeilemaan voi tulla ilman mitään ennakkotaitoja. Jos koira innostuu vieheenajamisesta, on harrastus helppoa ja tosi hauskaa - sekä koiralle että omistajalle", Vuorela toteaa.
Kilpailuja kaikille
Etelän Greyhound Urheilijat ry järjesti vuonna 2004 ensi kertaa nyt jo viiden vuoden ikään päässeen erittäin suositun joukkuejuoksutapahtuman RotuRacen. RotuRace on leikkimielinen kaikille koiraroduille – myös sekarotuisille – suunnattu vauhdikas juoksutapahtuma. Nimensä mukaisesti joukkueen muodostaa neljä samanrotuista ja -kokoista koiraa, jotka kilpailevat kokonsa mukaisissa luokissa. Ensimmäisenä vuotenaan kilpailussa oli mukana huimat 360 koiraa ja joukkuemäärä kasvaa edelleen. Eri rotuja on tapahtumaan osallistunut tähän mennessä jo satakunta.
"EGU:ssa virisi aikoinaan jäsenistön kesken idea järjestää juoksutapahtuma muille kuin vinttikoirille - ajatuksen takana oli niin varainhankinta kuin pr-toiminta", Vuorela kertoo. Kukaan ei silloin uskonut, että tapahtuma saisi niin valtaisan suosion. Nykyään vastaavia juoksukilpailuja käydään muuallakin Suomessa: Raparalli Jyväskylässä, Mansen Murre Tampereella, Speedrace Imatralla, Möllimaastot Haukiputaalla ja monia muita.
"RotuRacen vuoksi on EGU:ssa järjestetty aina muutamia harjoitusiltoja ennen itse tapahtumaa ja näiden suosio innosti minua järjestämään avoimia treeni-iltoja toiminimelläni", Lotta Vuorela jatkaa. Vieheen perässä juokseminen on koiralle luontaisen metsästyskäyttäytymisen tyydyttämistä ja radalla se on mahdollista tehdä turvallisesti ja kontrolloidusti. Monelle koiralle se on myös tehokasta väsyttämistä. "Suurin osa kokeilijoista haluaa tulla uudestaan, kun huomaavat miten hulluna koira voi lajiin olla. Säännöllisesti tehtynä viehetreenaus on myös yhdenlaista nopeusharjoittelua, joskin se pitää silloin tosiaan tehdä säännöllisesti ja tietylla lailla toteutettuna", koirahierojanakin toimiva Lotta painottaa.
Vieheen perään tuntuvat innostuvan todella monen rotuiset koirat. "Olen nähnyt niin chihun kuin villakoirankin tappavana viehettä onnensa kukkuloilla. Suurin osa kokeilemaan tulevista koirista juoksee vieheen perässä, sillä saalistaminen on luontaista koirille", Lotta Vuorela kertoo. Vinttikoirat poislukien raivoisimpia ajajia Vuorelan mukaan tuntuvat olevan terrierit ja paimenet. Useimmiten koirat juoksevat harjoituksissa yksin tai korkeintaan tutun kaverin kanssa. "Eroa esimerkiksi greyhoundin viettiin on jonkin verran, sillä monet vieheestä innostuneet koirat eivät kuitenkaan ajaisi viehettä ryhmässä häiritsemättä toisia - toisin kuin greyhoundit tekevät."
Koukuttava harrastus
Turkulainen Camilla Walden on käyttänyt kahta beaceroniaan viehejuoksutreeneissä Metsämäen radalla jopa viikottain kesäkaudella. "Comete-narttuni on hyvin aktiivinen ja valitin siitä naapurilleni, jolla on kaksi greyhoundia. Hän ehdotti että tulisin radalle kokeilemaan ja katsomaan josko vieheen perässä juokseminen väsyttäisi Cometea. Minä ja koirani jäimme harrastukseen pahasti koukkuun. On mukavaa kun koirat saavat vapaasti toteuttaa itseään ja nähdä miten paljon ne hommasta nauttivat." Camillan koiria voisi kuvata jopa raivokkaiksi harrastuksessaan: "Comete juoksee aina harjoituksissa kaksi kierrosta. Enemmänkin menisi, mutta en uskalla antaa sen juosta pidempään." Seuraavaksi kaudeksi Waldenilla on edessä kuonokoppien hankinta. Koirat tappavat viehettä niin innoissaan, että sen ehjänä pysyminen voidaan taata vain koppien käytöllä.
Walden harrastaa koiriensa kanssa myös tokoa, agilitya, taakanvetoa ja suojelua. "Itse nautin ratajuoksusta siksi, että voin ikäänkuin ulkopuolisena katsella koirieni juoksemista. Muissa harrastuksissa joudun itse olemaan aktiivinen, joten en sillä tavalla ulkopuolisena näe miten koira toimii", hän kuvailee.
Sampo-staffordshirenbullterrierin emäntä Maija Forsell kuvailee lemmikkinsä intoa viehejuoksuun: "Sampo rakastaa leikkejä joissa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joten luulen että lajin sähäkkä luonne sekä vauhdin hurma ovat ne asiat joiden takia Sampo nauttii niin paljon viehejuoksusta. Yhtä intohimoisesti Sampo suhtautuu vain pehmo-frisbeehen ja ruokaan." Pari tutustui viehejuoksuun ensi kertaa Hyvinkäällä 2007 Luhtilaukkaajat ry:n järjestämissä Makkarajuoksuissa. Makkarajuoksut on kaikille avoin, leikkimielinen ratajuoksukisa, jossa juostava matka valitaan koiran iän, rodun ja kunnon mukaan. Sampo juoksi etusuoran moottorivieheen perässä ja innostui lajista niin paljon, että Maija päätti viedä sen toistekin juoksemaan.
City-Puudelit on Suomen Villakoirakerho ry:n Helsingin paikallisosasto. Kerho on järjestänyt villakoirille omia viehetreenejä vuodesta 2002 Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla. Ensimmäiset epäviralliset kilpailut puudelien kesken pidettiin vuonna 2003. Aloite uuteen lajiin tuli kerhon omilta harrastajilta. "Juokseminen tuo vaihtelua harrastuksiin ja villakoiran rakenne on suorastaan tehty kovaan vauhtiin. Viehejuoksu on tuonut myös uusia ihmisiä kerhon piiriin lähinnä tämän harrastuksen erilaisuuden ansiosta", Liisa Haveri kertoo. Omien viehetreenien lisäksi puudeliväki on kunnostautunut osallistumalla RotuRaceen sekä käynyt myös maastojuoksuharjoituksissa Hyvinkäällä. Nopeimmat villakoirat juoksevat likipitäen yhtä kovaa kuin afgaaninvinttikoirat.
Lämmittely ja jäähdyttely tärkeitä
Lotta Vuorela painottaa, että vaikka viehejuoksu sopii kunnonkohotukseen, tulee koiran olla aloitusvaiheessa riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa. Innostuessaan koira juoksee täysillä ja huonokuntoinen eläin voi vahingoittaa itseään revitellessään. Maija Forsell on samaa mieltä. "Lämmittely on lihaksikkaalle koiralle erityisen tärkeää ja me aina kävelemme omaa vuoroa odotellessamme - ja samalla yritän saada koiran vähän rauhoittumaan. Sampo kuikuttaa ja tuijottaa tiiviisti viehettä muiden juostessa." Liisa Haveri tunnistaa myös odottamisongelman: "Villakoiratkin voivat hurahtaa lajiin sen verran vakavasti, että joillain kiehahtaa yli ja omalle juoksuvuorolle tullaan vasta startin alkaessa - muuten tilanne menisi radan vieressä huutamiseksi."
Haveri ei allekirjoita väitettä, että viehejuoksu tyydyttäisi koiran jahtaamisentarpeen. "Viehejuoksuttaminen ei mielestäni vähennä, vaan saattaa jopa lisätä ajoviettiä. Tosin usein näkee sen rajoittuvan pelkästään tuohon rataympäristöön, jos viehe on toiminut vietin herättäjänä." Lotta Vuorela ei ole täysin samaa mieltä. "Muutamilta koiranomistajilta olen kuullut, että viehetreenien jälkeen koira olisi hanakammin ajanut riistaa. Sellainen koira, jolla on luontaisesti riistaviettiä voi viehehommasta saada lisäpontta lähteä myös riistan perään, mutta toisaalta viehetreeneissä käy myös koiria, jotka ajavat viehettä ihan raivona ja eivät kuitenkaan lähde jäniksen perään, vaikka se lähtisi ihan nokan edestä. Luulen, että riistaviettiset koirat lähtevät riistan perään kaikesta huolimatta käyvät viehetreeneissä tai eivät."
Harrasta kotona tai porukassa
Suomessa on kahdeksan vinttikoirarataa, joilla pidetään ratajuoksukilpailuja. Kolme radoista on nurmipintaisia ja viisi hiekkapohjaisia. Suomen Vinttikoiraliiton alaisia kilpailuja, joissa voivat juosta kaikki vinttikoirarodut ja muutama vinttikoiraryhmän ulkopuolinenkin rotu, järjestetään sekä nurmi- että hiekkaradoilla. Greyhound Racing Liiton alaisia kilpailuja, joissa voivat juosta vain greyhoundit ja whippetit, järjestetään vain hiekkapintaisilla radoilla. Helsingin Vinttikoirakerhon rataharjoituksiin Tuomarinkartanoon ovat tervetulleita ainoastaan jäsenet, eikä jäseneksi pääse muuten kuin vinttikoiran omistamalla. Greyhound Racing Liiton alaisille radoille Hyvinkäälle, Haukiputaalle, Turkuun ja Tampereelle voi sen sijaan mennä minkä rotuisen koiran kanssa tahansa. Viehejuoksu ei myöskään ole kallis harrastus: yksi veto maksaa yleensä muutaman euron.
Niille, jotka asuvat kaukana vinttikoiraradoista, antaa Lotta Vuorela vinkin: "Käy perehtymässä jonkun asiaatuntevan luona aiheeseen, minkä jälkeen viehettä voi vetää ihan hyvin vaikka kotipihalla tai lähipellolla." Markkinoilla on aika ajoin myynnissä uusia tai käytettyjä, jonkun vinttikoiraharrastajan tekemiä käsi- ja moottorivieheitä.
Vaihtoehtoisesti voi myös hankkia tai tehdä itse koiralleen tassuvieheen. Tassuviehe on venyvä kumiköysi, jonka toinen pää ankkuroidaan maahan ja jonka toisessa päässä on jonkinlainen vastapaino tai koiraa muuten kiinnostava esine kuten dummy, motivaatiopatukka tai jokin rätti. Vieheen kiinnityspää juntataan maahan, koira ja vastapaino viedään sopivan matkan päähän ja molemmat päästetään samaan aikaan irti. Köysi vetää vastapainon suunnilleen kiinityskohdan paikkeille ja painoon kiinnittetty rätti sekä itse liike taasen saa koiran seuraamaan. Tassuvieheen käyttöön ei tarvita kuin yksi ihminen.
