Seuraaminen on monessa lajissa tärkeä asia, ellei jopa tärkein. Toko-liikkeistä iso osa sisältää seuraamista samoin kuin PK-lajien tottelevaisuusosuus. Koiratanssin heelwork to music -laji on melkeinpä pelkkää seuraamista, ja rally-tokossa seuraaminen vie koirakkoa kyltiltä toiselle. Miten saada aikaan hyvä seuraaminen vaikkapa jo heti pentua opetettaessa?
Seuraamisen, kuten minkä tahansa liikkeen, voi varmastikin opettaa monella tapaa ja saada kuitenkin aikaan yhtä hyvän lopputulos. Koska olen itse operantti kouluttaja, hyödynnän luonnollisesti tämän koulutusmenetelmän tapoja. Seuraamisen kouluttamisessa poimiminen lienee tärkein tapa saada aikaan toimintaa.
Määritelmä
Jotta koulutussuunnitelmaa voi alkaa tehdä, pitää tietysti ensin olla käsitys siitä, mitä seuraaminen tarkoittaa. Kouluttajalla on tärkeää olla visio siitä, miltä valmis lopputulos näyttää. Itse määrittelen seuraamisen pääsääntöisesti liikkumiseksi kontaktissa. Toki ei ole yhdentekevää, missä koira seuratessaan on. Silti itse koen tärkeimmäksi asiaksi katkeamattoman katsekontaktin.
Koirakoulussani käytän seuraamistermiä silloin, kun koira osaa liikkua ohjaajan kanssa samassa rytmissä samaan suuntaan pitäen samalla katsekontaktia. Lisäksi koiran paikan tulee olla oikea, eli koira liikkuu lapa ohjaajan säären kohdalla. Silloin kun koirakko ei ole vielä tällä tasolla, käytän useimmiten termiä “kontaktikävely” tai “mukana kulkeminen”.
Ensimmäinen vaihe
Katsekontaktin harjoitteleminen luo pohjan seuraamiselle. Kontaktia voi ja kannattaakin harjoitella monella tapaa: sekä paikallaan olemalla että liikkumalla koiran kanssa. Jo tässä vaiheessa ohjaajan on hyvä harjoitella kokeissa tarvittavaa vähäeleisyyttä, suorassa seisomista tai liikkumista, käsien pitämistä normaalisti kehon sivuilla jne. Kun jo pienen pennun totuttaa siihen, että ohjaajan hiljaisuus ja eleetön olemus ovat yhteydessä hauskoihin treeneihin ja hyviin palkkioihin, ei myöhemmässä vaiheessa tarvitse nähdä jo ehkä vakiintuneiden maneereiden häivyttämisen vaivaa.
Haluan, että koira tarjoaa katsekontaktia. Aivan aluksi koiraa voi auttaa esimerkiksi kutsumalla sitä nimellä, ja kun koira nostaa katseensa kohti ohjaajan kasvoja, naksutetaan ja palkitaan. Nimellä kutsuminen tai muu avustaminen on kuitenkin hyvä jättää pois mahdollisimman nopeasti, ja vain odottaa, että koira tarjoaa kontaktia. Alkuvaiheessa tätä on ehdottomasti helpoin harjoitella niin, että ohjaaja ja koira ovat vastatusten.
Seuraavaksi on hyvä alkaa harjoitella kontaktin tarjoamista ohjaajan vierellä. Koiran ei tässä vaiheessa tarvitse osata vielä tulla sivulle. Koiran voi pyytää vaikkapa istumaan, ja itse sitten siirtyä sen sivulle niin, että koirakko muodostaa perusasennon. Vaihtoehtoisesti voi käyttää myös koroketta, jos pentu ei osaa vielä istua. (Korokeharjoittelusta pennun kanssa voit lukea lisää Caniksen numeroista 1–2/15.)
Tässä vaiheessa katsekontaktiin kannattaa lisätä myös kestoa silloin, kun harjoitellaan häiriöttömässä ympäristössä. Helppo harjoittelurutiini asiaan tulee, kun alkaa tehdä tällaisen harjoitteen joka kerta, kun pentu saa ruokansa. Ruokakupin käyttämiseen etäpalkkiona tarvitaan toki ensin huolellinen luopumisen opettaminen.
Liikkeelle mars!
Seuraavaksi katsekontakti siirretään liikkeeseen. Jos vierellä oleminen ei ole vielä tuttua pennulle, on parempi aluksi harjoitella taas vastatusten koiran kanssa – tällöin siis ohjaaja peruuttaa. Osa opettaa tätä vaihetta niin, että koira on ohjaajan oikealla puolella oikea lapa ohjaajaa kohti: käytännössä kuin koira seuraisi normaaliasennossa, mutta on vain kuono väärään suuntaan. Itse suosin asentoa, jossa koira on suoraan ohjaajan edessä: tällöin on helppo nähdä, pitääkö se kontaktia vai ei.
Liikkuessa ohjaajalla tulee olla riittävät mekaaniset taidot harjoituksen toteuttamiseen. Pieni pentu on usein matalalla, jolloin palkitseminen ei ole kovin sujuvaa. Lisäksi koira saattaa olla kytkettynä, jolloin kaksi kättä tuntuu olevan aivan liian vähän koulutuksen onnistuneeseen läpivientiin! Itse pidän naksutinta ja hihnaa aina samassa kädessä, jolloin toinen käteni on vapaa pelkästään palkitsemaan koiraa. Jos koira on ohjaajan sivulla, on ehdottomasti parempi palkita koiranpuoleisella kädellä. Jos siis koira on ohjaajan vasemmalla puolella, talutin kulkee ohjaajan kehon edestä oikeaan käteen ja vasemmalla kädellä palkitaan. Tämä estää tehokkaasti ohjaajaa antamasta tahattomia (tai tahallisia!) rankaisuja nykäisemällä taluttimesta. Vaihtoehtoisesti hihna voi myös kulkea ohjaajan selän takaa hänen oikeaan käteensä.
On tärkeää, etteivät makupalat ole kädessä, vaan nami otetaan aina esiin vasta naksutuksen jälkeen. Tässä vaiheessa suosin itse koiran palkitsemista liikkumisen aikana, jos se pystyy syömään kävellessään. Tämä siis tarkoittaa, että liike ei pysähdy lainkaan, vaan naksutus ja palkitseminen (ja se, että koira syö makupalan) tapahtuvat ohjaajan ja koiran kävellessä. Koiran liikkuessa ohjaajan edessä on hyvä vaihtaa palkitsemiskättä aika ajoin. Tarkkaavainenkin kouluttaja saattaa vahingossa alkaa vahvistaa vinoa asentoa palkitsemalla aina samalla kädellä. Käsien vaihtelu kehittää myös kouluttajan mekaanisia taitoja!
Kannattaa liikkua peruuttamalla niin kauan, kunnes kontakti on sujuva ja mahdollisimman katkeamaton. Vasta tämän jälkeen aletaan kävellä koira vierellä. Tällöinkin on hyvä tarvittaessa palata takaisin peruuttamiseen esimerkiksi ympäristön vaihtuessa tai jos aletaan käyttää erilaisia häiriöitä. Suosittelen myös opettamaan pennun kulkemaan molemmilla puolilla ohjaajaa, vaikkei suunnittelisikaan kilpailevansa lajeissa, jotka edellyttävät seuraamista oikealla. Seuraaminen on staattinen, lihaksistoa hyvin epätasaisesti kuormittava liike, jonka jatkuva toistaminen voi johtaa vakaviin lihasjännityksiin ja puolieroihin, ellei koiran lihashuollosta huolehdita riittävästi.
Sivulletuloa tarvitaan myös
Samaan aikaan edellä kuvattujen harjoitusten kanssa voi myös aloittaa sivulletulon harjoittelemisen. Pidän ehdottomasti parhaana tapana opettaa sivulletulon ns. vatiharjoituksen avulla. Vatiharjoituksessa koiran etujalat ovat korokkeen (pesuvadin, ruokakupin tms.) päällä, ja koira opetetaan astumaan takajaloillaan niin, että se kiertää niillä koroketta. Näppärän sivulletulon lisäksi harjoitus on omiaan opettamaan koiralle tehokasta takapäänkäyttöä, joka mahdollistaa sujuvat sivuaskeleet ja käännökset vasempaan. Sivulletulon opettamisesta ja vatiharjoituksesta voit lukea lisää Caniksen numerosta 6/14.
Nastaa opettaessani päädyin ratkaisuun, jossa en lisännyt istumista sivulletuloon tai perusasentoon ennen kuin pentu oli oppinut jo jonkin verran seuraamista. Harjoittelin katsekontaktin pitämistä paikallaanollen niin, että koira seisoi vasemmalla puolellani. Yksi syy tähän oli, että halusin koiran pentuaikana vahvistaa seisomista enemmän kuin istumista. Koirakoulussa työskennellessäni olen huomannut, että seisominen on monelle koiralle hyvinkin vaikea käytös silloin, kun niillä on vahva istuminen. Lisäksi etenkin monilla matalilla koirilla on vaikeuksia suorittaa sujuvia käännöksiä vasemmalle, jos niillä on vahva istuminen perusasentoon. Heti, kun ohjaaja hidastaa käännöksessä, koira iskee takapuolensa maahan. Esimerkiksi rally-tokoa ajatellen tämä on hyvin vakava virhe. Näistä syistä päädyin lisäämään istumisen perusasentoon vasta, kun Nasta oli oppinut rallyn vasempaan kääntymiset, kuten 360 asteen ja 270 asteen käännökset sekä täyskäännöksen.
Hyvää takapäänhallintaa voi kehittää myös peruuttamisen opettamisen kautta. Se on myös harjoitus, jossa koiran pitäisi osata seistä. Aluksi koira opetetaan peruuttamaan ohjaajasta poispäin niin, että ohjaaja seisoo paikallaan (koira on siis vastatusten ihmistä). Peruuttamisen opettamisesta voit lukea lisää Caniksesta 2/14.
Lisää häiriöitä
Kun pentu osaa ns. kontaktikävelyn, aletaan lisätä häiriöitä. Harjoitus toimii samalla luopumisen jatkokurssina ja on erittäin hyödyllinen esimerkiksi rally-tokon houkutus-kylttiä silmällä pitäen.
Lisää harjoitusympäristöön erilaisia esineitä. Aluksi voi olla hyvä käyttää esineitä, jotka eivät ole koirasta erityisen mielenkiintoisia (ei siis esimerkiksi leluja tai nameja/ruokakuppia). Pidä koira hihnassa ja jatka normaaliin tapaan kävelemistä koira vierelläsi ja naksuta ja palkitse kontaktista. Huomioi, että kriteerin noustessa häiriöiden vuoksi on luultavasti tarpeen nostaa myös vahvistetiheyttä. Voit myös aloittaa harjoituksen palaamalla peruuttamiseen eli kääntymällä vastatusten koiraa.
Jos pentu pudottaa kontaktin ja vaikuttaa olevan kiinnostunut esimerkiksi häiriöesineestä, pysähdy. Odota, että koiran huomio palaa. Naksuta kontaktinottamisesta ja samalla käänny hetkeksi poispäin häiriöistä ja palkitse koira. Tämän jälkeen käänny uudelleen kohti häiriöitä ja jatka harjoitusta.
Mikäli koira on erittäin kiinnostunut esineistä ja alkaa esimerkiksi vetää niitä kohti, on harjoitus liian vaikea. Lisää etäisyyttä häiriöihin, vaihda esineet helpompiin tai muistuta koiraa luopumisen perusharjoituksilla.
Harjoituksen sujuessa voit alkaa vaihtaa häiriöesineitä vaikeampiin, kuten esimerkiksi leluihin tai ruokakuppiin, jossa on namia. Häiriö voi luonnollisesti olla myös esimerkiksi ihminen tai toinen koira. Kannattaa myös harjoitella käyttämällä erilaisia kartioita ja muita merkkejä. Rally-tokon pujottelut ja spiraalit ovat hyviä perusharjoituksia tässä vaiheessa.
Tekniikka kuntoon
Opetan koirilleni ensin erilaiset käännökset (liikkeessä tai paikallaan) ja sivuaskeleet koirasta poispäin, ja vasta sitten alan harjoitella suoraan liikkumista seuraten. Vatiharjoituksen myötä nämä eivät ole erityisen vaikeita asioita, vaan tuntuvat tulevan melkeinpä puoli-ilmaiseksi. Nastalle oikealle kääntymiset tuottivat selvästi enemmän päänvaivaa, sillä sitä suuntaa ei ollut harjoiteltu muussa yhteydessä.
Käännöksissä ja askeleissa on tärkeää, että ohjaaja osaa itse liikkua sujuvasti. Kahden tietämättömän vasta-alkajan yhdistelmä ei ole hyvä, koska ihmisen epävarma liikkuminen heikentää koiran onnistumismahdollisuuksia huomattavasti. Epävarma ohjaaja joutuu keskittymään omiin askeleihinsa eikä tällöin esimerkiksi pysty palkitsemaan koiraansa oikea-aikaisesti. Yhtä tärkeää kuin treenata aiemmin mainittuja mekaanisia taitoja on myös harjoitella liikkuminen kuntoon ensin ilman koiraa.
Mieti, mitä vahvistat
Etenkin rally-tokon harrastajilla näyttää olevan taipumus palkita koira yksittäisen tehtävän eli kyltin jälkeen, joskin ongelma lienee yleinen myös monissa muissakin lajeissa. Esimerkiksi kyltissä 360 astetta vasemmalle koiran tulee ottaa useita askelia seuratessaan ohjaajaa tehden tiukan ympyrän (pikatestissä laskin oman isovillakoirani ottavan noin seitsemän askelta takajaloillaan tehtävän aikana). Melko usein koira alkaa suorittaa tehtävää hyvin, mutta mitä pidemmälle liike etenee, sitä avonaisemmaksi seuraaminen muuttuu – käytännössä ympyrän edettyä yli puolivälin koira saattaa olla 45–90 asteen kulmassa ohjaajaan nähden. Kokonaisuuksia ajatteleva ohjaaja tekee liikkeen kuuliaisesti loppuun ja palkitsee koiran joko sen ollessa aivan väärässä kulmassa tai vasta sitten, kun on siirrytty eteenpäin liikkumiseen tehtävän jälkeen. Kumpikaan tapa ei ainakaan paranna kyltin suorittamista, päinvastoin!
Itse opetan esimerkiksi 360/270/180 astetta vasempaan niin, että yleensä palkitsen koiraa joka askeleesta. Tällöin vahvistan nimenomaan tehokasta takapäänkäyttöä, mitä tehtävä edellyttää. Naksutan, kun koiran vasen takajalka lähtee liikkumaan, ja yleensä palkitsen hieman käännöksen suuntaan eli vasempaan (namipalan voi ojentaa koiran vasemmalta puolelta). Vastaavasti esimerkiksi täyskäännöksessä oikeaan saatan naksuttaa hyvästä kontaktista juuri, kun olen itse alkamassa kääntyä, ja toimitan palkkion koiralle käytännössä kääntymisen viimeisillä hetkillä. Tällöin vahvistan nimenomaan kääntymistä, en esimerkiksi suoraan liikkumista. Muista: “Click for action, treat for position!”
Keston lisääminen
Nyt koira on todennäköisesti valmis siihen, että siirrytään kontaktikävelystä seuraamiseen. Tässä vaiheessa voi olla hyvä vahvistaa vielä lisää perusasennossa katsekontaktin pitämistä, jos sitä ei ole vähään aikaan harjoiteltu. Itse alan lisätä kestoa niin, että naksutan perusasennossa olevalle koiralle kontaktista, mutta lähdenkin samalla liikkeelle kaivaen makupalaa ja sitten pysähdyn, kun ojennan koiralle palkkion. Koska kaikki, mikä tapahtuu naksun ja maksun välillä, vahvistuu, saan aikaan seuraamista. Vähitellen alan varioida harjoitusta niin, etten välttämättä naksutakaan heti perusasennosta, vaan lähden ensin koiran kanssa liikkumaan ja naksutan sitten esimerkiksi toisella askeleella. Liikun edelleen samalla, kun otan palkkiota taskustani.
Jos kontakti katkeaa, pysähdyn. En houkuttele koiraa esimerkiksi kutsumalla sitä nimeltä, vaan keskeytän harjoituksen merkiksi, että koira menetti mahdollisuutensa ansaita palkkion. Jos annat koiralle mahdollisuuden jatkaa virheen jälkeen, vahvistat samalla tällaista roskakäytöstä. Älä tee ketjua, jossa koira tekee oikein, väärin ja oikein. Pyri harjoittelemaan vain pelkkiä oikeita käytöksiä!
Tässä harjoittelun vaiheessa pennun tulisi jo osata sivulletulovihje. Olen päätynyt viimeisten kahden koiran kohdalla ratkaisuun, jossa ns. kipsahtaen sivulletulon vihjesana on sama sana, kuin mitä käytän seuraamisessa. Mielestäni tämä on järkevää, koska toiminnan koiran kannalta tulisi olla samaa, olipa se pysähdyksissä istumassa tai liikkumassa vierelläni. Uskon tämän myös helpottavan erilaisten käännösten ja askelsiirtymien ymmärtämistä ja käskyttämistä koiralle.
Mieti palkkion suuntaa
Makupalalla palkitseminen on melko helppoa, sillä palkkion suunnan hyödyntäminen ei tällöin yleensä vaadi erityisiä kykyjä. Sen sijaan lelulla palkitseminen niin, että lelu ei toimi samalla houkuttimena, on ainakin omasta mielestäni paljon hankalampaa. Tämäkin on mekaaninen taito, ja voin kyllä rehellisesti myöntää, etten ole varmastikaan harjoitellut sitä lähellekään tarpeeksi.
Suurin osa ihmisistä on oikeakätisiä, jolloin teemme mekaanisesti vaikeammat asiat tai voimaa vaativat tehtävät mieluusti juurikin oikealla kädellä. Jos koiralle kaivaa lelupalkkion esiin oikealla kädellä, kääntyy koira luultavimmin poikittamaan osittain ohjaajan eteen palkkiota odotellessaan. Ja kuten edellä jo todettua, kaikki, mikä naksun ja maksun välissä tapahtuu, vahvistuu. Tällä tavoin saat siis helposti aikaan edistävän ja/tai poikittavan koiran.
Mikäli lelun kaivaa vasemmalla kädellä, on virheen mahdollisuus periaatteessa pienempi. Riippuu paljolti siitä, miten lelun koiralle sitten antaa, mitä tulee vahvistaneeksi. Jos lelun heittää eteenpäin, on koira luultavasti suorassa, mutta saattaa edistää tai olla väljä. Jos taas lelun antaa viereltään, voi koira olla kääntynyt keho/takapää ulospäin kääntäessään päätään kohti kättä ja lelua.
Yksi vaihtoehto on opettaa koira etäpalkkion käyttöön. Lelu (tai ruokakuppi) laitetaan jonnekin lähettyville maahan. Koiran kanssa tehdään haluttu harjoitus ja palkkioksi koira vapautetaan kupille. Se, minkälaisessa asetelmassa koirakko on kuppiin nähden, vaikuttaa lopputulokseen. Edistävä koira olisi hyvä vapauttaa sen takana olevalle palkkiolle, ja jätättävä taas edessä olevalle. Poikittava vasemmalle jne. Jos koiralla ei ole erityistä ongelmaa, kannattaa etäpalkkiota käyttää vaihtelevissa suunnissa tasaisen lopputuloksen saamiseksi. Luonnollisesti etäpalkkion käyttö vaatii asian erillistä harjoittelua ja aiemmin kuvatun häiriöharjoittelun läpivientiä.
Vaihtoehtoisesti koiran voi myös opettaa koppaamaan lelupalkkionsa ohjaajan selän takana olevasta kädestä. Tällöin koira siis tekee vapautusvihjeen kuultuaan täyskäännöksen ja käy nappaamassa lelun. Tämä menetelmä toimii mainiosti koirilla, joille on ehkä jo syntynyt edistämisongelmaa oikealla kädellä heitetyn lelun vuoksi. Selän takaa koppaamista tulee harjoitella erikseen ja huomioida, että koira ei saa palkkiota, jos se yrittää kiertää ohjaajan (tällöin edistäminen luultavasti vain pahenisi).
Loppusanat
Nyt koiralle on opetettu valtaosa seuraamisessa tarvittavista käytöksistä. Kestoa tarvitaan vielä lisää – keston lisäämiseen löydät vahvisteaikataulun edellisestä Caniksesta! Pysähtymisessä istumista tulee harjoitella samoin kuin erilaisissa tempoissa seuraamista ja tempojen muutoksia.
