Teksti: Liisa Tikka
Monessa harrastuslajissa vaaditaan sujuvaa perusasentoa ja sen myötä luonnollisesti myös hyvää sivulletuloa. Rally-tokossa ohjaajalla saa olla käsimerkki auttamassa koiraa, mutta melkein kaikissa muissa lajeissa kaikenlaiset vartaloavut ovat kiellettyjä tai ei-toivottuja. Rally-tokossakin houkuttelun kaltaisella käsimerkillä ohjattu koira joutuu helposti pulaan viimeistään avoimessaluokassa, kun tehtäväkylteissä vaaditaan tehokasta takapäänkäyttöä seuraamisen käännösten muodossa. Älä siis huijaa itseäsi ja koiraasi, vaan opeta koiralle kerralla toimiva sivulletulo!
Sivulletulo on yksi niistä käytöksistä, jotka voi opettaa todella monella tapaa. Houkuttelu, käsiavut ja kosketuskeppi auttavat kaikki saamaan aikaan sujuvan peruskäytöksen. Näillä metodeilla koulutettuna koira ei kuitenkaan yleensä hahmota kehoaan, eikä eritoten takapäätään. Tällöin erilaisten käännösten, sivulla peruuttamisen ja sivuaskeleiden opettaminen on hyvin työlästä.
Mitä itsenäisemmin koira työskentelee, sen paremmin se sisäistää harjoiteltavan asian. Omatoimisuutta ja kehonhallintaa kehittäviä metodeita sivulletulon opettamisessa ovat esimerkiksi korokkeen käyttö sekä käännös etuosan ympäri. Jälkimmäisessäkin versiossa käytetään opetusvaiheessa pientä koroketta, jolle koira nostaa etujalkansa.
Korokeharjoittelu
Varsinaisessa korokeharjoittelussa käytetään noin koiran rungon pituista koroketta, joka on vain hieman koiraa leveämpi. Keskikokoisille ja vähän suuremmillekin koirille sopivat aerobic-tunneilta tutut steppilaudat. Steppilaudoissa on usein valmiiksi hyvä, pitävä pinta, jolloin koira ei liukastele korokkeella. Pakkauksessa on usein myös lisäosia niin, että laudan korkeutta voi säädellä. Muita vaihtoehtoja löytyy koiran koosta riippuen aina muovisesta säilytysrasiasta tai tietokirjasta kukkalaatikkoon tai kuormalavaan. Näppärä voi myös askarrella itse sopivan käyttämällä esim. jumppamattoja tai styroxia. Kaikille koirille näin kevyt alusta ei kuitenkaan toimi: vilkkaan koiran säheltäessä styrox-levy ei pysy hetkeäkään halutulla paikalla.
Korokkeen ei tarvitse olla kovin korkea. Hyvä nyrkkisääntö on käyttää noin koiran kintereen korkuista tai matalampaa koroketta, jolloin koiran ei tarvitse nähdä liikaa vaivaa kiipeämiseen. Liian matala koroke sen sijaan saattaa estää koiraa hahmottamasta eroa lattian ja korokkeen välillä.
Alkuopetuksessa voi olla hyvä käyttää reilusti suurempaa koroketta. Etenkin jos koira on kömpelö tai jännittää harjoitusta, on järkevää valita koiran rungon kokoa suurempi koroke. Aralla koiralla koroke pitäisi kuitenkin olla mieluummin liian matala kuin korkea, sillä jo lattialta korokkeelle nouseminen voi olla koiralle pelottavaa. Alusta-aran tai erilaisia pintoja pelkäävän koiran kanssa korokkeen voi yrittää peittää esimerkiksi koiralle tutulla peitolla tai matolla. Tärkeintä on muistaa turvallisuus: ole tarkkana, ettei koira liukastu tai ettei koroke luista koiran alta!
Sheippaamalla alkuun
Ensimmäinen koulutusvaihe on saada koira nousemaan korokkeelle. Etujalkojen nostaminen on yleensä melko helppoa, mutta takajalkojen mukaan saaminen aiheuttaa enemmän haasteita. Takatassujen pitäminen maassa antaa aroille koirille varmuutta, ja kömpelömmät koirat eivät tahdo edes ymmärtää ettei niiden takapää ole mukana harjoituksessa. Korokkeelle nousemiseen voi käyttää mitä tahansa normaaleja käytöksen aikaansaamisen keinoja: esimerkiksi apukohteita (kosketuskeppi tai -alusta, käsi) tai sheippaamista. Kuten operantissa koulutuksessa ylipäänsä, on tässäkin syytä käyttää houkuttelua hyvin rajoitetusti, sillä koira tulee helposti siitä riippuvaiseksi. Houkuttelu myös estää koiraa hahmottamasta kehoaan - mikä oli nimenomaan se ensisijainen syy tämän treenin aloittamiseksi!
Alkuopetuksessa ohjaajan yleensä kannattaa suuntautua niin, että koira nousee korokkeelle sen kapealta sivulta. Tällöin koiralla on suurin todennäköisyys päätyä korokkeelle kaikilla neljällä tassullaan. Ohjaaja voi olla joko vastapäätä koiraa tai ohjata koiran seuraamisasennossa korokkeelle. Ensimmäisillä kerroilla koiraa voi palkita pelkkien etutassujen nostamisesta, mutta melko nopeasti kriteeriä nostetaan niin, että koiran on saatava kolme tai neljä jalkaa korokkeen päälle.
Korokkeelle noussutta koiraa voi palkita useita kertoja peräkkäin ja näin ehdollistaa sitä siihen, että korokkeen päällä on hauska olla. Viimeisen namin voi heittää lattialle antaen koiralle samalla vapautusvihjeen. Tällöin koira poistuu korokkeelta, ja sen kanssa voi taas aloittaa uuden toiston.
Harrastettavasta lajista, ohjaajan mieltymyksistä ja koiran aiemmasta oppimishistoriasta riippuen koiran voi opettaa istahtamaan tai jäämään seisomaan korokkeen päälle.
Kohti itsenäistä työskentelyä
Kun koira osaa hakeutua innokkaasti korokkeelle, aletaan harjoitella oikeaan paikkaan tulemista suhteessa ohjaajaan. Tällöin ohjaaja hakeutuu korokkeen viereen seisomaan. Jos koiraa opetetaan tulemaan vasemmalle puolelle, ohjaaja seisoo koroke vasemmalla puolellaan. Samalla menetelmällä voi opettaa myös oikean puolen perusasennon, eteentulon tai erilaisia koiratanssipositioita. Mikäli koroke on vähän tarpeellista pidempi, ohjaaja seisoo niin, että koira laittaa etutassunsa korokkeen reunalle olleessaan oikeassa paikassa.
Ohjaaja voi vapauttaa koiran heittämällä makupalan maahan tai lattialle, jolloin koiran tulisi namin syötyään nousta takaisin korokkeelle. Makapalan heittosuunnalla säädellään miten helppoa tai vaikeaa koiran on "löytää" korokkeelle. Jos nami lentää takaviistoon, on koiran melko helppo tulla korokkeelle. Huomattavasti vaativampi harjoitus on sellainen, jossa koiran täytyy esimerkiksi tehdä täyskäännös päästäkseen korokkeelle oikein päin. Koiran ketteryydestä riippuen koira kääntyy joko lattialla ennen korokkeelle nousemista tai pyörähtää korokkeen päällä.
Harjoitusten tulee olla niin helppoja, ettei ohjaajan tarvitse auttaa koiraa käsi- tai muilla avuilla. Ihan ensimmäisillä toistoilla voi toki hieman helpottaa ja ohjata koiraa, mutta tämän jälkeen koiran pitäisi suoritutua harjoituksesta jo itsenäisesti. Mitä vaikeampaa se koiralle on, sitä enemmän palkitse sitä silloin, kun se pääsee korokkeelle! Tarkoituksena on "ladata korokkeelle arvoa" - käytännössä sama arvo siirtyy myös perusasentoon ilman koroketta!
Kun koira osaa korokkeiden käytön, voidaan kahden tai useamman korokkeen avulla harjoitella esim. siirtymisiä asentojen välillä tai ärsykekontrollia. Ohjaajalla voi olla esimerkiksi koroke kummallakin puolellaan, ja vihjesanojen perusteella koiran tulee osata erottaa tullako vasemmalle vai oikealle sivulle. Tai korokkeita voi olla kolme, joista yksi on ohjaajan edessä tai takana.
Korokkeen häivyttäminen sujuu useimmiten yllättävän helposti. Vihjesana yhdistetään käytökseen vielä koroketta käytettäessä. Kun koira osaa vihjeen, voi korokkeen yleensä vain jättää pois ilman sen kummempaa häivyttämistä. Tee kuitenkin päivän ensimmäinen harjoitussarja vielä korokkeen kanssa. Kuten yleensäkin, täytyy kohteen häivyttämisen yhteydessä laskea kriteeriä hieman. Mikäli korokkeen pois jättäminen ei tahdo onnistua, voit kokeilla vaihtaa korokkeen esimerkiksi suurin piirtein saman kokoiseen mattoon tai vastaavaan alustaan.
Käännös etupään ympäri
Tämä harjoitus on ns. klassinen takapäänkäyttöharjoitus. Sillä on monta nimeä: hevospiireissä vastaavaa liikettä kutsutaan etuosakäännökseksi. Koiraharrastajat käyttävät treenistä usein nimeä vatiharjoitus, koska isompien koirien kohdalla pesuvati toimii mainiosti sopivana korokkeena. Harjoituksessa koira opetetaan nostamaan etujalkansa korokkeen päälle. Etujalat astelevat jotakuinkin paikoillaan samalla, kun maassa olevat takajalat ottavat sivu-/ristiaskeleita niin, että koira kiertää koroketta. Harjoituksen tarkoitus on opettaa koira hahmottamaan takapäänsä niin, että se osaa liikuttaa takajalkojaan tietoisesti. Meidän tarkoituksenamme on viedä treeni vielä askeleen pidemmälle niin, että koira oppii sitä kautta tulemaan sujuvasti sivulle.
Etuosakäännöksessä tarvitaan pieni, mieluiten pyöreä tai neliskulmainen koroke. Alkuvaiheessa se voi olla suurempi, ja kun koiran koordinaatio kehittyy, vaihdetaan alusta pienempään. Ihanteellinen koroke on suurinpiirtein sen kokoinen halkaisijaltaan kuin mitä koiran etutassut ja niiden väliin jäävä tila on sen seistessä normaalisti. Suurempaa koroketta käytettäessä koira "seilaa" eestaas korokkeella, ja pienemmällä sen on hankala saada tassunsa mahtumaan vieretysten. Tämänkään korokkeen ei tarvitse olla korkea. Jos koroke on hyvin korkea, on suuri osa koiran painosta sen takajaloilla, ja liikkuminen hankaloituu. Matalampi alusta pitää koiran painopisteen etupäällä, jolloin takajalkojen liike syntyy helpommin.
Alkuharjoittelussa koroke voi keskikokoisilla koirilla olla esimerkiksi aiemmin mainittu pesuvati tai tasapainotyyny. Ihan pienet koirat voivat käyttää vaikkapa pinoksi teipattuja lasinalustoja tai kukkaruukun aluslautasta. Jättirotujen harrastajien kannattaa asioida rautakaupassa tai puutarhaliikkeessä, ja ostaa sieltä tukevampi vati tai saavi. Monet koiranruokakupit ovat oikein sopivia tähän harjoitukseen, ja niitä saa juurikin eri kokoisina! Tarvittaessa kipon ulkopohjan voi päällystää jollain liukumattomalla materiaalilla, jotta koiran on helpompi pysyä kohteen päällä.
Alku aina hankalaa
Kohteen alkuopetus tehdään kuten isommallakin korokkeella. Jos koirasi on jo harjoitellut neljän tassun koroketta, voi olla, että se yrittää mahtua kokonaan tällekin... Muista vahvistetiheys oikean käytöksen vahvistamisessa!
Kun koira osaa nostaa etutassunsa korokkeelle ja pysyä siinä hetken, seuraa vaikein vaihe. Koira pitäisi saada liikkeelle! Tässä kohden on syytä muistuttaa, että fyysinen manipulointi ja voimakkaat vartaloavut eivät yleensä koskaan ole pitkällä aikavälillä arvioituina tehokkaita apukeinoja. Vartaloavuilla koiran voi alkuvaiheessa saada liikkumaan, mutta usein käy niin, että liike tulee riippuvaiseksi ohjaajan liikkeestä. Tällöin on todella vaikeaa saada ohjaajan avut häivytettyä niin, että koira liikkuisi itsenäisesti!
Useimmat koirat haluavat mieluiten olla nenäkkäin ohjaajansa kanssa. Tällöin ohjaajan liikahtaessa jompaan kumpaan suuntaan liikahtaa koirakin, koska se haluaa pysyä vastatusten ohjaajaansa. Toiset koirat liikahtavat heti kun ohjaajakin, toiset vaativat ohjaajalta useamman askeleen ennen kuin korjaavat omaa asentoaan. Ohjaajan tulisi alkuvaiheessa naksuttaa ja palkita koiran KAIKKI pienetkin liikahdukset! Vaikka se vain nostelisi jalkojaan liikkumatta mihinkään, riittää sekin aluksi palkkioon. On tärkeää saada vahvistetiheys pidettyä riittävänä ja samalla opettaa koiralle, että liike on se mitä halutaan, ei paikallaan seisominen.
Mikäli ohjaajan vähäinen liikkuminen ei riitä saamaan koiraa liikkeelle, voi harjoitukseen kokeilla ottaa esimerkiksi kosketuskepin avuksi. Tällöin ohjaajan ei välttämättä tarvitse liikkua, vaan koiraa voi pyrkiä liikuttamaan kepin perässä. Keppi nostetaan etuviistoon koiran pään eteen, hieman kuonon yläpuolelle. Kun koira kiinnittää huomionsa siihen ja venyttää itseään hitusen eteenpäin, viedään keppiä vielä vähän eteen ja samalla sivulle. Sivuliikkeen suunta riippuu siitä mihin päin koiran haluaa liikkuvan: jos myötäpäivään, liikutetaan keppiäkin oikealle. Ohjaaja voi kosketuskeppiä käyttäessään olla joko vastatusten koiraa tai vaihtoehtoisesti myös koiran vierellä. Jos ohjaaja on koiran vierellä, tulee hänen olla vastakkaisella puolella liikkeeseen nähden, ettei koira liikahtaessaan törmää omistajaansa.
Vähitellen kriteeriä nostetaan niin, että siirrytään vahvistamaan ainoastaan takajalkojen liikettä. Etujalat joutuvat luonnollisesti myös liikkumaan takapään liikkuessa, mutta siihen ei kannata erityisesti kiinnittää huomiota. Ei haittaa, jos koiran etujalat siirtyvät välillä pois korokkeelta, kunhan takajalat työskentelevät tehokkaasti. Ole tarkkana naksutuksen ajoituksen kanssa: muista, että haluat palkita liikettä, et sitä, että koira on pysähtynyt!
Periaatteessa kehonhallinnan kannalta olisi parasta opettaa koira kiertämään molempiin suuntiin. Koiran on myös helpompi oppia molemmat suunnat, mikäli niitä harjoittelee samanaikaisesti. Jos kuitenkin haluat opettaa nimenomaan sivulletulon tämän tekniikan avulla, voit vahvistaa alusta alkaen vain haluamaasi suuntaa. Mikäli siis haluat koiran tulevan vasemmalle puolellesi, ole erityisen tarkkaavainen palkitsemaan vasemman takajalan liikettä (koira kiertää vastapäivään). Jos taas haluat sivulletulon oikealle puolellesi, keskity oikeaan takajalkaan (koira kiertää myötäpäivään).
Harjoittele huoneessa, jossa on peili, mikäli se on mahdollista! Tällöin näet helpommin koiran takajalkojen liikkeen ilman, että sinun tarvitsee olla itse omituisella mutkalla. Kovin tumman ja/tai karvaisen koiran kanssa voit myös kokeilla laittaa värikkään hiuslenkin koiran "tärkeämpään" takajalkaan tassun yläpuolelle harjoituksen ajaksi, jolloin näet paremmin jalan liikkeen. Hiuslenksu lisää myös koiran tietoisuutta jalastaan ja voi siten tehostaa haluttua liikettä.
Muista palkita koiraa riittävän alas. Koiran luonnollisen liikkumisen takaamiseksi sen pään ja kaulan tulisi olla melko vaakatasossa, ei osoittaa liikaa ylöspäin. Jos koira tarjoaa istumista etujalat edelleen korokkeen päällä, on kyse usein siitä, että se katsoo jyrkästi ylöspäin ohjaajaansa. Pienten koirien kanssa kannattaa treenata ainakin alkuvaiheessa joko niin, että koira on pöydällä, tai niin, että ohjaaja on polvillaan lattialla. Pienen koiran kanssa voi tässäkin kokeilla käyttää kosketuskeppiä apuna niin, että koira katsoo keppiä eikä ohjaajaa.
Malttia, malttia!
Kun koira alkaa ymmärtää mitä siltä halutaan, voidaan siirtyä palkitsemaan vain selkeitä, vähän isompia askeleita ja/tai lisätä kestoa vahvistamalla vasta muutaman askeleen liikkeen jälkeen. Pian on kuitenkin aika häivyttää ohjaajan liike pois kokonaan! Aluksi voit auttaa koiran liikkeelle oman liikkeesi avulla, mutta pyri lopettamaan liikkumisesi nopeasti ja seuraa, jatkaako koira askeliaan vaikka olisit jo itse pysähtynyt. Voit myös kokeilla muokata omaa liikettäsi: siirry pienempiin askeliin, "teputa" tai astele jopa paikallasi. Tämä vaihe on usein kaikkein vaikein, ja vaatii ohjaajalta pitkää pinnaa ja järjestelmällisyyttä.
Pyri seisomaan paikallasi kohteen vieressä asettautuen niin, että koira liikkuessaan tulee kohti perusasentoa. Käytännössä siis omat jalkasi ovat korokkeen vieressä. Voit auttaa koiraa palkitsemalla sitä hieman enemmän käännöksen suuntaan: jos koirasi on liikkumassa myötäpäivään eli tulossa oikealle sivullesi, ojenna palkkio niin, että koiran pää kääntyy hieman oikealle. Usein pään kääntyessä takapää liikkuu myös askeleen.
Oman kokemukseni mukaan viimeinen 45 astetta on vaikein. Ohjaaja katsoo yleensä siinä vaiheessa vain koiran etuosaa, eikä huomaa, että takapään olisi otettava vielä 1-2 askelta päästäkseen suoraan perusasentoon. Pyri tässäkin käyttämään joko peiliä tai vaikkapa avustajaa, jotta et lopeta harjoitusta kesken!
Kun koiran liike on sujuva, nimeä toiminto. Tämän jälkeen voit kokeilla jättää korokkeen pois tai vaihtaa sen välivaiheen ajaksi esimerkiksi kosketusalustaan. Tämän harjoituksen myötä koirasi pitäisi nyt osata sekä tulla sivulle että tehdä melko sujuvia käännöksiä seuratessaan, koska se osaa liikuttaa takajalkojaan tietoisesti!
