Teksti: Liisa Tikka
Amstaffinalku Nasta on nyt puolivuotias. Ympäristöharjoittelua ja arjen taitojen treenaamista on jatkettu edelleen. Nastan kanssa on käyty kauppakeskuksessa harjoittelemassa niin hihnakäytöstä kuin rauhoittumistakin. Hihnakäytöstä on myös harjoiteltu mm. ulkoilemalla erilaisten kaverikoirien kanssa niin, että koirat eivät sen kummemmin tutustu toisiinsa haistelemalla, vaan lenkillä keskitytään omiin touhuihin ja ohjaajan kanssa tekemiseen. Lisäksi harjoitteluohjelmaanon otettu mukaan myös uusia, enemmän esimerkiksi tokoon liittyviä taitoja.
Hampaiden vaihtumisen myötä noutoharjoittelu jätettiin hautumaan. Sen sijaan aloittelimme nenänkäyttötehtäviä leikkimällä pallon ja nahkahanskan piilottelua metsässä. Harjoituksessa heitin aluksi pallon tai hanskan pennun nähden metsään pitäen koiraa esim. valjaista kiinni. Kun se rauhoittui ja lakkasi vetämästä esineen perään (luopumista, siis!), päästin sen irti "ole hyvä" -vihjeen saattelemana. Kuten aiemmin jo kirjoitinkin, on Nasta ollut ilahduttavan luontainen noutaja ja palauttaa esineet jotakuinkin automaattisesti minulle. Näin tässäkin harjoituksessa. Välillä olen vaikeuttanut harjoitusta pudottamalla esineen koiran huomaamatta johonkin ja lähettänyt sen sitten etsimään sitä. Lisäksi olen alkanut harjoitella sitä, että Nasta malttaa odottaa paikallaan istumassa, kun heitän esineen. Palkkiona olen välillä käyttänyt ruokaa ja välillä leikkinyt noutoesineellä. Jälkimmäisessä tapauksessa olen vaihdellut tilannetta niin, että aina välillä olen napannut suoraan esineestä kiinni ja lähtenyt koiran kanssa vetoleikkiin ja välillä olen pyytänyt esineen ensin itselleni ja sitten antanut sen takaisin leikkiä varten.
Rauhoittuminen on edelleen tärkeää
Nenätyöskentelyä on myös tehty ihan vain nameja sisällä etsimällä. Namin etsintä sopii hyvin esimerkiksi tilanteeseen, jossa haluan treenata vanhemman koiran kanssa rauhassa. Oman treenivuoron odottamista Nasta on harjoitellut mm. treenihallilla odottamalla seinään kytkettynä omalla peitollaan, kun touhuan Jänskän kanssa. Kotona sisällä vuoron odottelun harjoittelu on ollut vielä aika vähäistä, ja se on toteutettu lähinnä älypelien avulla: Jänskä tekee älypeliä, ja Nasta saa palkkioita rauhallisesta odottamisesta. Tämän jälkeen vuorot vaihdetaan. Välillä koirat pelaavat myös samanaikaisesti, ja siinä harjoitellaan omaan tehtävään keskittymistä häiriön alla. Älypelit ovat hyvä tapa kehittää pennun turhautumisensietoa ja ongelmanratkaisukykyä, joita molempia tarvitaan operantissa koulutuksessa runsaasti. Ja käytännössä älypelit olivat erinomainen tapa tarjota koirille tekemistä silloin, kun emäntä poti influenssaa...
Käymme Nastan kanssa yleensä viikoittain isomman koiraporukan yhteistreeneissä hallilla. Siellä on aika tavalla häiriöitä ylempien luokkien koirien tehdessä ruutuun lähetystä tai pk-tottiksen esteitä. Jotta malttaisin ja muistaisin pitää riittävästi taukoja treenin aikana, olen ottanut tavakseni keittää mukaan kahvia. Juon vähintään yhden ellen kaksikin mukillista kahvia treenien lomassa. Tällöin pennun tehtävä on vain oleilla omalla pedillään ja harjoitella rauhassa olemista ja odottelua.
Käsittelyharjoittelua
Hampaiden vaihtuminen toi mukanaan uuden koulutushaasteen. Vahvisterokotuksilla käydessämme eläinlääkäri halusi katsoa Nastan suuhun, mutta ipana oli asiasta melko vahvasti eri mieltä. Onneksi eläinlääkäri oli tuttu ja järkevä, eikä ottanut pennun pärähdystä henkilökohtaisesti! Tästä kuitenkin sain riittävän kimmokkeen harjoitella suun koskemista ja huulien nostelua. Loppujen lopuksi treeniin meni laiskalla tahdilla noin 10 päivää ja kokonaisuudessaan alle 15 minuuttia. Tässä ajassa sain jo yleistettyä harjoitusta kolmeen vieraaseen ihmiseenkin. Harjoittelusta tekemäni koulutusvideo löytyy esim. koirakoulu Masseterin facebook-sivulta.
Käsittelytilanteita helpottamaan ja tulevaa näyttelyuraa varten opetin Nastalle pitkäkestoisen kuonokosketuksen niin, että sen pitää lepuuttaa päätään kämmenelläni. Eläintenkouluttajat ovat käyttäneet erilaisia kohdeharjoituksia jo pitkään apuna hoitotoimenpiteissä. Esim. eläintarhoissa erilaiset eläimet on koulutettu koskemaan jotakin kohdetta pitkäkestoisesti niin, että hoitaja on voinut samalla vaikkapa vuolla eläimen kavioita. Tällöin kohteen koskettaminen on opetettu, vahva käytös, ja hoitajan läsnäolo ja toiminta ainoastaan häiriöitä. Kuonokosketuksen kouluttamisesta löydät lisätietoa Caniksen numerosta 2/13 ("Kivaa vai kamalaa käsittelyä?").
Koska käytöstä on tarkoitus käyttää esimerkiksi näyttelyissä tai kokeissa juoksutarkastuksessa, on olennaista, että koira seisoo. Lattialla Nasta tarjoaa välillä istumista, joten lisäsin harjoitteeseen sen, että koira seisoo korokkeella. Paikallaan seisomistahan Nasta treenasi jo ihan pienenä korokkeen avulla, joten oli helppo ottaa tässäkin koroke avuksi. Nyt kuitenkin piti vaihtaa isompaan korokkeeseen pennun kasvettua!
Kuonon pitämiseen kädellä on rakennettu jo joitakin häiriöitä. Ensialkuun käytin häiriönä omaa vapaata kättäni, jota kurottelin ensin koiran lähelle ja vähitellen aloin koskea koiraan. Lisäksi harjoittelin temppua käänteisen houkuttelun avulla. Otin vapaaseen käteeni nameja ja toin kättä koiran kuonon lähelle. Jos se kiinnostui nameista, laitoin käden nyrkkiin poistaen palkkion mahdollisuuden. Kun se malttoi tehdä haluamaani tehtävää keskittyneesti kiinnittämättä huomiota nameihin, palkitsin sen.
Uutena häiriönä lisättiin harjoitukseen toinen ihminen, joka lähestyi Nastaa. Aluksi pelkkä pennun lähellä oleminen riitti melko voimakkaaksi häiriöksi. Vähitellen henkilö alkoi liikuttaa kättään kohti koiraa, sitten koski kevyesti ja lopulta silitti koiran selkää.
Seuraavana käsittelyharjoituksena otan työn alle kylkimakuulle käymisen. Se on hyvä taito arjen hoitotoimenpiteitä varten. Lisäksi se helpottaa harrastuskoiran lihashuoltoa, sillä suurin osa koirahierojista, eläinfysioterapeuteista ja muista manuaaliterapeuteista arvostaa sitä, että koira osaa rauhoittua kyljelleen. Odotan kuitenkin harjoittelun aloittamista vielä tovin, että saamme maahanmenon ensin varmemmaksi. Muuten voi olla, että nämä kaksi kuitenkin aika samantapaista asiaa sotkeutuvat toisiinsa pennun mielessä.
Maahanmeno
Liikkeestä maahanmeno on pennullekin sopiva harjoitus. On järkevää lähteä jo pienestä pitäen opettamaan haluttua liikerataa hyvän maahanmenon takaamiseksi. Tokossa ja rally-tokossa tarvitaan molemmissa sujuva maahanmeno niin, ettei koira mene maahan istumisen kautta vaan suoraan seuraamisesta joko etupää edellä tai ns. hissinä, jolloin etu- ja takapää laskevat samanaikaisesti.
Maahanmenon kouluttaminen ei yleensä onnistu poimimalla, sillä harva koira laskeutuu makuulleen niin usein, että sitä pääsisi riittävästi vahvistamaan. Jäljelle jäävät muut toiminnan aikaansaamisen keinot: kohdeharjoittelu, sheippaaminen ja houkuttelu. Maahanmenon sheippaaminen ei kuulosta omasta mielestäni kovin toimivalta, mutta yhdessä kohteen käytön kanssa se voi jo toimiakin.
Yritin alkuun opettaa maahanmenon kosketuskepin avulla. Keppi on Nastalle jo tuttu asia entuudestaan. Kosketuskeppi laitetaan lattiaa vasten ja pennun koskiessa kuonollaan keppiä naksutetaan ja palkitaan edelleen lattiatasosta. Kosketuksen aikana pennun kyynärpäät koukistuvat jo hieman, joten usein etenkin vähän väsyessään koira alkaa jo tarjota maahanmenoa keppiä koskettaessaan. Paitsi ei Nasta. Lopulta päädyin yhdistämään kepin käytön ja vanhan tutun ohjaajan jalan alta ryömittämisen. Kun kosketuskeppiä koskeakseen piti mennä matalalla suorana olevan jalkani ali, meni pentu samalla maahan. Tämä ei vaatinut kuin muutaman toiston, jonka jälkeen pystyin jättämään jalan käyttämisen pois ja siirryin treenaamaan ns. normaalissa asennossa.
Jätin kosketuskepin myös hyvin nopeasti pois ja aloin odottaa, että Nasta tarjoaa maahanmenoa itse. On hyvä muistaa, että mitä kauemmin apuvälineitä tai käsi- ja vartaloeleitä käyttää, sitä kauemmin niiden häivyttämiseenkin menee! Namilla houkutellessa ongelma on kaikkein suurin, ja houkuttelua ei kannatakaan käyttää 2–3 toistoa pidempään. Tämän jälkeen nami jätetään kädestä pois ja siirrytään joko tyhjällä kädellä tai vaikkapa kosketuskepillä ohjaamiseen.
Maahanmenoon liittyi pieni koulutusvirhe, jonka havaitsin vasta vähän myöhemmin. Koska harjoittelin vastakkain koiran kanssa, vahvistin tahattomasti samalla sen minuun päin suuntautuvaa liikettä. Lopputuloksena onnistuinkin saamaan aikaan maahanmenon, jossa pentu syöksyy vasemman jalan villasukkaani (ja pahimmillaan vielä alkoi purra jalkaani)... Kun tämä oli saatu ratkottua, aloin yleistää maahanmenoa ja liitin siihen suullisen vihjeen. Tämän jälkeen aloin harjoitella myös niin, että koira oli vierelläni.
Paikallapysyminen on kannattavaa
Maahanmenon alkeisopetuksessa huomioin jo keston lisäämisen eli vahvistin maahanmenon lisäksi myös asennossa pysymistä. Vastaavasti otin mukaan myös vapaa-sanan, joka aina päätti harjoituksen. Olen pyrkinyt jo alusta asti opettamaan Nastalle, että liike ja toiminta eivät ole aina se, mistä saa vahvisteen. Myös paikallaan oleminen ja asennon ylläpitäminen ovat asioita, joita on kannattavaa tehdä!
Paikallaoloa en ole tehnyt vielä kovin paljoa, mutta joitain häiriöitä olen ehtinyt siihenkin jo lisätä. Lähinnä käytän häiriönä omaa liikettäni. Pentu osaa pysyä paikoillaan, jos kierrän sen ympäri tai menen vaikkapa kyykkyyn.
Seuraamisen perusteita
Sivulletulon harjoittelun aloitin ns. vatitreenin avulla. Siinä pentu nostaa etujalat pienen korokkeen (meillä ruokakupin) päälle. Koiran takajalat liikkuvat lattialla niin, että pentu oppii pyörimään itsensä ympäri. Tämän avulla koira oppii takapäänkäyttöä ja kehonhallintaa, ja harjoituksesta on helppo muokata tehokas, oma-aloitteinen sivulletulo. Aiheesta löydät artikkelin Caniksesta 6/14.
Olen myös alkanut vahvistaa katsekontaktia sivulla. Tätä on harjoiteltu esim. ryhmätreeneissä häiriön alla niin, että pyydän koiran istumaan ja käyn sitten itse siihen viereen muodostaen näin perusasennon. Katsekontaktiin rakennan kestoa kotona samalla tavalla käyttämällä ruokakuppia vahvisteena.
Seuraamisen perusteita olen tehnyt vahvistamalla kontaktia liikkeessä. Tätä harjoittelen sekä koira oikealla että vasemmalla puolella. Oikea seuraamispaikka on löytynyt aika nopeasti oikeaan paikkaan toimitetun palkkion avulla. Harjoittelen alusta asti niin, että oma asentoni on mahdollisimman neutraali: selkä suorana, katse ainakin osittain eteenpäin ja kädet rennosti sivulla. Makupalan otan taskusta vasta, kun olen ensin naksuttanut. En juurikaan puhu koiralle, vaan pyrin opettamaan alusta asti, että ohjaajan hiljaisuus on normaali ja hyvä asia. Tätä harjoitusta teen sekä koira vasemmalla että oikealla puolella.
Olemme harjoitelleet myös rally-tokon houkutuksen kaltaista harjoitusta, jossa lattialla on esineitä, joihin koira ei saa koskea. Koska Nastalle on jo pikkupentuna opetettu huolellisesti luopuminen, ei tämä harjoitus ole ollut kovin vaikea. Aluksi käytin harjoituksessa mahdollisimman neutraaleja esineitä, kuten vaikkapa juomapulloa. Lähestyn esineitä koiran kanssa, ja jos se kiinnostuu niistä, pysähdyn ja odotan, että sen kiinnostus lakkaa ja se tarjoaa minulle taas katsekontaktia. Naksutan ja palkitsen kontaktista ja jatkan matkaa. Jos koira ei malta kääntyä pois esineestä, on tilanne liian vaikea ja etäisyys esineeseen luultavasti liian lyhyt. Onnistuneen treenin jälkeen vaihdoin esineet vaikeampiin: naruleluun, tennispalloon ja sormikkaisiin. Viimeksi mainitut osoittautuivat vaikeimmiksi, mutta niistäkin selvittiin kunnialla!
Muuta hauskaa
Rodunomaisesti Nastalla ei ole mitään pinta-arkuuksia, mutta sheippaamisharjoitusten tärkeyden vuoksi olemme välillä tehneet erilaisia kehonhallintaan liittyviä kohdetreenejä. Kehonhallinnan kehittäminen on järkevää jo pennulla, vaikkei harjoitusten tarkoitus tässä vaiheessa olekaan kehittää lihaksistoa, vaan enemmänkin koordinaatiota. Olemme harjoitelleet ison tasapainotyynyn päälle nousemista ja siellä pysymistä eri asennoissa. Olemme harjoitelleet fitpaws-puolipallojen avulla yhden tassun kohdentamista kerrallaan ja tassun pitämistä puolipallon päällä. Lisäksi olen käyttänyt erilaisia korokkeita sekä treenannut, että Nasta menee seisomaan pahvilaatikkoon. Luonnollisesti näiden lisäksi kehonhallintaa on kehitetty myös "perinteiseen tapaan" metsässä juoksemalla ja kaverikoirien kanssa leikkimällä.
