Kohteiden käyttö koirankoulutuksessa on Suomessa jäänyt melko vähälle, vaikka naksutinkoulutus itsessään onkin saavuttanut runsaasti suosiota. Monet opettavat koiralleen kosketuskepin ja -alustan naksuttelun alkuvaiheessa, mutta eivät enää myöhemmin hyödynnä näitä työkaluja esimerkiksi uusien asioiden opettamisessa. Tässä artikkelissa käydään läpi joitakin esimerkkejä, miten kosketuskepin avulla voi opettaa koiralle eri harrastuslajeihin kuuluvia toimintoja tai temppuja.
Jotta kosketuskeppiä voi hyödyntää koulutuksessa, tulee koiran osata joitakin asioita. Sen tulee kyetä koskemaan paikalla olevaa keppiä kuonollaan sekä seuraamaan liikkuvaa keppiä. Lisäksi koira tulee olla ehdollistettu naksuttimeen ja osata luopua palkkiosta.
Sivulletulo
Sivulletulon opettaminen kosketuskepin avulla vähentää häivyttämisen tarvetta. Ohjaajan asento on jo alusta pitäen melko neutraali suorine selkineen, eikä koiraa houkutella missään vaiheessa namilla. Keppi on helppo häivyttää sitä vähitellen lyhentämällä.
Jos koiran halutaan tulevan sivulle ohjaajan takaa kiertämällä, ei sen käytännössä tarvitse kuin seurata keppiä. Alkuasennossa koira on ohjaajan edessä katse ihmisen suuntaan. Riippuen käytettävän kosketuskepin ja ohjaajan raajojen pituudesta voi olla tarpeen, että ohjaaja vaihtaa kosketuskepin kädestä toiseen koiran edetessä. Aluksi keppi on ohjaajan oikeassa kädessä, ja kun koira on ohjaajan selän takana, vaihdetaan keppi koiran edestä vasempaan käteen.
Aluksi koiraa ei pyydetä istumaan, vaan se palkitaan seisaalleen haluttuun paikkaan ohjaajan vasemmalle sivulle. Palkkio pitää toimittaa riittävän nopeasti, ettei koira ns. valu ohjaajan eteen poikittain – tämä tapahtuu erittäin helposti silloin, jos ohjaaja palkitsee oikealla kädellä (ja kosketuskeppi on vasemmassa). Koiran ei tarvitse loppuasennossa koskea kosketuskepin päätä, vaan keppi siirretään samantien pois, kun koira tulee oikeaan kohtaan, ja sen tilalle tarjotaan nami.
Koiran koosta riippuu, missä kohdassa sen tulee olla suhteessa ohjaajaan, jotta perusasennon paikka on oikea. Kun koira istuu, tulee keskikokoisen ja suuren koiran etutassujen olla ohjaajan varpaiden kanssa suurin piirtein samalla linjalla. Pienempien koirien kanssa kannattaa katsoa, että koiran ja ohjaajan jalat ovat samassa linjassa. Suurten koirien suhteen on hyvä muistaa, että ne usein istahtavat taaksepäin eli koira saattaakin siirtyä taaemmaksi asentoa vaihtaessaan.
Naksutin otetaan mukaan, kun koiralla on jo hitusen ajatusta siitä, mitä siltä halutaan. Tässä vaiheessa kosketuskeppiä ei enää vaihdetakaan kädestä toiseen, vaan se pidetään aina oikeassa kädessä. Kun koira on ohjaajan selän takana, naksutetaan, ja ohjaaja palkitsee koiran vasemmalla puolellaan (mieluusti vasemmalla kädellä). Kosketuskeppi ei enää etene naksutuksen jälkeen, vaan ohjaaja voi vaivihkaa siirtää sen vaikkapa taskuunsa.
Vähitellen ohjaaja antaa jo selvästi lyhennetyn kosketuskepin avulla koiralle eräänlaisen vihjeen liikkeestä liikuttamalla oikeaa kättään lyhyesti taaksepäin. Koiran ollessa juuri kääntymässä ohjaajan oikealta sivulta tämän selän taakse naksutetaan ja palkitaan taas haluttuun paikkaan. Lopulta keppi ja naksutin jätetään pois (tässä järjestyksessä) ja nimetään liike. Suullisen vihjeen juurruttamiseksi tulee muistaa antaa vihjesana ennen muita vihjeitä (käsiapu).
Viimeiseksi pudotetaan pois koko käsivihje. Istumisen voi lisätä mukaan jo vähän aiemmin, jos koiran paikka vasemmalla on seistessä jo täysin varma, tai ottaa se mukaan jopa vasta nimeämisvaiheen jälkeen. Kotikoirille ei istumista tarvitse välttämättä lisätä lainkaan, jos tarkoituksena on käyttää sivulletuloa esimerkiksi apuna ohitustilanteissa ulkona.
Mikäli koira halutaan ohjaajan sivulle niin sanotusti suoraan edestä kiepsahtamalla, käyttää ohjaaja kosketuskeppiä vasemmalla kädellään. Koira on jälleen aloitusvaiheessa ohjaajan edessä kuono tätä kohti. Kosketuskepin liike on tässä harjoituksessa jotakuinkin kuin väärinpäin käännetty J-kirjain.
Ohjaaja vetää kosketuskeppiä koiran kuonon tasolla eläimen edessä koiran koosta riippuen noin 20–50 cm:n päässä vartalostaan vasemmalla puolellaan kehonsa suuntaisesti. Keppi liikkuu niin pitkälle ohjaajan selän taakse kuin koiran suoraksi saaminen vaatii: mitä isompi koira, sen suurempi kääntösäde sillä usein on. Tarvittaessa ohjaaja voi vetää keppiä ei ainoastaan suoraan taakseen, vaan sivusuunnassa kohti oikeaa pohjettaan, jolloin koiralle jää isompi tila kääntyä ympäri.
Kun koira on saatu suoristettua ja käännettyä, tulisi sen automaattisesti olla ohjaajan vasemmalla halutussa kohdassa, johon se sitten palkitaan seisaalleen.
Naksutin otetaan jälleen mukaan, kun liike on saatu ensin sujumaan kosketuskepin kanssa. Oikea naksautuskohta on, kun koira on "ääripisteessä" eli mahdollisimman kaukana ohjaajan selän takana. Naksutuksen jälkeen pyritään olemaan käyttämättä keppiä enää apuna, vaan oikea palkan suunta viimeistelee liikkeen. Ohjaajan tulee kuitenkin olla huolellinen siinä, miten siirtää kosketuskepin naksutushetkellä pois tilanteesta. Jotta kepin liike ei sotke koiraa, kannattaa keppi työntää ohjaajan selän myötäisesti esimerkiksi oikean kainalon alle. Älä siirrä keppiä liikuttamalla sitä takaisin päin, sillä tämä saa helposti aikaan koiran häiriintymisen niin, että se liikkuu sivusuunnassa vasemmalle ja asento jää tästä syystä liian väljäksi..
Lopulta keppiä käytetään vain eräänlaisena lähettävänä vihjeenä, jonka avulla saadaan koira liikkumaan haluttuun suuntaan. Välineiden häivyttäminen, istumisen lisääminen ja liikkeen nimeäminen tapahtuvat kuten edellisessä sivulletulo-harjoituksessa.
Eteentulo
Eteentulossa hyödynnetään sekä liikkuvan kosketuskepin seuraamista että myös kepin pään koskemista.
Koira ja ohjaaja ovat aluksi vastakkain. Ohjaaja nostaa kosketuskepin noin koiran kuonon korkeudelle ja peruuttaa itse pari askelta vetäen samalla keppiä koko ajan lähemmäksi omaa kehoaan. Koiran tulisi tavoitella mahdollisuutta päästä koskemaan keppiä. Koiran koosta riippuu, kuinka korkealla tai matalalla keppiä pidetään. Tavoitteena on, että koira koskisi ohjaajan vartaloa vasten painettua keppiä niin, ettei eläimen tarvitse hypätä, mutta että keppi olisi kuitenkin melko korkealla koiraan nähden.
Kun koira koskettaa ohjaajan vartaloa vasten painettua keppiä, naksutetaan ja palkitaan koira. Palkkion tulee tulla yhtälailla myös ohjaajan vartalosta kiinni tarjoiltuna. Asennon tiiviyttä voi tehostaa esimerkiksi antamalla palkkioksi vaikkapa maksapasteijaa tuubista tarjoiltuna, jolloin koira ei voi ottaa herkkua suuhunsa ja peruuttaa, vaan sen täytyy pysyä halutussa paikassa saadakseen lipoa palkkiotaan. Kannattaa palkita koiraa vuoronperään sekä vasemmalla että oikealla kädellä, koska muuten koiran asento voi alkaa vinoutua sen ennakoidessa palkkion tulosuuntaa.
Seuraavaksi kosketuskeppi ei enää alkuvaiheessa liiku, vaan se on aina valmiiksi kiinni ohjaajan kehoa vasten. Koiran tulee pyrkiä sitä kohti ohjaajan peruuttaessa tai ollessa paikallaan.
Jos eteentuloa harjoitellaan rally-tokoa varten, tulee koira vielä opettaa siirtymään ohjaajan vasemmalta puolelta tämän eteen. Tämä liike tehdään myös kosketuskepin avulla. Keppi voi olla ohjaajan kummassa kädessä tahansa. Keppikättä liikutetaan vartalon suuntaisesti eteenpäin niin pitkälle, että koiralle jää riittävästi tilaa kääntyä. Sitten keppi liikkuu hieman oikealle samaan linjaan ohjaajan vartalon keskikohdan kanssa ja sitten kohti ohjaajaa. Lopuksi keppi tuetaan taas ohjaajan vartaloon. Kun koira on seurannut kepin perässä tähän loppuasentoon, saa se palkkion.
Sivulta eteen tulossa voidaan myös käyttää niin sanottua apuaskelta. Tällöin ohjaaja ottaa askeleen taaksepäin siinä vaiheessa, kun koira on juuri kääntynyt kohti ohjaajaa. Tämä antaa koiralle hieman lisätilaa suoristumista varten. Tehokasta kääntymistä voi myös vahvistaa naksuttamalla koiralle sen kääntyessä ja nimenomaan ajoittamalla naksutus niin, että se vahvistaa koiran takajalkojen tekemiä ristiaskeleita.
Seuraavaksi yhdistetään liikkeeseen istuminen. Keppiä voi tarvittaessa pitää aluksi ohjaajan vartaloa vasten estämässä koiran liikaa taaksepäin suuntautuva istuminen, mikäli se on tarpeen. Tiiviisti vartalon luota tarjoillun palkkion pitäisi kuitenkin huolehtia, ettei keppiä enää tarvita. Lopuksi valmis liike nimetään.
Peruuttaminen
Peruuttamista voidaan tarvita eri lajeissa, ja lajivalinta tarkentaa, millaisesta peruuttamisesta on kyse. Tokossa koiran tulee osata peruuttaa ohjaajansa sivulla, mutta rallyssa sen tulee tämän lisäksi peruuttaa myös ohjaajasta poispäin. Koiratanssissa peruutusliikettä voi varioida lukuisin eri tavoin, ja tällöin peruutus ei välttämättä olekaan suora, vaan se voi tapahtua esimerkiksi ympyrällä.
Pidä kosketuskeppiä hieman koiran pään yläpuolella sen silmien kohdalla. Älä nosta keppiä ylemmäksi äläkä vie sitä lähelle koiran kuonoa, koska tämä voi innostaa koiraa hypähtämään kohti keppiä. Vie keppiä melko hitaasti koiran pään yli kohti sen selkää pitämällä korkeus koko ajan samana. Palkitse koira välittömästi, jos sen yksikin jalka liikkuu taaksepäin! Älä odota, että koira peruuttaa useita askelia, vaan vahvista aluksi heti pienintäkin taakse suuntautuvaa liikettä. Muista laittaa kosketuskeppi pois (taskuun, selän taakse tms.), kun pidät harjoittelussa taukoa.
Jos koira pyrkii istumaan nähdessään kosketuskepin yläpuolellaan, voi kokeilla kepin sijoittamista koiran rinnan korkeudelle.
Naksutuksen tulisi tulla silloin, kun koiran jalka on aloittamassa liikettä tai kun jalka liikkuu. Tällöin vahvistetaan liikettä. Mikäli naksutus tulee myöhässä, seisoo koira jo paikallaan, jolloin ohjaaja vahvistaa tahtomattaan seisomista.
Palkkion toimitustavan halutaan tukevan taakse suuntautuvaa liikettä eli nami heitetään koiran etujalkojen välistä. Jos tällainen heitto ei onnistu, on seuraavaksi paras vaihtoehto heittää nami koiran kyljen suuntaisesti sen taakse. Mikäli et halua tai voi heittää namia, voit antaa sen myös koiralle suuhun. Huomioi kuitenkin, että koira ei saa liikkua namia kohti (eteenpäin).
Mikäli koira alkaa peruuttaa, mutta istahtaa lopuksi, palkitse, mutta niin, että koira nousee ylös saadakseen namin. Jatkossa pyri palkitsemaan koira nopeammin niin, ettei se ehdi istumaan lainkaan.
Vähitellen odota, että koira peruuttaa vähän enemmän ja enemmän. Kosketuskepin ja naksuttimen voi jättää pois heti, kun koira tarjoaa peruuttamista itse.
Esteen takaakierto
Takaakierron opetuksen voi aloittaa joko agilitykentällä, kotona tai ulkona lenkillä. Tarkoituksena on opettaa koira irtoamaan poispäin ohjaajasta, kiertämään esteen toinen siiveke ja suorittamaan este hyppäämällä kohti ohjaajaa. Kotona siivekkeen tilalla voi koiran koosta riippuen käyttää vaikkapa ämpäriä tai jakkaraa. Alkuvaiheessa hyppyrimaa ei tarvita, eikä siten edes kahta siivekettä tai niitä vastaavia esineitä.
Takaakierto kannattaa ensin opettaa koiralle yhteen suuntaan; tässä esimerkkinä vasemman siivekkeen kierto eli myötäpäivään liikkuminen.
Koira on ohjaajan vasemmalla puolella, ja molempien rintamasuunta on kohti siivekettä. Ohjaajalla on kosketuskeppi vasemmassa kädessään. Ohjaaja astuu eteenpäin niin, että hänen vasen jalkansa on oikean edessä. Jalka sijoittuu niin, että se estää koiran etenemisen siivekkeen etupuolelle.
Ohjaaja liikuttaa kosketuskeppiä siivekkeen taakse. Juuri kun koira kääntyy oikealle kepin perässä, naksutetaan. Ohjaaja ojentaa palkkion kuvitellun hyppyriman kohdalle. Mikäli koira kääntyy naksutuksen kuultuaan takaisin lähtösuuntaansa, siirretään naksutuksen paikkaa vähän edemmäksi niin, ettei koiralle enää jatkossa tule kiusausta kääntyä takaisin. Parin toiston jälkeen ohjaaja alkaa peruuttaa askeleen tai pari naksutuksen jälkeen niin, että koira joutuu etenemään kuvitellun riman yli pidemmälle saadakseen palkkionsa.
Kosketuskeppi liikkuu alkuvaiheessa koko ajan koiran edellä. Kun koira saavuttaa palkkion, laitetaan keppi piiloon vaikkapa oikean kainalon alle. Koiran ei tarvitse liikkeen lopussa koskettaa keppiä. Palkkion suunta on myös tärkeä; palkkio toimitetaan aina niin, että ohjaaja ja koira liikkuvat.
Kun koiralla alkaa olla käsitys toiminnasta, ohjaaja muuttaa omaa rintamasuuntaansa toiminnon aikana. Hän pyrkii pitämään koko ajan saman rintamasuunnan kuin koirakin, ja suositeltavinta olisi palkita koira lopussa aina vasemmasta kädestä.
Vähitellen keppiä lyhennetään ja pyritään antamaan sillä ainoastaan eräänlainen lähetysvihje, jonka avulla koira alkaa liikkua kohti siivekettä. Sitten keppi jätetään kokonaan pois; agilityssa käsivihjeiden käyttö on sallittu, joten kädenliike voi jatkossa olla pysyvästi osa toimintoa. Mikäli toiminnalle halutaan myös sanallinen vihje, tulee muistaa nimetä liike niin, että sana sanotaan aina ennen muun liikkumisen alkamista.
Seuraavaksi etäisyyttä siivekkeeseen kasvatetaan vähä vähältä ja lopulta mukaan otetaan myös hyppyrima.
Pujottelukepit
Agilitykepit voidaan myös opettaa kosketuskepin avulla. Tämä takaa ohjaajan suoran ja pystyn asennon alusta alkaen. Operanttia koulutusta käytettäessä ei nojauduta vain liikemuistiin, vaan pyritään saamaan koira tietoiseksi tekemistään valinnoista – miltä puolelta pujottelukeppi kannattaa kiertää!
Ohjaaja voi alkuvaiheessa olla joko selin menosuuntaan, jolloin hän on vastakkain koiransa kanssa, tai sitten samassa rintamasuunnassa koiransa kanssa. Koska harjoitus vaatii jo alkuvaiheessa hyvää motoriikkaa ja koulutustekniikkaa, on useimmiten parempi vaihtoehto pelata varman päälle ja olla kasvot koiraan päin. Ei ole myöskään huono idea tehdä harjoitusta paria kertaa ensin ilman koiraa, jotta voi varmistua muistavansa kaikki palaset.
Kosketuskeppi on koiranpuoleisessa kädessä, eli jos ohjaaja on keppirivin oikealla puolella, on keppikin oikeassa kädessä.
Useimmiten koiralle on vaikeampaa liikkua ohjaajasta poispäin, joten naksutukset ajoitetaan näihin kohtiin. Palkkiota on turha tunkea suoraan koiran suuhun, koska erityisesti tässä liikkeessä on hyvä mahdollisuus hyödyntää naksun ja maksun välissä tapahtuvan toiminnan vahvistuminen. Palkkion suunta on myös tärkeä: palkkio toimitetaan aina niin, että koiran on helppo jatkaa siitä eteenpäin joko keppien pujottelua tai jos ollaan jo lopussa, niin seuraavalle esteelle. Liike vahvistaa liikettä, joten palkkio on hyvä antaa liikkeessä.
Kosketuskepin avulla tehdyssä pujotteluharjoittelussa voi käyttää aluksi kahta, neljää tai kuutta keppiä. Tämän perusharjoittelun lisäksi on tärkeää vahvistaa sisääntuloja eri kulmista niin, että koira osaa aina hakea ensimmäisen keppivälin, tulipa se mistä tahansa. Tähän harjoitteluun ei kuitenkaan puututa tässä artikkelissa, sillä siihen ei enää tarvita kosketuskeppiäkään.
Pujotteluharjoittelussa näkee usein naksuttimen väärinkäyttöä: koiralle naksutetaan lukuisia kertoja suoritteen aikana, mutta palkkio tulee – jos tulee – vain harjoituksen lopussa. Näin ei saa tehdä, vaan ainoa oikea tapa on antaa nami joka naksutuksesta.
Kun koira alkaa hahmottaa pujottelua, vaihtaa ohjaaja rintamasuuntansa eteenpäin, jolloin kosketuskeppi siirtyy vasempaan käteen. Kepin tekemää liikettä vähennetään: keppi liikkuu vain ohjaajasta poispäin, minkä jälkeen seuraa ensin naksutus ja sitten palkkio. Palkkion jälkeen toistetaan kuvio alusta: keppi, naksu, nami. Vähitellen keppiä lyhennetään, ja lopulta koiralle riittää pelkkä ohjauskäsi. Tässä vaiheessa naksuttimen voi myös jättää pois ja vain palkita koiraa pujottelun aikana oikeista suorituksista. Palkkion paikkaa kannattaa vaihdella niin, ettei koira koskaan tiedä, saako se naminsa ensimmäisessä pujotteluvälissä, neljännen kepin kohdalla vai lopussa.
