Motivaatio on tärkein asia koulutuksessa. Jos koiralla ei ole motivaatiota työskennellä, ei sitä kouluteta, vaan ohjaaja siirtyy miettimään mistä löytää motivaatiota. Motivoituneen koiran suoritus on nopea ja näyttävä. Eläin ei kärsi mahdollisista häiriöistä ja se kestää kisapaineen. Tokon pitää olla aina kivaa yhdessä tekemistä.
Helppokäyttöisiä motivointikeinoja ovat kehuminen, lelut ja ruoka. Riippu koirasta sekä harjoiteltavasta asiasta mitä milloinkin kannattaa käyttää.
Kehuminen
Kehuminen perustuu koiran sosiaaliseen suhteeseen ohjaajaansa. Koira pitää omistajaltaan saamasta huomiosta ja ponnistelee sen eteen. Kehut voivat olla rauhallisia tai piristäviä. Koiralle voi myös opettaa jonkin sanan niin, että se edeltää aina ruokaa tai leikkiä. Tällöin palkkiosanan kuullessaan eläin ajattelee sitä seuraavaa palkkiota ja kehu saa siten enemmän painoarvoa. Kilpailutilanteissa kehuminen on ainoa palkkio minkä koiralle voi antaa.
Lelut
Koira on petoeläin ja kaikki koirat osaavat metsästää ainakin jollain tasolla. Tätä käytetään hyväksi, kun palkataan koiraa lelulla. Lelun ei koskaan pitäisi mennä kohti koiraa, vaan aina poispäin niin että eläin saa jahdata sitä.
Metsästyskaavaan liittyy useita toimintoja, joista jahtaaminen on yksi. Muita koiralla esiintyviä käytösmalleja ovat esimerkiksi tappo- ja raatelupurennat sekä saaliin kantaminen. Näitä voi hyödyntää leikkinä ja palkkiona.
Ruoka
Syöminen on koiran perustarve. Jos koira ei syö, se kuolee. Ruuan avulla voi säädellä koiran vireystilaa: mitä kiinnostavampi herkku, sen kiihkeämpi koira. Myös nälän voimakkuus vaikuttaa koiran motivaatioon. Makupaloilla palkiten voidaan saada aikaan aivan yhtä hyviä suorituksia kuin lelullakin palkkaamalla.
Tarkkaile päivittäin, mistä koirasi pitää. Arkielämän tilanteita voi käyttää hyväksi koulutuksessa. Esimerkiksi koiralle, jolle nouto on vaikeaa, tehdään harjoitus juuri uloslähtiessä kun koira on korkeassa vireessä ja innokas. Omistaja tekee ensin kaikki normaalit lähtövalmistelut ja juuri ennen uloslähtöä annetaan esine koiralle suuhunotettavaksi tai nostettavaksi. Oikeaa suoritusta seuraava palkkio on oven avaaminen eli lenkille lähtö.
Kouluttamiseen ja lopputulokseen vaikuttaa myös koiran ja ohjaajan suhde. Jos ohjaaja on lemmikilleen liiallinen auktoriteetti, on hänen roolinsa liian suuri ja koiran tila pienenee. Jos taas omistajan rooli on liian pieni, ei koira vaivaudu ponnistelemaan tehtävässä.
Motivaatiotaso
Millaista motivaatiotasoa milloinkin tavoitellaan? Uutta asiaa opettaessa on aina turvallisinta aloittaa rauhallisesti ja koiran osaamisen lisääntyessä nostaa vireystilaa. Ensivaikutelma ja sen mukanaan tuoma tunnetila ovat hyvin olennaisia oppimisessa. Tämän vuoksi on tärkeää heti alusta alkaen huolehtia, että koira on hyvin motivointunut ja sen mielenkiinto on täysin harjoituksessa. Ohjaajan puolestaa täytyy varmistaa, ettei koira turhaudu, vaan että aloitustaso on riittävän helppo rauhallisen ja hyvän mielentilan säilyttämiseksi. Tämä saavutetaan oikealla kriteerillä sekä sopivalla vahvistetiheydellä (riittävän tiheällä palkitsemisella). Jos koiralla on heikko motivaatio, lopetetaan harjoittelu riittävän aikaisin eli heti, kun koira on parhaimmillaan. On turha jäädä tahkoamaan ja odottamaan, että koiran suoritus muuttuu huonommaksi.
Usein kentällä puhutaan kuinka koiralla on liikaa motivaatiota. Onko se mahdollista? Voiko koira juosta liian nopeasti luokse? Voiko koira pysähtyä liian terävästi? Motivaatiota voi toki olla liikaa suhteessa koiran osaamistasoon. Tämä ilmenee stressioireina kuten vapinana, vinkumisena ja yleisenä sähläämisenä. Tähän ei kuitenkaan ole syynä liiallinen motivaatio, vaan se, ettei koira tiedä mitä siltä odotetaan eikä sen olo ole turvallinen. Suorittamiseen liittyy epäselvyyksiä ja ristiriitoja. Koiraa ei tällaisissa tilanteissa tarvitse alkaa rauhoittaa, vaan ohjaaja ainoastaan helpottaa kriteeriä taaten, että koira pystyy onnistumaan.
Pekka painottaa, että harjoittelun tulee aina olla koiralle turvallista. Eläin ei koskaan saa olla epävarma siitä mitä siltä halutaan tai mitä sen pitäisi tehdä. Epävarma koira ei pysty parhaimpaansa ja koulutuksessa tulee aina lähteä siitä, että koira pyrkii jatkovasti parhaimpaansa niin teknisesti kuin nopeudenkin puolesta. Perussääntönä voidaan pitää, että koiraa ei saa koskaan saattaa tilanteeseen, jossa siltä halutaan jotain mitä se ei osaa.
Koiran hermorakenne vaikuttaa myös harjoitteluun. Mitä hermostuneempi ja levottomampi koira, sen kaavamaisempaa harjoittelun tulee olla. Koiralle annetaan aina sama palkka samasta asiasta: esimerkiksi jättöliikkeissä palkitaan aina pallonheitolla seisomisesta, namilla istumisesta ja vetoleikillä maahanmenosta. Toko lajina sopii myös tällaisille koirille, sillä koe on itsessään jo hyvin kaavamainen.
Kaavamaisuuden lisäksi koiraa autetaan virittelysanoilla. Virittelysana edeltää suoritusta ja sen avulla koira tietää mikä liike on tulossa ja mikä palkka siitä seuraa. Tämä johtaa haluttuun vireystilaan: paikallaolon virittelysanasta koira rentoutuu ja hieman tylsistyy, koska tietää, ettei paikallaoloa palkita. Ruudun virittelysana sen sijaan nostaa virittelytasoa, koska ruudusta palkkiona on palloheitto.
Eläin määrittelee palkkionsa
Oikeassa palkkaamisessa on tärkeää, että koira saa todellisen palkkion ja saa esimerkiksi leikkiä kyllikseen. Halua ei saa ”jättää kytemään”. Etenkin kuumalla koiralla on tärkeää, että se saa halutessaan vaikkapa juosta isoja kierroksia lelun kanssa, repiä sitä ja heitellä itsekseen. Sellaista koiraa ei kuitenkaan kannata innostaa osallistumalla itse leikkiin, mutta koiran on annettava touhuta lelunsa kanssa niin kauan kuin se haluaa. Vähemmän innokasta eläintä voi leikittää esimerkiksi heittämällä pallon uudelleen, mutta tällöinkin on hyvä antaa koiran pääosin touhuta itsekseen.
Ohjaaja ei voi eikä saa päättää miten koira leikkii! Jos koira haluaa juosta lelunsa kanssa eestaas pitkiäkin matkoja, on se koiran mielestä paras palkinto ja sen pitää saada tehdä niin. Omistajan pitää tietää koiransa taipumukset ja kiinnostuksen aiheet, ja antaa sille paras palkkio. Ihminen ei voi päättää mistä koira pitää. Toki koiraa voi opettaa leikkimään muillakin tavoin ja nostaa muiden palkkioiden arvoa sen silmissä, mutta opetuksessa pitää aina käyttää parasta mahdollista palkkiota. On myös hyvä huomioida, että eläin muuttuu iän myötä eikä välttämättä aikuisena enää pidä samoista asioista niin paljoa kuin pentuna tai päinvastoin.
Tiedä mihin olet menossa
Tokossa on erittäin olennaista, että kilpailija tietää ja tuntee säännöt. On hyödyllistä käydä katsomassa kokeita ennen kuin alkaa itse kilpailla, jotta tilanne on tuttu. Sääntöjen tuntemisen avulla ohjaajalla on selkeä päämäärä koulutuksessa ja käsitys siitä, mitä hänen tulee itsensä tehdä koetilanteessa ja miten tuomari ja liikkeenohjaaja toimivat.
Kilpailemisen voi jakaa kahteen osa-alueeseen, jotka ovat molemmat yhtä tärkeitä. Ensimmäinen on temput eli koeliikkeet ja niiden harjoittelu. Toinen ohjelma eli se kokonaisuus ja konteksti, missä liikkeet suoritetaan.
Kokeisiin ei saa mennä yrittämään tehdä jotain, mitä koira ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Koiran pitäisi olla suorittanut harjoituksissa esimerkiksi kaikki alokasluokan liikkeet kisamaisesti -ja onnistuneesti!- parikymmentä kertaa, ennen kuin voidaan sanoa että se on kisavalmis.
Toisena esimerkkinä kisatilanteen vaikeudesta voi ajatella erikoisvoittajaluokan ruutua. Siinä on kymmenkunta palaa, joista liike koostuu: koira tulee aluksi sivulle saadakseen palkan. Sitten se juoksee merkille saadakseen palkan. Se pysähtyy merkille saadakseen palkan. Se juoksee merkiltä ruutuun saadakseen palkan... Vastaavia pitkiä liikkeitä on erikoisvoittajaluokassa kymmenen. Tarvitaan todella valtava määrä harjoittelua, jotta liikkeet saa ketjutettua niin vahvoiksi, että eläin jaksaa työskennellä ja työskennellä uskoen, että se lopulta joskus saa vielä palkkionsa.
Koetilanne on oma kokonaisuutensa
Liikkeiden lisäksi pitää myös harjoitella sitä, mitä tapahtuu liikkeiden välissä. Koiran pitää oppia sietämään odottelua ja ohjaajan tulee rakentaa tilanne niin, että koira pystyy siitä suoriutumaan. Omistajan pitää pystyä koetilanteessa keskittymään koiraansa yhtä paljon kuin haluaa koiran keskittyvän itseensä. Pekka antoi hauskan esimerkin: hänellä on koiransa kanssa kokeessa puhelu käynnissä. Ei hän voi lyödä koiralle luuria korvaan kuunnellakseen esimerkiksi tuomarin palautetta! Ohjaajalla on velvollisuus koiraansa kohtaan keskittyä.
Useimmat ohjaajat opettavat koiransa lukemaan omistajansa ilmeitä ja eleitä tavalla, joka on kisatilanteessa hyvin vahingollista. Koirat oppivat pennusta pitäen, että tyytyväinen omistaja hymyilee, liikkuu paljon, pitää ääntä, kehuu, iloitsee raikuvasti jne. Kun koetilanteessa sama ihminen onkin jäykkä ja hymytön, äänetön ja ilmeetön, tulee koiralle hätä siitä mikä omistajaa vaivaa. Monet koirat kieltäytyvät täysin toimimasta tällaisessa tilanteessa. Tilanne pitäisi olla juuri päinvastoin: tyytyväinen ohjaaja on ilmeetön, eleetön ja rauhallinen!
Koemaisessa harjoittelussa on ohjaajalle usein vaikeinta oppia itse sietämään palkkaamattomuutta. Omistaja tekee kuitenkin koiralle palveluksen, jos harjoittelee liikkeiden ketjuttamista tarpeeksi ja opettaa koiran toimimaan pitkiäkin aikoja saadakseen palkan. Tämä tottakai tehdään kuitenkin vasta sitten, kun koira todella osaa liikkeet! Keskeneräisiä liikkeitä ei koskaan saa ketjuttaa.
Ohjaajan tulee myös opetella selviämään virheistä. On todellisuutta, että koira tulee kisoissa ainakin joskus tekemään virheitä. Ohjaajan tulee selviytyä tilanteesta ja jatkaa eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Virhe ei saa sotkea koiran ja omistajan vireystilaa pilaten kaikki seuraavatkin liikkeet.
Kisatilanteita tulee harjoitella kokonaisuuksia. Harjoitukseen liitetään tavaroiden pakkaaminen kotona, ajomatka jonnekin (jopa useita tunteja!), paikan päällä odottaminen ja muut asiat, jotka kokeeseen liittyvät. Nämä voivat vaikuttaa koiran suoritukseen huomattavasti.
Kilpailemisen tulisi olla säännöllistä ja usein toistuvaa, jotta vire pysyy yllä. Koetilanne on ainoa konkreettinen tapa mitata koiran osaamista. Pekan mukaan hyvä kilpailutiheys on noin kerran kuukaudessa.
Treenipäiväkirja on loistava apuväline niin koulutuksessa kuin kokeisiin valmentautumisessakin. Päiväkirjamerkinnöistä voi tutkia miten mihinkin kokeeseen on valmistauduttu ja nähdä sitä kautta mikä järjestely on toiminut ja mikä ei.
