Koiratanssi kuuluu monien ihailemiin ja mieluusti seuraamiin lajeihin. Lajin harrastajamäärä on kuitenkin hyvinkin pieni. Monelle, kuten itsellenikin, kynnys alkaa edes suunnitella ensimmäistä koiratanssiohjelmaa, on usein suuri. Kaikissa muissa lajeissa arvostelu kohdistuu vähintäänkin pääosin ellei kokonaan koiran suoritukseen. Koiratanssissa ohjaaja joutuu myös tulkitsemaan musiikkia ja liikkumaan sen tahdissa.
Koiratanssi lajina jakaantuu kahteen eri versioon. Freestyle eli vapaatanssi on usein se, mikä ihmisille tulee mieleen koiratanssia ajatellessa. Freestylessa ohjaaja saa hyvinkin vapaasti yhdistellä suorituksensa erilaisista tempuista, joissa vain mielikuvitus on rajana. Temppujen suunnittelussa tulee kuitenkin muistaa, että niiden täytyy olla koiralle turvallisia ja sen rakenteelle soveltuvia. HTM eli seuraaminen musiikin tahdissa sen sijaan on nimensä mukaisesti lähes pelkästään seuraamista. Seuraamista voidaan tehdä jopa 10 eri positiossa: koira voi olla ohjaajan vasemmalla tai oikealla, rintamasuunta sama kuin ohjaajalla tai vastakkainen; se voi olla poikittain edessä tai takana, jalkojen välissä jne. Ulkomaisia koiratanssivideoita katsellessa kannattaa aina muistaa, että säännöt voivat vaihdella melko paljonkin eri maiden välillä.
Vapaatanssi vai seuraamista
Yleensä ensimmäisenä ohjaaja valitsee kumpaa haluaa tehdä, freestylea vai HTM:a. Monet kokeneemmat harrastajat kilpailevat molemmissa. Vapaatanssi on monien mielestä helpompaa, kun ohjelman tekemistä säätelemässä ei ole moniakaan sääntöjä. Silloin on myös helppo hyödyntää oman koiran vahvuuksia ja jättää heikkoudet esittelemättä. HTM:ssa koiran tulee osata ja pitää seuraamisesta. Kaltaiselleni erittäin epätaiteelliselle ja mielikuvituksettomalle ihmiselle HTM oli ehdoton valinta: joskus rajoitukset helpottavat elämää!
Joidenkin mielestä tietty musiikkikappale voi olla selkeästi joko freestyleen tai HTM:in sopiva. Jos kappalevalinta on jo tehty, voi olla että se täten määrittää kumpaaan lajiin ohjelma tehdään.
Freestylessa ohjelmasta maksimissaan neljäsosa saa koostua seuraamisesta. Tarkoitus on esittää koiran osaamia liikkeitä ja antaa niiden avulla kokonaiskuva koiran liikunnallisuudesta, tarkkaavaisuudesta ja yhteistyöhalukuudesta ohjaajan omaan liikuntaan sulautuen. Alokasluokassa kunniamaininnan (KUMA) saadakseen riittää, että ohjelmassa on 5-6 erityyppiistä liikettä, jotka esitetään onnistuneesti. KUMA:n saatuaan koirakko saa siirtyä seuraavaan luokkaan.
Alokasluokan ohjelman ei tarvitse olla kuin noin puolitoista minuuttia pitkä; esimerkiksi rally-tokon alokasluokan radan suorittamiseen kuluu yleensä aina tätä enemmän aikaa. Aloittelevilla koirakoilla ei taitoja yleensä vielä ole kovin paljoa, joten niiden esittelemiseen ei kulu lkovin kauaa. HTM:ssa KUMA:n saamiseen riittää, että koira osaa kaksi seuraamispositiota, jos niitä käytetään monipuolisesti ja ne ovat laadultaan hyviä. On parempi koostaa ohjelma ainoastaan sujuvista, hyvistä liikkeistä. Seuraamista voi esitellä niin liikkeessä suoralla kuin käännöksissäkin, pysähdyksissä ja eri tempoissa. Koiran tulee seurata ohjaajaa suorana ja hyppimättä, eikä etäisyys ohjaajaan saa muuttua eri positioissa tai tempoissa.
Arvostelu
Maksimipistemäärä, jonka voi saada, on 200. Tämä jakautuu puoliksi teknisiin ansioihin ja taiteelliseen vaikutelmaan. Tuomarit, joita normaalikilpailuissa on kolme, antavat pisteet kokonaislukuina, ja niistä lasketaan koirakkokohtainen keskiarvo.
Teknisiin ansioihin sisältyvät liikkeiden määrä, vaikeustaso ja suoritusvarmuus. Taiteellisessa vaikutelmassa keskeistä tulisi olla yhdessä tekemisen ilo, koiran tarkkaavaisuus ja vastavuoroinen kumppanuus. Koiran ja ohjaajan liike tulisi rakentua saumattomaksi ohjelmakokonaisuudeksi yhdessä valitun musiikin kanssa. Luonnollisesti arvostellaan myös esityksen koreografiaa.
Arvosanaa alentavia virheitä koiratanssissa ovat ohjaajan ärtynyt ohjaustapa (tiukkasävyiset käskyt, tarpeeton äänenkäyttö), koiraan koskeminen painostavassa tai pakottavassa merkityksessä, koiran terveyden vaarantavien liikkeiden tai koiralle fyysisesti liian vaikeiden liikkeiden esittäminen, koiran haahuileminen tai äänteleminen. Ääntelemistä ei myöskään saa estää pitämällä koiran suussa esinettä huomattavan osan ohjelmasta.
Musiikin valinta
Sopivan kappaleen löytäminen voi olla yllättävän pitkä prosessi. Joku on tiennyt jo vuosia mitä kappaletta tulee käyttämään; joku toinen valitsee sujuvasti sopivan kappaleen päivittäin kuuntelemistaan kappaleista. Oma musiikkimaku ei kuitenkaan välttämättä sovellu esimerkiksi temponsa vuoksi omalle koiralle.
Koiratanssimusiikki voi olla mitä tahansa lastenlauluista marssimusiikkiin, oopperaan tai rappiin. Usein käytettyjä ovat esimerkiksi monet tunnetut elokuva- tai musikaalikappaleet. Tällöin esitykseen saa teeman tavallaan “kaupan päälle” eikä sitä tarvitse itse miettiä. Mikäli kappaleessa on sanat, voi olla hyvä huomioida ne ohjelman teeman tai liikkeiden valinnassa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että mikäli kyseessä ei ole kaikille tuttu kappale, eivät tuomarit tai yleisö välttämättä kuuntele tai huomaa sanoja sen kummemmin.
Kappaleen ei tarvitse olla valmiiksi sopivan pituinen, vaan ihan ilmaisversioinakin löytyy ohjelmia, joilla kappaletta voi lyhentää tai leikellä. Musiikin voi koostaa myös esimerkiksi kahdesta eri kappaleesta, mutta se on järkevää yleensä vasta ylempien luokkien ohjelmissa, jotka ovat jo pidempiä. Kahden eri kappaleen käyttäminen on järkevää esimerkiksi riittävien temponmuutosten aikaansaamiseksi.
Musiikkia on hyvä testata koiran kanssa. Koiraa voi liikuttaa vapaasti musiikin tahtiin esim. seurauttamalla ja teettämällä erilaisia temppuja. Tämä olisi hyvä saada vielä videolle, jotta sitä voi itse katsoa rauhassa ja miettiä, näyttääkö oman koiran liikkuminen hyvältä kyseisessä tempossa. Vaihtoehtoisesti voi myös videoida koiran liikkumista ja seuraamista ilman musiikkia, ja laittaa sitten videoeditointiohjelmalla valitsemansa musiikin kuvan yhteyteen. Tällä tavalla saa yhtälailla tietoa, miltä koirakko näyttää liikkuessaan kyseisen kappaleen tahtiin.
Musiikin, kuten koko ohjelman, tulisi näyttää koiran parhaat puolet. Esimerkiksi oma koirani on rauhallinen ja jopa melko hidas, joten yritin löytää sille sen luonteelle ja liikkumiselle sopivan musiikin. En halua missään nimessä korostaa nopeahkolla musiikilla sitä, että koira saattaa jäädä helposti jälkeen ja vaikuttaa jopa tahmealta. Toisille nopeille tai liikkeissään näyttäville koirille saattaa sopia vauhdikas musiikki, tai musiikki, jossa on dramaattisia käänteitä.
Itselleni oli myös erittäin tärkeää löytää musiikki, jonka tahtiin minun on helppo liikkua. En koe olevani millään tavalla tanssillinen vaikka minulla rytmitaju onkin. Halusin musiikin, joka melkeinpä luonnostaan kutsuu minua tanssimaan, jotta en joutuisi näkemään liikaa vaivaa omien liikkeideni miettimiseen ja toteuttamiseen.
Mistä sitä musiikkia sitten löytää? Kuuntelen radiota usein “sillä silmällä” miettien, voisiko joku kappale sopia koiratanssiin. Olen myös järjestelmällisesti kuunnellut omasta levyhyllystäni ainakin kymmenkunta levyä etsien sopivaa kappaletta – tuloksetta. Olen kahlannut Youtubea läpi erilaisin hakusanoin yrittäen löytää etsimääni etnomusiikkia (turhaan). Lopulta ensimmäisen ohjelmani kappale löytyi Prisman poistolaarista 50 sentin kappalehintaan ostamieni levyjen joukosta!
Teema
Koiratanssiesityksellä voi olla jokin teema. Joskus musiikki itsessään ohjaa siihen suoraan: Oopperan kummitus, Päivänsäde ja menninkäinen tai Kiviset&Soraset ovat kappaleita, joiden sisällön lähes jokainen tietää. Tällöin ohjelmasta voi tulla kertova, tarinan kaltainen. Juuri käydyissä MM-kisoissa yksi finalisti esitti tarinan, jossa sirkuksessa ollut leijona vapautettiin takaisin luontoon.
Mikäli kappale ei itsessään kerro mistään, voi teeman rakentaa vaikkapa kappaleen tekoajankohdan, tyylilajin tai vakkapa esityskielen mukaan. Teema ei korostu erityisesti alokasluokan ohjelmissa. Teemasta voi kertoa lähinnä ohjaajan pukeutuminen. Koiralla ei saa Suomessa koiratanssissa olla muuta kuin kaulaimeen verrattava pukine, kuten vaikkapa huivi tai vastaava.
Esityksissä saa myös käyttää rekvisiittaa. Suomessa rekvisiitan määrä on yleensä hyvin vähäinen siinä missä ulkomaiset kilpailijat ovat ajoittain raahanneet paikalle suuren määrän tavaraa. Rekvisiitan tulisi olla sellaista, mitä selvästi käytetään ohjelmassa ja jolla on olennainen osuus tarinan kerronnassa, osana temppuja tm. Jos ohjelman saa toimimaan ilman rekvisiittaa, ei tavaraa ehkä kannata käyttää lainkaan. Samaa esinettä olisi hyvä käyttää enemmän kuin vain yhden kerran.
Ohjelman rakentaminen
Riippuen käytettävästä ajasta voi ohjelmaa alkaa tehdä kahdella tavalla: listaten asiat, jotka koira jo osaa ja joita ohjelmassa voisi hyödyntää, tai miettiä, mitä haluaisi koiralle opettaa ja mitä liikkeitä voisi ohjalmassa käyttää. Lajin arvosteluohjeessa sanotaan, että ohjelman toteutuksessa tulee huomioida koiran ikä, rakenne ja rotutyyppi.
Koiratanssin perusliikkeitä ovat seuraamisen lisäksi esim. pyörähdykset, kiertämiset, pujottelut, tassuilla tehtävät temput, asennonvaihdot ja peruuttaminen. Samaa temppua voi käyttää monella tapaa: koira voi pyörähtää seuratessaan, koira voi pyörähtää ohjaajan kanssa samanaikaisesti vastakkaisiin suuntiin, koira voi mennä vaikkapa kauemmaksi korokkeelle seisomaan ja pyörähtää siellä, koira voi hypätä kontillaan olevan ohjaajan selän päälle ja pyörähtää… Monet pujottelut ja kierrot voidaan myös tehdä joko etuperin tai takaperin: ohjaaja peruuttaa, ja koira pujottelee jalkojen välistä etuperin. Ohjaaja seisoo paikallaan, ja koira peruuttaa kahdeksikkoa hänen jalkojensa ympäri. Ohjaaja pyörii paikallan myötäpäivään, ja koira peruuttaa hänen ympäri vastapäivään.
Kauko-ohjausliikkeitä ei vielä alokasluokan freestyle-ohjelmassa tarvita. HTM-ohjelmassa Suomessa koira ei koskaan saa olla yli 2 metrin päässä ohjaajasta. HTM:ssa 75 % ohjelmasta tulee olla pelkkää seuraamista. Käytännössä loput 25 % koostuu seuraamispositioiden vaihdoista sekä alku- ja loppuasennoista.
Vaikka sääntö ei selkeästi asiaa sanokaan, olisi hyvä sisällyttää ohjelmaan erilaisia tempoja. Jotkut kappaleet antavat helposti mahdollisuuden hitaisiin ja nopeisiin osuuksiin. Jotku voivat vaatia enemmän pohdintaa miten tämän toteuttaa. Muutenkin ohjelmaa suunnitellessa kannattaa huomoida musiikin erityiskohdat, jotka selkeästi kaipaavat alleviivausta. Tällaisiin hetkiin olisi hyvä saada ajoitettua joku tietty temppu, hyppy, tai siirtymä. Toki tarkkaa ajoitusta vaativat tehtävät voivat myös olla hankalia toteuttaa, ja vaativat huolellista ajoitusta vihjeen antamisen suhteen ja koiralta riittävää keskittymistä ja osaamista tempun toteutuksen onnistumiseksi.
Koiratanssiohjelmassa on yleensä myös alku- ja loppuasento. Alkuasento otetaan kehään tultaessa, ja asennon aikana ohjaaja viittaa järjestäjän laittamaan musiikin päälle. Koska tilanteessa voi tapahtua inhimillisiä virheitä ja viivästyksiä, olisi hyvä, että asento on sellainen missä koiran (ja ohjaajan!) on helppo olla pidempäänkin.
Suunnittele paperille
Ohjelmaa rakentaessa on hyvä kirjoittaa ensin kappale “auki” paperille. Jos kappaleessa on sanat, on tehtävä helppo. Jos taas kyseessä on instrumentaaliversio, täytyy asia toteuttaa kirjoittamalla esim. muutokset musiikissa ylös: “hiljainen aloitus; 0,16 jousisoittimet aloittavat; 0,34 patarumpu lyö” jne. Tähän pohjaan voi alkaa sijoitella koiran osaamia temppuja ja seuraamisasentoja.
Ohjelmaa kannattaa testata ensin ilman koiraa. Voit käyttää vaikkapa lelukoiraa tai jotain muuta esinettä esittämään koiraa niin että näet videosta missä puolella koira on milloinkin, miten päin ja mitä kautta sinne siirtyy.
Piirrä myös ohjelma paperille. Voit merkitä mistä ohjelma alkaa, mihin suuntaan alat liikkua, missä kohtaa käännyt jne. Tällöin näet myös miten hyvin käytät koko kehää. Tämä on myös yksi arvosteltava asia. Koiratanssikilpailukutsuissa ilmoitetaan, miten kehä on järjestetty ja minkä kokoinen se on. Tämän tiedon avulla tiedät, missä kohden tuomarit istuvat ja voit miettiä esim. aloitus- ja lopetusasennot niin, että he näkevät suorituksesi edustavimmasta kulmasta. Kannattaa myös miettiä esimerkiksi pikkutarkkojen temppujen tekemistä riittävän lähellä tuomaristoa, jotta kiva liike ei jää näkemättä pitkän etäisyyden vuoksi.
Kisoihin
Vaikka koiratanssi on pienen piirin harrastus, on kilpailuja vähän ja niihin on melko vaikea päästä mukaan. Vuonna 2015 kilpailuja järjestettiin yhdeksän; lukua voi verrata vaikkapa rally-tokon 142 kilpailuun. Koiratanssi siirtyi rally-tokon kanssa samaan aikaan Kennelliiton alaisuudesta Palveluskoiraliiton alaisuuteen, joten kilpailut löytyvät kätevimmin Virkku-tietokannasta. Kisat saa anoa 2kk ennen kisapäivää, joten kovin pitkälle tulevaisuuteen ei välttämättä tapahtumia löydy.
Aikanaan ennen lajin virallistumista järjestettiin Suomessakin jonkin verran videokilpailuja. Tällä hetkellä videolla voi kisata koiratanssia amerikkalaisen Rally Freestyle Elements -järjestön alaisuudessa. Videokisoissa löytyy sekä freestyle että HTM. Terminologia voi kuitenkin olla suomalaiselle hieman hämmentävä: freestyle tarkoittaa usein englanniksi koiratanssia ylipäänsä. Rally FrEe -järjestön koiratanssi on Canine Musical Freestyle ja se jakautuu vapaatanssiin, Freestyle, ja seuraamiseen musiikin tahdissa, In Sync.
Lisätietoja:
Koiratanssiyhdistys Tahtitassut ry
