Ihmisten kohtelias tervehtiminen on ongelmallista monille koirille. Vilkkaat ja sosiaaliset koirat hyppivät helposti ja varautuneet hauvat eivät pidä vieraiden henkilöiden lähentely-yrityksistä. Ei-toivotusta käytöksestä kieltäminen ei opeta koiralle mitään, ja tilanne toistuu kerta kerran jälkeen samanlaisena – yhtä ongelmallisena. Tukalan tapaamishetken voi kuitenkin unohtaa, kun opettaa koiransa tervehtimään kohteliaasti.
Useimmat koirat haluavat haistella tapaamaansa ihmistä. Ihmiset kädellisinä haluavat yleensä ojentaa eturaajojaan koiraa kohti; onhan jo monille lapsillekin opetettu, että koiralle pitää tarjota käsi haisteltavaksi ennen kuin sitä saa silittää. Miksipä ei kannattaisi yhdistää nämä kaksi? Koira saa jatkossa tervehtiä tulijoita vihjesanan kuultuaan. Tervehtiminen tarkoittaa, että eläin koskettaa henkilön ojennettua kättä kuonollaan. Tapa toimii mainiosti myös aroilla koirilla, koska koira itse etenee ihmisen luo eikä joudu tuntemattoman henkilön ahdistamaksi. Eläin voi koska tahansa kääntyä pois, jos se tuntee olonsa liian tukalaksi. Ihminen puolestaan ei niin todennäköisesti yritä koskettaa koiraa, kun hänelle on kerrottu millä tavalla hauva tulee tervehtimään. Ohjaaja voi myös hyvin säädellä tervehtimisen pituutta, koska esimerkiksi naksautus ehdollisena vahvisteena koiran kosketettua vieraan kättä saa eläimen palautumaan omistajansa luo palkkiota noutamaan.
Käsi on kohde
Käsikosketus opetetaan samalla tavalla kuin mikä tahansa kohde, esimerkiksi kosketuskeppi. Ohjaaja tuo oman kätensä selkeästi ulos vartalonsa lähettyviltä ja naksauttaa, kun koira edes vilkaisee kättä. Vähitellen shapingin avulla koiraa ohjataan koskemaan kuonollaan kämmeneen. Tämän sujuessa ohjaaja muuttaa kätensä paikkaa sillä välin, kun koiralle annetaan palkkio. Alkuharjoittelua voi tehdä myös oman perheen kesken kotona niin, että toinen toimii kouluttajana ja toinen henkilö toimii kohteena eli tarjoaa kättään koiran kosketettavaksi. Koulutus sopii toteutettavaksi vaikkapa olohuoneessa niin, että koiraa voi lähettää henkilöltä toiselle, mikäli perheessä on useita jäseniä.
Käytöksen sujuvuutta voidaan tarkkailla heittämällä palkkionami lattialle. Jos koira heti sen noukittuaan etsii katseellaan kättä koskettaakseen sitä uudelleen, on latenssi hyvä ja harjoitusta voidaan alkaa vaikeuttaa. Mitä kauemmaksi nami heitetään, sen suurempi työ koiralla on tulla takaisin kohteen luo. Mikäli harjoittelussa voi käyttää avustajaa, on etäisyyttä helpompi lisätä. Kohteena toimivaa kättä kannattaa näyttää koiralle eri kulmissa, korkeammalla ja matalammalla. Koiraa ei kuitenkaan ole järkevää kannustaa hyppäämään kohti kättä, joten kohde on hyvä pitää aina maksimissaan hieman koiran pään yläpuolella.
Vihjesanaa lisättäessä tulee muistaa, että sana sanotaan silloin, kun vielä mitään muuta ei tapahdu. Ohjaaja antaa koiralle suullisen vihjeen ”koske” tai ”käsi” tai vaikkapa ”päivää”, jonka jälkeen avustaja ohjentaa kohdekäden näkyville. Käytös on hyvä viedä ärsykekontrolliin etenkin sosiaalisilla koirilla, etteivät ne tee turhaan tuttavuutta ihmisiin herkkujen toivossa. Aroilla koirilla pitäisin eläimen oma-aloitteista lähestymistä sen sijaan hyödyllisenä ja säästäisin ärsykekontrollia myöhemmäksi, kunnes koira on saanut vähän lisää itsevarmuutta vieraiden ihmisten kanssa.
Kohti tositilannetta
Seuraavaksi tarvitaan sopiva perheen ulkopuolinen avustaja. Hyviä avustajia ovat koiralle tutut, mutta eivät liian innostavat henkilöt. Kylään tulleita vieraita kannattaa käyttää apuna vasta, kun kahvit on juotu ja koira on jo tottunut tilanteeseen. Vierailun alkuvaiheessa sosiaalinen koira on liian innoissaan harjoitellakseen, ja varautunut tai arka koira haluaa todennäköisesti vielä tutkia tilannetta kauempaa ennen kuin tuntee olonsa riittävän rennoksi.
Etenkin sosiaalisten hyppijäkoirien suhteen on tärkeää estää väärintekeminen eli ei-toivottu tutustuminen vieraisiin. Tämän vuoksi koira pidetään kytkettynä tai muuten hallinnan avulla varmistetaan, ettei eläin pääse vahvistamaan vanhoja käyttäytysmismalleja kuten rynnimään ovelle ja hyppimään ihmisiä päin.
Tilanteen rauhoituttua harjoitteluun sopivaksi toimitaan kuten aluksi perheenjäsentenkin kanssa: ohjaaja antaa koiralle ensin vihjesanan ja tämän jälkeen vieras ojentaa kätensä selvästi näkyviin. On toivottavaa, että vieraat eivät tässä vaiheessa kiinnittäisi koiraan muuta huomiota: kohti katsominen ja etenkin puhuminen voivat sekoittaa tilannetta liikaa. Ohjaaja voi ottaa koiran aluksi vaikkapa perusasentoon sivulle ja lähettää siitä koskemaan kättä parin metrin päässä. Toistoja voi tehdä useita jokaisen vieraan kohdalla, jotta käytös saadaan sujuvaksi.
Haasteelliset koirat
Hyvin arat tai epävarmat koirat voivat kokea vieraan ihmisen lähestymisen liian vaikeana. Etenkin, jos koira on kooltaan erittäin pieni, on käsikosketus vaikeaa, sillä ihmisen on silloin pakko kumartua tai kyykistyä koiran puoleen. Tällaisissa tilanteissa harjoittelu on järkevää aloittaa kosketuskepillä. Aluksi koira opetetaan koskemaan kosketuskeppiä ohjaajansa kanssa. Tämän jälkeen voidaan harjoitella tilanteissa, joissa vieras ihminen istuu paikallaan vinosti poispäin koirasta kääntyneenä pitäen kosketuskeppiä. Kepin tulee olla riittävän pitkä (esim. 60-70cm) ja osoittaa vastakkaiseen suuntaan kuin avustajan ylävartalon.
Kun koira pystyy koskemaan hyvin passiivisen avustajan pitämään kosketuskeppiin, aletaan vähitellen kääntää henkilön vartaloa suoremmaksi ja pitää keppiä lopulta suorassa linjassa avustajan ylävartalon ja kasvojen kanssa (esimerkiksi tämän jalkojen kohdalla). Avustaja voi lisätä häiriötä niin, että antaa katseensa pyyhkiä koiran yli aika ajoin, mutta ei vielä varsinaisesti katso kohti koiraa.
Koiran koosta riippuen kepin pituutta voidaan lyhentää muutama sentti kerrallaan niin paljon kuin mihin koira vielä ylttää neljällä tassulla seisten. Mikäli koira on on riittävän kookas, voidaan kosketuskeppi vaihtaa käsikosketukseen. Käsikosketus harjoitellaan ensin omistajan ja muiden perheenjäsenten kanssa sujuvaksi ja sitten voidaan ottaa treeniä istuvan, passiivisen avustajan kanssa.
Tämän jälkeen siirrytään harjoittelemaan seisovan, passiivisen avustajan kanssa jälleen niin, että henkilö seisoo ylävartalo ja katse vastakkaiseen suuntaan kuin missä kosketuskeppiä pidetään. Vähitellen harjoituksen sujuessa vartalo suoristetaan ja keppi tuodaan taas lähelle avustajan jalkoja.
Monet koirat kokevat passiiviset henkilöt neutraaleina, mutta ihmisen puhuessa ja katsoessa koiraa pitävät tätä uhkana. Kun edelliset harjoitukset sujuvat hyvin, voidaan jatkaa istuvan avustajan kanssa harjoittelua niin, että henkilö puhuu. Koiraa ei saa säikyttää eikä tuottaa sille yllätyksiä mahdollisesti jo hieman jännittävässä tilanteessa, joten harjoittelu aloitetaan niin että avustaja puhelee itsekseen jo ennen kuin koira alkaa lähestyä tätä. Puheen tulee olla rauhallista ja tasaista eikä siinä saa käyttää koiralle mahdollisesti tuttuja vihjesanoja (tule, tänne tms). Edistymisen myötä puhe voidaan muuttaa enemmän koiraan kohdistuvaksi: avustaja esimerkiksi tervehtii koiraa tämän nimellä sen lähestyessä.
Kurottajat maalitauluna
Kun käsikosketus on koiralle tuttu ja sitä on harjoiteltu paljon erilaisten henkilöiden kanssa, voidaan koiraa alkaa opettamaan siihen, että pään yläpuolelta lähestyväkin käsi on mukava juttu. Koirista vähän tietävät henkilöt monesti pyrkivät tervehtimään koiraa taputtamalla tätä päänseudulle, mistä vain harva eläin pitää. Sujuvan käsikosketuksen avulla koira käyttää lähestyvää kättä ”maalitauluna” ja koskee siihen kuonollaan.
Harjoittelu aloitetaan koiralle jo tutun ja mukavan ihmisen avulla. Tarvittaessa aluksi siedätetään eläintä sen päälle kumartumiseen. Harjoitusta voidaan myös pilkkoa pienempiin osiin niin, että siedätystä jatketaan niin, että avustaja työntää kätensä suoraan eteenpäin koiran ylle, mutta pitää käsivartensa noin hartijalinjansa korkeudella. Tällöin uhka on niin ylhäällä, ettei se todennäköisesti ahdista koiraa. Vähitellen kättä aletaan tuomaan alemmaksi, ensi vielä suoraan eteenpäin ja lopulta alaspäin kohti koiran päätä. Tässä vaiheessa koiralle annetaan aina etukäteen ”koske” -vihje.
Miksi ei makkararinkiä?
Epävarmoja ja epäluuloisia koiria yritetään usein saada avoimemmiksi ihmisille ns. makkararingin avulla. Siinä joukko ihmisiä seisoo tai istuu ringissä tai muuten lähekkäin, ja koira käy vuoron perään hakemassa jokaiselta herkun. Jos koira ei toimi oma-aloitteisesti, houkutellaan sitä namin avulla. Houkuttelun ongelma on se, ettei koira ruuanhimossaan välttämättä ajattele, mitä se tekee ja mihin on menossa. Jos namia antava ihminen sitten päättääkin koskea koiraan tai vaikkapa vain horjahtaa tai yskäisee, voi hyvin epävarma koira säikähtää jouduttuaan liian lähelle vierasta ja reagoida esimerkiksi puremalla. Tämän vuoksi on tärkeää, että koira etenee harjoituksessa aina omalla vauhdillaan ja tiedostaa mitä on tekemässä.
Turvallista elämää
Ihmisiin epävarmasti suhtautuvan koiran elämänhallintaa tulee parantaa siten, että omistaja pitää kaikki rapsuttelijat ja muut turhat lähestyjät poissa koiran luota. Pienille koirille helpoin ratkaisu on usein pitää ne kantokassissa julkisilla paikoilla. Isomman koiran omistajan on opeteltava olemaan tiukkana ja estämään kaikki ei-toivotut kosketteluyritykset. Koiraa voi siedättää tilanteisiin niin että opettaa sen vähitellen pysymään esimerkiksi ohjaajan sivulla tai takana istumassa sillä aikaa kun omistaja juttelee vieraan kanssa.
