Teksti: Liisa Tikka
Erossaolemisen taitoja voidaan tarvita monessa tilanteessa: kun kotiin muuttaa uusi koira, kun perheeseen tulee vauva, kun koira on toipilaana tai sairastaa, kun paikalle tulee huoltomiehiä, tavallisuudesta poikkeavia vieraita tai jotain muuta erikoista.
Koirien yksinolo-ongelmista ja eroahdistuksesta puhutaan nykyään paljon. Ongelmallisiksi kuvaillaan tilanteita, joissa koira jää yksin kotiin. Erilaisia erossaolotilanteita on kuitenkin muunlaisiakin, ja harjoittelu esimerkiksi pennun tai kodinvaihtajan kanssa on useimmiten järkevintä aloittaa niistä. Näiden opettelu sekä helpottaa yksinolon harjoittelua että myös tuo koiralle monta käytännöllistä taitoa, joita voi hyödyntää esimerkiksi erityistilanteissa: kun kotiin tulee vieraita, kun koiran kanssa matkustetaan, kun koiria onkin useita ja niitä halutaan erottaa toisistaan, kun koira on toipilaana ja vaatii tilan rajaamista jne.
Siihen, milloin pentua kannattaa alkaa opettaa yksinoloon, ei liene mitään yhtä oikeaa vastausta. Riippuu pennun persoonasta, itsevarmuudesta ja kasvattajalla saaduista kokemuksista, miten se kokee jo pelkästään muuton uuteen kotiin. Lisäksi vaikuttaa, onko uudessa perheessä muita koiria tai lemmikkejä. Nykyään onneksi ei enää suositella “shokkihoitoa”, jossa pentu tuodaan uuteen kotiin viikonloppuna ja jätetään heti parin päivän jälkeen työpäiväksi yksikseen. Monet ihmiset ottavat lomaa tai järjestelevät työaikansa niin, ettei pennun tarvitse ainakaan olla montaa tuntia yksin alkuvaiheessa.
Tärkeintä erossaolo-opetuksessa on, että koira kokee olonsa turvalliseksi. Sen takia voi viedä jopa joitakin viikkoja, että pentu tai kodinvaihtaja on kotiutunut riittävästi, jotta sen kanssa edes voidaan aloittaa harjoittelua. Itsenäiset yksilöt pärjäävät usein paremmin kuin koirat, jotka haluavat olla paljon vuorovaikutuksessa omistajansa kanssa. Rotukin siis vaikuttaa, vaikka tietysti myös rodun sisällä on paljon vaihtelua.
Tukitaitoja työn alle
Koiran kotiutumista odotellessa voi hyvin aloittaa tukitaitojen harjoittelun. Yksi yksinkertaisimmista tukitaidoista on opettaa koiralle kongin tai vastaavan ruokalelun käyttöä. Koira saa alkuun ruokaa lelusta samalla, kun omistaja on kotona. Lelusta pyritään tekemään koiran mielestä mielenkiintoinen ja tavoiteltava, joten tarvittaessa aluksi siihen voi laittaa koiran ruuan lisäksi tai sen sijaan jotain koiran mielestä parempaa. Hyviä apukeinoja kiinnostuksen lisäämiseksi ovat esimerkiksi maksapasteija, sulatejuusto, maapähkinävoi, kissan märkäruoka tai vaikkapa jauheliha. Kahdesta ensimmäisestä kannattaa muistaa, että ne sisältävät myös paljon suolaa, eli niitä ei kannata laittaa kuin mausteeksi. Kongin voi täyttää esimerkiksi kerroksittain, että pohjalla, keskellä ja aivan pinnassa on jotain herkullisempaa, ja välit täytetään vähän vähemmän maistuvalla ruualla, tai koko kongin sisäpinnan voi sivellä vaikkapa maapähkinävoilla, mutta lisätä sen jälkeen tavallista ruokaa. Aluksi lelu tarjotaan sellaisenaan eli ruokaa ei jäädytetä. Jäädytetty kongi sopii ottaa käyttöön sitten, kun koira on oppinut lelun idean ja on valmis työskentelemään aktiivisesti saadakseen ruuan siitä ulos.
Kongin kaltainen ruokalelu on yleensä suositeltavampi kuin vauhdikasta liikkumista edistävä puuhapallo tai vastaava. Erossaoloharjoituksissa pyritään siihen, että koira olisi rauhallisessa mielentilassa. Nuoltava puuhalelu mahdollistaa esimerkiksi koiran makaamisen paikoillaan.
Kongin lisäksi tai sen sijaan voi käyttää myös erilaisia “puuhapakkauksia” eli vaikkapa maitotölkkejä, kananmunarasioita ja vessapaperirullan hylsyjä, joiden sisälle piilottaa ruokaa. Koiran taitojen mukaan nämä voivat olla yksittäisiä tai kokemuksen karttuessa niitä voi asetella sisäkkäin niin, että koira joutuu näkemään aika paljonkin vaivaa saadakseen herkut suuhunsa. Nämä askareet soveltuvat koirille, jotka eivät syö repimiään pahveja tai muita materiaaleja.
Muita harjoittelussa hyödynnettäviä ruuanhankintaan liittyviä virikkeitä ovat esimerkiksi erilaiset etsimismatot, joissa koira hajuaistinsa avulla etsii nameja tai ruokaa maton taskuista tai suikaleiden alta ja välistä. Lisäksi kaikki pureskeltava, kuten puruluut, oikeat luut ja muut leukoihin sopivat herkut, ovat hyviä apuvälineitä. Pureskeleminen itsessään vapauttaa endorfiineja sekä rauhoittaa ja rentouttaa koiraa.
Suosittelen tarjoamaan koiralle puuhalelut yms. virikkeet joksikin aikaa ja ottamaan ne sitten pois koiran tyhjennettyä ne tai kiinnostuksen hiipuessa. Tämä sekä auttaa säilyttämään tavarat ehjempinä että myös nostaa niiden arvoa koiran silmissä, kun ne eivät ole aina saatavilla.
Oma parkkipaikka
Koiralle voidaan alkaa myös opettaa jonkinlaista “omaa paikkaa”, jota voidaan tarvittaessa hyödyntää myöhemmässä harjoittelussa. Se voi olla jonkinlainen alusta, koiran peti tai vaikkapa häkki, jossa ovi on auki. Olisi hyvä, että tämä paikka olisi siirrettävissä niin, että sitä voidaan tarvittaessa vaihtaa paikasta toiseen riippuen siitä, mitä ja missä halutaan harjoitella. Paikkaa valitessa kannattaa huomioida koiran persoonallisuus ja yksilölliset piirteet: Pitääkö se siitä, että se voi tarkkailla ympäristöään, vai haluaako se mennä “jemmaan” vaikka sohvan alle tai muualle näkymättömiin? Tuleeko koiralle helposti kuuma, vai kaipaako se lämmintä pesää, johon mennä vällyjen alle?
Oman paikan harjoittelu voidaan yksinkertaisimmillaan tehdä niin, että kaikki koiralle annettavat herkut (ja mahdollisesti myös ruoka) tarjoillaan sen päällä. Tämä tekee koiralle mieluisen mielleyhtymän paikkaan. Harjoittelua voidaan myös viedä pidemmälle niin, että omistaja istuskelee ko. paikan vieressä joko tuolilla tai lattialla ja pudottelee vaivihkaa häkkiin tai matolle nameja. Tällöin palkkioita tulee pidemmän aikaa ja vähän väliä, jolloin niiden ilmestyminen kannustaa koiraa pysymään alustalla. Vähitellen tilanteessa voi alkaa poimia toivottuja käytöksiä, kuten palkita koiraa erityisesti tai vain, jos se on esimerkiksi makuulla. Itse suosin tässä harjoittelussa sitä, että omistaja toimii vain “namiautomaattina” eikä esimerkiksi kehu tai muuten ole sosiaalisessa vuorovaikutuksessa koiran kanssa. Tämä tukee parhaiten jatkoa, jossa koiran pitäisi olla omalla paikallaan ilman ihmiskontaktia.
Sulje ovet
Aivan yksinkertainen harjoitus erossaolemiseen on sulkea ovia perässään. Jos menet nopeasti noutamaan toisesta huoneesta tavaran, sulje ovi niin, ettei koira pääse kulkemaan perässäsi. Erossaoloaikaa kertyy korkeintaan muutama sekunti, mutta päivittäisten toistojen kautta koira oppii, että ihminen myös aina palaa takaisin. Vastaavasti käy myös vessassa, suihkussa ja vaikkapa tupakalla niin, ettei koira pääse mukaasi. Jos erossaoloaika meinaa venyä liian pitkäksi, voit vähän ajan jälkeen avata oven tekemättä siitä sen suurempaa numeroa. Pyri kuitenkin siihen, että ovi aukeaa koiran ollessa rauhallinen.
Kotiin voi myös asentaa koiraportteja tai viritellä esimerkiksi kompostikehikosta esteitä oviaukkoihin. Alkuun koiraa ei jätetä yksin portin taakse, mutta on silti hyvä aloittaa harjoittelu, että koira oppii, ettei se voi aina vapaasti mennä, mihin haluaa. Jos kotona asuu useita henkilöitä, voidaan myös harjoitella niin, että joku on koiran kanssa toisella puolella aitaa ja joku toinen puuhailee omiaan toisella puolella.
Harjoittelua
Kun pentu on oppinut syömään rauhassa kongiaan, voi omistaja alkaa liikkua pois huoneesta lyhyiksi ajoiksi. Jos pentu keskeyttää syömisensä ja lähtee ihmisen perään, on tilanne luultavasti liian vaikea ja välimatkaa on hyvä lyhentää. Kongin tilalla voi toki myös kokeilla jotain muuta syötävää, kuten oikeaa luuta, siankorvaa tai naudan niskajännettä. Myös esimerkiksi “nuolumatto” (LickiMat), jolle levitetään vaikkapa jauhelihaa tai muuta pehmeää, voi toimia kongia paremmin. Ihmisen liike voi myös olla yleistä “hääräilyä” eli sen sijaan, että omistaja lähtee toiseen huoneeseen, voi hän enemmänkin vain kuljeskella koiran näkyvillä touhuten erilaisia asioita.
Kun pentu malttaa jäädä syömään kongiaan, voi omistaja alkaa poistua pidemmäksikin aikaa. Välillä hän voi käydä kurkkaamassa ja kehumassa rauhallisesti pentua ovensuussa. Tarkoituksena on venyttää yksinoloa ensin siksi aikaa, kun kongin tyhjentämiseen menee, ja vähitellen sitten lisätä aikaa vielä senkin yli. Tällöinkin tilannetta voi helpottaa kehumalla koiraa toisesta huoneesta käsin tai kävelemällä oviaukon ohi niin, että koira näkee, että omistaja on vielä tallessa.
Portin takana odottamista voi harjoitella myös niin, että omistaja istuu lähellä porttia, mutta sen toisella puolella. Omistaja voi keskittyä vaikkapa lukemaan kirjaa, katsomaan televisiota tai touhuamaan jotain muuta. Hän voi tarvittaessa heitellä koiralle makupaloja portin yli. Ihanteellista olisi, jos koiralla olisi omalla puolellaan porttia jo aiemmin harjoiteltu peti tai muu oma paikka, ja nameja heiteltäisiin sinne. Tarkoitus on päästä tilanteeseen, jossa koira ei koske porttiin vaan ymmärtää sen tarkoituksen eikä yritä pureskella tai kaataa sitä, ei koeta hypätä tai kiivetä yli tms. Portin on tarkoitus olla tavallaan vain symbolinen este.
