Kiihtyneen ja kiihtyvän koiran kanssa eläminen ja treenaaminen on haasteellista. Tällainen koira vaatii omistajaltaan jatkuvaa ohjausta, eikä koiran kanssa juurikaan voi "olla vain". Sen sijaan, että koiran kanssa keskitytään harrastuslajeihin, suosittelen, että pääpaino koulutuksessa asetettaisiinkin rauhallisuuden hakemiseen. Aktiivinen harrastaminen sujuu varmasti paremmin sitten, kun koiran psyyke on saatu tasapainoisempaan tilaan. Sekä koiran itsensä että myös omistajan elämä muuttuu miellyttävämmäksi, kun ylireagointia on saatu pois. Viime numerossa kerroin kahdesta eri koiratyypistä, joita saatetaan sanoa ylivilkkaiksi tai kuvata termillä ad/hd. Tässä artikkelissa keskityn kertomaan, minkälaisista harjoituksista tai järjestelyistä voi olla apua tällaisten koirien koulutuksessa.
Kiihkeää koira koulutettaessa pidän tärkeimpinä kahta periaatetta:
1. Opeta itsehillintää, älä vain hillitse koiraa.
Koiralle voidaan opettaa paljon erilaisia käskyjä, ja moni koira pystyy tekemään pyydetyt tehtävät vaikeissakin tilanteissa. Kaikki tämä kuitenkin vaatii, että omistaja on aina se toiminnan alkuunpaneva voima. On paljon tehokkaampaa opettaa koira toimimaan oikein mahdollisimman itsenäisesti niin, että se esimerkiksi lukee ympäristöään ja poimii vihjeet toiminnalle sieltä. Tällaiset käytökset tulevat usein vahvemmiksi kuin ne, joissa omistaja "pakottaa" koiran toimimaan halutulla tavalla.
Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että metsässä vapaana olevalle koiralle ihmisen ilmestyminen näköpiiriin on vihje palata omistajan luo. Tällöin koira toimii ns. itseohjautuvasti, eikä omistajan tarvitse koko ajan olla valmiina kutsumaan koiraa luokseen. Vastaavasti esimerkiksi ruokakuppi, ulko-ovi tai muu koiralle mieluinen asia voi toimia vihjeenä käydä istumaan ja ottaa katsekontakti omistajaan. Kun koira tarjoaa halutun käytöksen, se saa luvan syödä, mennä ovesta jne. Omistaja ei käskytä koiraa istumaan tai odottamaan, vaan koira itse pyytää lupaa toimimalla tällä tavoin. Kaikille näille tilanteille yhteistä on se, että oppiminen alkaa koiran omasta oivalluksesta. Omistaja estää väärintekemisen (kuten ruokakupille pääsemisen tai ovesta kulkemisen) negatiivisen rankaisun avulla, mutta mitään suullisia kieltoja tai käskyjä ei anneta. Huolellinen luopumisen opettaminen on etenkin ykköstyypin koirille suorastaan elintärkeää!
2. Älä jätä koiraa tyhjän päälle.
Koirat oppivat toistoista, ja valitettavasti ne oppivat myös vääriä asioita tätä kautta. Mitä useammin koira pääsee toimimaan ei-toivotusti, sitä todennäköisemmin se tekee niin jatkossakin. Älä siis anna koiralle tilaisuutta toimia väärin. Anna sille selkeitä ohjeita kaikissa niissä tilanteissa, joissa sen on vaikeaa olla. Kaavamaisuus ja tutut, toistuvat menettelytavat auttavat koiraa tekemään oikein silloinkin, kun se on jo hieman poissa tolaltaan.
Ennakoi ja ennaltaehkäise! Osa näistä hankalista tilanteista on myös estettävissä hetken ajatus- ja suunnittelutyöllä. Jos koirasi haukkuu autossa ollessaan ohikulkevia koiria, mieti etukäteen, mihin voit pysäköidä niin, etteivät kaikki kulje autosi ohi. Peitä auton ikkunat matolla tai lakanalla. Jos koirallasi on vaikeaa pysyä nahoissaan treenitilanteessa ennen kuin se on päässyt tekemään jotain, kysy kouluttajalta etukäteen, voitko treenata ensimmäisenä, tai tee itsenäisesti paikoillasi jotain helppoa tehtävää. Kun kuuntelet palautetta ohjaajalta, pyydä koira paikallaoloon tai perusasentoon, syötä sille nameja tai vie se autoon sen sijaan, että se hilluisi ympäri kenttää tai haukkuisi ja hyppisi sinua vasten.
Vetäminen on mielentila
Hyvä hihnakäytös on ennen kaikkea merkki tasapainoisesta ja rauhallisesta koirasta. Voi olla, että se on onnistuttu opettamaan vaikkapa makupalojen avulla niin, että koira pitää omistajan lähellä kulkemista palkitsevampana kuin ympäristön tarjoamia vahvisteita. Monilla kiihkeillä koirilla hihnakäytös on todellinen haaste, eikä se välttämättä suju pitkäjänteisestä harjoittelusta huolimatta. Useimmiten ongelmana on vahvisteen puuttuminen: koira ei koe ruokaa riittävänä palkkiona tai vaihtoehtoisesti ruoka motivoi koiraa jopa liikaa, ja koira seuraa jokseenkin silmää räpäyttämättä, kun ohjaajalla on nameja mukanaan. Ilman palkkioita hyvästä hihnakäytöksestä ei kuitenkaan ole tietoakaan.
Pidän koiran mielentilan mittarina sen kykyä vastata kutsuuni. Käytän koiran nimeä kutsuessani sitä kävellessäni (koira on kytkettynä). Jos koira ei reagoi kutsuuni, on se jo liian kiihtynyt. Tällöin pysähdyn ja pyrin saamaan koiran taas rauhalliseksi ja keskittyneeksi. Kannattaa huomioida, että koiran kiihtymisen syynä ei aina ole jotain selkeästi havaittavaa. Koira voi kiihtyä vaikkapa aiemmin tietä kulkeneen koiran hajusta tai siitä, että lenkkireitti lähestyy paikkaa, jossa koiraa on usein pidetty vapaana. Myös ikäviin tapahtumiin, kuten rähinöihin, liittyvät paikat voivat nostaa koiran kierroksille jo niitä kohti kuljettaessa.
Fyysinen ja henkinen tasapaino liittyvät toisiinsa saumattomasti. Kun koira vetää hihnassa, se on fyysisesti poissa tasapainosta, sillä iso osa koiran painosta on valunut sen etupäälle ja eritoten taluttimen varaan. Tällöin sillä ei edes ole mahdollisuutta olla vetämättä, kun sen painopiste on "pois paikoiltaan". Tämä alleviivautuu eritoten pannassa ulkoiluttaessa, mutta samaa ongelmaa on nähtävissä myös valjaiden kanssa.
Tellington TTouch -metodissa käytetään ns. kaksipistekiinnitystä, jossa koiran valjaisiin kiinnitetään kaksipäinen monitoimitalutin kahdesta kohtaa. Toinen hihnan kiinnityskohta on lapojen takana selän puolella ja toinen valjaiden etukappaleessa, koiran rintalastan päällä. Koska koiran painopiste on sää'än kohdalla rintarangan 2. nikamalla, saadaan tällä kaksoiskiinnityksellä ympäröityä tämä painopiste. Tämä tekee vetämisen vaikeammaksi ja samalla myös auttaa omistajaa palauttamaan koiran tasapainoon. Myöskään koira ei koe ikävää paineen tunnetta kurkussaan; moni koira vetää jo pelkästään päästäkseen tästä tunteesta eroon. Kaksipistekiinnitys on oivallinen tapa saada käännettyä koiraa, joka on lukittumassa johonkin kohteeseen esimerkiksi alkaakseen rähistä. Sen avulla voidaan myös saada herkästi paikoilleen jumittuva pelkäävä koira paremmin liikkeelle.
Kaksipistekiinnityksellä koiraa ulkoilutetaan mieluiten niin, että omistajalla on molemmat kädet käytössään. Koiran ollessa esimerkiksi ohjaajan oikealla puolella on valjaan etuosasta tuleva hihna omistajan vasemmassa kädessä ja selän päältä kulkeva oikeassa. Käsiä pidetään samaan tapaan kuin ratsastettaessa, eli hihna kulkee kämmenen läpi. Koiran lapa on ohjaajan säären kohdalla, mikä takaa sen, että koiran vetäessä ohjaajan ei tarvitse pidättää koiraa vetämällä käsiään taakse, vaan ainoastaan nostamalla käsiään ylöspäin. Kun ihminen pitää käsiään koko ajan kehonsa etupuolella, ei koiralle tule tarvetta vetää vastavoimana ohjaajan aiheuttamalle hihnan kiristymiselle. Metodi vaatii alkuun harjoittelua, mutta sen avulla voi hyvin ulkoiluttaa ja hallita tehokkaasti suurtakin koiraa.
Kaksipistekiinnitysvaljaita voi ostaa esimerkiksi jutun kirjoittajalta.
Vauhti pois!
Koira vetää, koska se on kiihtynyt tai kiihtymässä. Eteenpäin kulkeminen vain pahentaa tilannetta, joten rauhoittaakseen tilanteen koira tulee pysäyttää. Ohjaaja siis hidastaa, nostaa käsiään vähän ylöspäin kiristäen hihnaa, pidättää ja pysähtyy. Koira pysähtyy myös. Koiran pysähtyessä ohjaaja myötää käsiään, jolloin hihna löystyy. Jos koira lähtee uudelleen liikkeelle, ohjaaja pidättää uudelleen taluttimesta. Jotta koira voi pysyä rauhallisena paikoillaan, täytyy sen olla edes jossain määrin rauhallinen. Koiran asennosta näkee, kun se seisoo tasapainoisesti ja harmonisesti - silloin se on myös henkisesti tasapainoinen!
Peitsaaminen voi olla oire lihasjännityksistä tai muista fyysisistä ongelmista, mutta usein se on merkki kiihtyneisyydestä. Koira pystyy muuttamaan askelpituuttaan eri liikelajeissa siinä missä ihminenkin. Isokin koira kykenee fyysisesti ravaamaan ihmisen kävellessä. Monesti koirat kuitenkin peitsaavat taluttimessa kulkiessaan. Mikäli kyse ei ole väsyneisyydestä lenkin lopussa, on syy luultavasti kiihtyneisyydessä. Rento ravi edellyttää myös henkistä rentoutta! Tarkkaile koiran olemusta: Ovatko sen lihakset jännittyneen oloiset? Onko se liioitellun valpas? Onko pään ja kaulan asento korkea? Onko koiran otsa rypyssä? Läähättääkö se liioitellusti suhteessa rasituksen määrään ja ilman lämpötilaan? Onko hännän kanto korkea tai häntä jäykän oloinen? Nämä kaikki ovat merkkejä siitä, että koira on jännittynyt ja/tai kiihtynyt.
Hitaan ja tiedostavan liikkumisen harjoittelu tekee vilkkaalle koiralle todella hyvää. Useimmiten se on treeninä paljon tehokkaampi kuin jonkin nopean lajin harrastaminen. Koira väsyy yllättävän nopeasti, kun sen täytyy tehdä jotain uutta ja vaikeaa: liikkua hitaasti! Harjoittelun idea on, että koira toimii olematta käskyn alla. Useimmiten parasta olisi harjoitella ilman makupaloja, jotta koira keskittyy olennaiseen. Ohjaaja pyrkii olemaan liikkeissään vähäeleinen: katse menosuuntaan, hartiat ja kädet rentoina.
Kohdetyöskentely keskittymisen apuna
Moni koira on opetettu tekemään käsikosketusta tai kosketuskeppiä, mutta usein näitä työkaluja ei osata ottaa käytännön tilanteisiin mukaan. Kohteet ovat kuitenkin erittäin monikäyttöisiä, ja niitä voi hyödyntää kiihtymisen vähentämiseen niin lenkillä kuin treeneissäkin.
Käsikosketuksen tai kosketuskepin avulla koiraa voi esimerkiksi kuljettaa. Keskikokoinen tai suuri koira voi hyvin tehdä käsikosketusta omistajan liikkuessa. Tällöin kohdetta voi käyttää esimerkiksi ohitustilanteissa. Ohjaaja kävelee eteenpäin ja ojentaa koiranpuoleisen käden koiran eteen. Koira koskee kohdetta, ja ohjaaja palkitsee koiran liikkeen aikana. Palkinnon jälkeen koiralle voidaan antaa käsi uudelleen kosketettavaksi. Tällä tavoin koiran huomio voidaan melko vaivattomasti kääntää osittain pois vaikkapa toisesta koirasta, rusakosta tai ruohikkoon levinneestä roskapussista. Usein käsikosketus toimii jopa paremmin kuin koiran oma nimi tai luoksetulokutsu!
Kosketuskepin tai käden koskettaminen on erinomainen tapa aloittaa treenit, olipa koira sitten ylikierroksilla tai keskittymiskyvytön. Kohdetyöskentely on yksinkertaisuudessaan niin helppoa, että koira pystyy melko nopeasti tekemään sitä myös häiriöiden alla. Siihen on helppo saada tuhansienkin toistojen massa, sillä harjoittelu on niin nopeaa. Kohteen sijoittelun avulla koiraa voidaan ohjata huomaamaan tietty häiriö tai vastaavasti kääntämään se pois siitä suunnasta. Kohteen ja palkkion etäisyyksiä muuttamalla treeni voidaan tehdä hyvinkin paikoillaan (koira esimerkiksi makaa tai istuu) tai niin, että koira liikkuu edestakaisin muutaman metrin alueella (tällöin palkkion voi esimerkiksi heittää). Ylivilkkaalle sählääjäkoiralle on yleensä parempi tehdä mahdollisimman rauhallisesti ja paikoillaan, häiriöherkälle keskittymiskyvyttömälle taas runsaampi liikkuminen voi olla avuksi, sillä se rentouttaa koiraa.
Käsikosketus toimii myös hyvänä "nollaajana" treenin lomassa. Jos kriteerinasettelu ei suju ja koira tekee useamman virheen peräjälkeen, voi sille antaa onnistumisia teettämällä vähän kohdetyöskentelyä välissä. Samalla ohjaaja voi kerätä ajatuksensa ja miettiä, miten treeniä helpottaa seuraavalle toistolle.
Pitkäkestoista kuonokosketusta voi hyödyntää hankalissa tilanteissa. Ohitusongelmaisen koiran voi viedä sivummalle odottelemaan, että toinen koira kulkee ohi. Sen sijaan, että koiran jättää ns. tyhjän päälle, voi sen pyytää tekemään pitkäkestoista kuonokosketusta esimerkiksi pitämällä päätä ohjaajan kädellä (ks. tempun opettaminen Canis 2/13 Kivaa vai kamalaa käsittelyä?). Vaihtoehtoisesti koiran voi myös pitää aktiivisena teettämällä sillä tavallista käsikosketusta joko niin, että koira istuu tai että se liikkuu isommalla alueella kohteen perässä. On hyvin koirakohtaista, kumpi menetelmä toimii paremmin. Toisille koirille on helpompaa pysyä paikallaan, ja toiset taas kiihtyvät siitä entisestään.
Pitkäkestoinen käsi- tai kuonokosketus on oivallinen tapa siedättää koiraa erilaisiin häiriöihin. Käytös rakennetaan huolellisesti kotioloissa rauhallisessa ja häiriöttömässä tilanteessa. Kun käytökseen on saatu jonkin verran kestoa, aletaan lisätä häiriöitä. Ohjaajan oma liike, koiraan koskeminen, vieraan ihmisen liikkuminen, lelujen heiluttelu jne. ovat kaikki helposti järjestettäviä ja voimakkuudeltaan säädeltäviä häiriöitä. Kun koira oppii työskentelemään häiriön alla eikä enää välitä ympärillä olevista asioista, voidaan opetettua tehtävää hyödyntää vaikeissakin tilanteissa arkielämässä. Lisäksi harjoittelu ylipäänsä vähentää koiran halua ja tarvetta reagoida häiriöihin.
Rytmitä treeni
Etenkin ykköstyypin koirat kuumenevat todella nopeasti treenatessa. Ne kiihtyvät ja usein myös turhautuvat, jolleivät saa palkkiotaan riittävän nopeasti. Tällaisten koirien kanssa tulee olla varovainen negatiivisen rankaisun käytössä. Turhautumiskynnystä tulee luonnollisesti yrittää nostaa, mutta sitä kannattaa mieluummin kehittää muissa tilanteissa kuin varsinaisissa koulutustuokioissa. Turhautumisensietoa voi parantaa esimerkiksi erilaisilla älypeleillä, ruualla täytettävillä puuhaleluilla, viretilan hallintaan liittyvillä leikeillä (ks. esimerkiksi Canis 3/13 Vauhtia vieheellä) jne.
Vauhdikas ja motivoitunut koira jaksaa treenata vaikka maailman tappiin, mutta treenissä käy helposti niin, että säheltäminen vie voiton, eikä harjoitus johda mihinkään. Nopea koira haastaa ohjaajansa, ja kouluttaja itse väsyy helposti. Tällöin tulee vahvistettua aivan vääriä asioita! Tee siis palvelus sekä itsellesi että koirallesi ja treenaa suunnitellusti. Tee esimerkiksi vain neljä toistoa kerrallaan - tai jos koirasi kiihtyy vielä nopeammin, tee kaksi toistoa! Käytä enemmän aikaa taukoihin toistojen välillä kuin itse tekemiseen. Ole myös tarkka omasta kehonkielestäsi. Mitä hätäisempi koirasi on, sitä rauhallisempi sinun tulee olla!
Anna lupa haahuilla
Huolellisesta ympäristön rajaamisesta huolimatta voi olla, että koirasi ei pysty toimimaan kunnolla esimerkiksi uudessa paikassa harjoiteltaessa tai tuttuun tilanteeseen on tullut yksi uusi koirakko, joka sotkee koirasi pasmat. Jos tilanne ei ole vielä täysin menetetty, tee lyhyt sarja jotain todella helppoa asiaa (esim. kohdeharjoittelu) ja anna sarjan päätteeksi koiralle lupa tehdä omia juttujaan. Ryhmätilanteessa koira on pidettävä kytkettynä, ja etenkin uroksen kanssa joudut katsomaan, ettei se merkkaile vääriin paikkoihin, mutta muuten voit antaa sen haistella ja ihmetellä ympäristöään. Tarkoitus on saada koira vähitellen tarjoamaan kontaktia ja pyytämään saada taas tehdä jotain kanssasi!
Helpon tehtäväsarjan sijasta koiraa voi myös leikittää esim. vetoleikillä, jos se on parempi tapa saada se rentoutumaan. Tee maksimissaan 10 toistoa ja pyri pitämään latenssi korkeana. Palkitse todella hyvillä makupaloilla - ja nopeasti. Viimeisen toiston jälkeen anna koiralle vapautusvihje ja passivoidu. Voit antaa sen touhuta omiaan noin minuutin ajan. Tauon jälkeen kutsu koirasi takaisin ja toista sama harjoitus. Jos koira palaa ennen tauon loppumista lähellesi tai ottaa katsekontaktin, palkitse se ruhtinaallisesti!
Huomiottajättäminen ei toimi
Kakkostyypin koiran suurin ongelma on yleensä jokin ulkoinen ärsyke, kuten toinen koira, vieras ihminen jne. Jos jokin liikkuu tai on väärässä paikassa edelliskertaan nähden, koira ei pysty keskittymään treenaamiseen. Sen täytyy saada tutkia tilanne ja varmistua turvallisuudesta ennen kuin se voi tehdä jotain muuta. Tällaisen koiran kohdalla on tuhoontuomittu ajatus yrittää saada se olemaan kiinnittämättä huomiota ärsykkeeseen. Ykköstyypin koira puolestaan saattaa kiinnostua ärsykkeestä olettaen, että se on jotain hauskaa, mistä se voisi hyötyä - leikkikaveriksi sopiva kaverikoira, mukava liikkeenohjaaja tai tuomari jne.
Rauhallisesti katsomisen harjoittelussa käännetään päälaelleen ajatus häiriön sulkemisesta pois. Sen sijaan, että koiraa estettäisiin katsomasta ärsykettä tai että yritettäisiin saada se unohtamaan koko asia, aletaankin vahvistaa tätä katsomista. Kun koira katsahtaa ärsykettä, naksutetaan ja palkitaan. Aluksi naksutus keskeyttää katsomisen. Vähitellen koira alkaa itse oppia katkaisemaan katsomisen, kun se on ns. saanut tarpeekseen. Katsomisen katkeamista voi myös edesauttaa palkitsemalla koira vähän sivuun niin, että sen on namin saadakseen käännyttävä tai liikuttava vähän pois ärsykkeestä. Jos koira ei pysty irrottamaan katsettaan kohteesta, on tilanne liian vaikea. Hätäratkaisuna voit tällöin syöttää koiraa "suoraan suuhun" ja antaa sen syödä samalla, kun se katsoo kohdetta.
Rauhallisesti katsomisharjoituksessa tehdään käytännössä vastaehdollistamista. Jotakin miellyttävää (ruoka) yhdistetään johonkin epämiellyttävään, kiihdyttävään, pelottavaan (esim. toinen koira). Harjoituksessa muutetaan koiran syytä katsoa ärsykettä: aluksi se katsoo, koska se haluaa kontrolloida pelottavaa tilannetta. Vähitellen se katsoo, jotta saa palkkion. Tilanne muuttuu uhasta hauskaksi peliksi, ja koira saa lisää itsevarmuutta ja itsehillintää.
Tämä harjoittelu johtaa yleensä siihen, että koira alkaa nähdä ärsykkeen vihjeenä kohdistaa huomio omistajaansa. Käytännössä tapahtuu siis niin, että kun koira näkee vaikkapa toisen koiran, se kääntyykin omistajaansa kohden ja tulee lunastamaan palkkionsa. Tämä tapahtuu melko helposti, koska me kaikki tiedämme, että koirat ovat mestareita ennakoimaan! Ne pyrkivät päämääräänsä mahdollisimman pienellä vaivalla. Katsominen muuttuu pienenpieneksi vilkaisuksi silmäkulmasta... Tämä käytös myös yleistyy helposti, kun sitä tekee muutaman erilaisen ärsykkeen kanssa. Koirasi oppii tarjoamaan käytöstä aina, kun se ei tiedä, mitä sen pitäisi tehdä.
Katsomiskäytös kannattaa nimetä. Tällöin vihjesanalla voi antaa koiralle avun tilanteessa, jossa se ei itse ehkä vielä ole huomannut ärsykettä. Jos esimerkiksi koirasi pelkää hiihtäjiä, voit osoittaa sille "missä"-vihjeellä ja käsimerkillä mäen päällä alaslaskua odottavan hiihtäjän. Tällöin koirasi ehtii huomaamaan tilanteen eikä säikähdä silloin, kun hiihtäjä on jo paljon lähempänä.
Rauhallisesti katsomisella on loputon määrä käyttökohteita. Ärsykkeen ei tarvitse olla koiran mielestä pelottava, vaan voit hyödyntää harjoitusta missä tahansa tilanteessa, kun koiran on vaikea keskittyä. Ärsyke voi olla kiihdyttävä, kuten juokseva lapsi, ohi suhahtava rullalauta, agilityesteitä suorittava koira tai tiellä istuskeleva jänis. Se voi olla jotain todella mukavaa, kuten kaverikoira, naapurin täti tai jokin muu tuttu ihminen tai eläin.
