Teksti: Liisa Tikka
Traumatisoiva tapahtuma on mikä tahansa yksilön kokema uhkaava tilanne, joka aiheuttaa epätavallisen voimakkaita, normaalia elämää häiritseviä reaktioita. Trauma määritellään henkiseksi tai ruumiilliseksi vaurioksi tai haavaksi. Sen aiheuttaa traumatisoiva tapahtuma, joka saa aikaan traumaattista stressiä. (lähde: https://www.traumaterapiakeskus.com/18)
Aihetta on tutkittu paljon ihmisillä, mutta eläimillä ei. Traumat aiheuttavat voimakasta pelkoa, kauhua ja avuttomuutta. Ihmisillä yleensä tiedetään millainen trauma on kyseessä – mitä on tapahtunut. Koirien kohdalla tätä ei välttämättä voida varmentaa.
Tilanne voidaan jakaa akuuttiin ja krooniseen stressihäiriöön. Akuutin stressihäiriön (stressireaktio) lasketaan kestävän noin neljä viikkoa. Krooninen stressihäiriö kuvaa tilaa, joka on kestänyt viikkoja tai kuukausia. On tärkeää ymmärtää, että tällainen tila ei parane itsekseen. Aika ei auta, vaan eläin tarvitsee hoitoa. Ihmisillä on havaittu, että ei juuri ole merkitystä aloitetaanko kriisihoito välittömästi tapahtuman jälkeen vai vasta myöhemmin. Voi olla, että on koiran kanssa parempi ensin vain antaa sen hieman palautua tilanteesta, laatia strategia hoitoa varten ja aloittaa toimenpiteet vähän myöhemmin.
Eri yksilöillä on erilainen riski kehittää traumaperäinen stressihäiriö. Yhdysvaltojen armeijan virkakoirista sota-alueella havaittu, että vaikka eläimet ovat olleet samoissa olosuhteissa, osa on kehittänyt stressireaktion ja osa ei. Näillä koirilla on kuitenkin melko samanlainen tausta (genetiikka) ja koulutus. Mikä sitten vaikuttaa tähän, ei ole tiedossa. Ne yksilöt, joille on päässyt kehittymään stressireaktio, reagoivat jatkossakin voimakkaasti traumaattisiin tilanteisiin.
Miten eläin voi sitten oppia pelkäämään, kokemaan trauman?
Koiran havaitessa ärsykkeen tieto menee eri aivoalueille. Sieltä haetaan samalla myös tietoa siitä, onko asia tuttu ja onko aiempaa kokemusta siitä, miten tapahtumaan kannattaa reagoida. Aivokuoresta tulee myöhemmin prosessoitu “päätös” siitä, mikä toiminta olisi järkevintä. Aivokuoren sisällä on myös vanhempia aivojen osia, jossa tapahtuu paljon “automaattista” reagointia. Vanhoista aivoalueista tulee nopeasti tieto siitä, miten toimia. Tämän vuoksi pelkoreaktio tulee niin nopeasti, ettei siihen oikein voi puuttua ja miksi koulutus ei juurikaan auta näissä tilanteissa. Se on myös syy siihen, miksi eläimellä voi tulla joissain tilanteissa voimakaskin takapakki. Ns. flashbackit traumaattisesta tilanteesta voivat olla syynä koirien äkillisiin mahdollisiin raivokohtauksiin tms. Koirillakin on myös painajaisia.
Paniikkikohtauksissa koira voi havaita ärsykkeen kaukaakin, ja mennä paniikkiin. Yleinen ahdistus voi kehittyä, kun autonominen hermosto on ylikierroksilla. Koira on koko ajan varuillaan ja reagoi herkistyneesti kaikkeen. Se ei pysty rentoutumaan, ei nukkumaan. Myös esim. syömättömyys voi olla oire ahdistuksesta. Koirat saattavat ulkoisesti myös näyttää melko normaaleilta, mutta motivaatio työhön/tehtäviin vähentyy, koira on haluton. Traumoja voi syntyä esim. autokolareissa tai virkakoirille työssään (mm. poliisikoirat). Myrskyyn joutuminen voi olla traumaattinen kokemus monille koirille; vaikuttaisi siltä, että ääniherkät koirat voivat helpommin kehittää yleistynyttä ahdistusta.
Hoito?
Ensiapuna on aina turvallinen ympäristö: koiralla tulee olla turvallinen olo. Jos koira haluaa vaikka olla sängyn alla, annetaan sen olla siellä.
Yleiset rauhoittumisharjoitukset voivat olla hyödyksi: esimerkiksi hengitysharjoitukset, hierominen/rauhoittava koskettaminen, mikäli koira niistä pitää. Yleisesti palautumista edistävät kaikenlaiset asiat, jotka ovat koiralle mieluisia. Liikunta nostaa serotoniinitasoja ja leikkiminen on myös hyödyksi. Tutkimuksissa on havaittu, että koiran kanssa leikkiminen nopeuttaa palautumista. Lisäksi apuna toimivat koulutukselliset työkalut kuten siedättäminen ja vastaehdollistaminen trauman aiheuttaneeseen asiaan.
Ihmispuolella lääkitys ei ole aina välttämätöntä, koska voidaan hyödyntää kognitiivista terapiaa. Ihmisiä voi myös altistaa tilanteille helpommin, koska heidän kanssaan voidaan etukäteen käydä läpi tilanne, mikä vähentänee ahdistusta. Eläimillä lääkitys on usein tarpeellisempaa, kun terapia ei ole samalla tavalla mahdollista. Toki koirillakin lääkityksen tarve riippuu siitä mihin kaikkeen trauma liittyy (yksittäinen pelko vai useita).
Bentsodiatsepiinit toimivat heti trauman jälkeen estämään muistijäljen syntyä. Lyhytvaikutteiset lääkkeet sopivat esim. paniikkikohtausten lieventämiseen. Pitkäkestoiset lääkkeet auttavat vaikuttamaan serotoniinatasoon; yleisen ahdistuksen tai masennuksen hoito mahdollistaa rentoutumista ja koulutusta.
Työkoirat eivät välttämättä pääse takaisin töihin trauman hoidosta huolimatta. Suurin osa tutkituista koirista toipui työkykyisiksi, mutta osa piti siirtää eläkkeelle. Ei voida juurikaan tietää etukäteen mikä koira kuuluu mihinkin ryhmään, sillä palautuminen ja selviäminen on hyvin yksilöllistä. Lääkitys voi myös esimerkiksi haitata eläimen työkykyä. Hoito kestää kuukausia ja varmasti parantaa eläimen hyvinvointia. Oireet voivat kuitenkin uusiutua, kun lääkitys lopetetaan.
Artikkeli on kirjoitettu eläinten käyttäytymiseen perehtyneen eläinlääkäri Tuulia Applebyn Koiranomistajan tietopäivän 22.8.2020 luennon perusteella.
