Teksti: Liisa Tikka
Läheinen ystäväsi ehdottaa sinulle yhteistä illallista. Menet sovittuun paikkaan, ja saatte alkuruuat eteenne. Kun olet syönyt lautasesi tyhjäksi, ystäväsi köyttääkin sinut tuoliin. Hetken päästä suusi kammetaan auki, ja hampaitasi aletaan ronkkia. Et tiedä, mitä sinulle tehdään, ja yrität rimpuilla. Ystäväsi vakuuttelee koko ajan, että kaikki on hyvin eikä sinulla ole mitään hätää. Loputtoman pitkän toimenpiteen jälkeen olet jo rättiväsynyt ja luopunut toivosta, etkä enää hangoittele vastaan. Ystäväsi päästää sinut irti tuolista. Poistut vauhdilla tilanteesta, etkä enää ikinä halua mennä siihen ravintolaan, etkä nähdä ystävääsi. Hän ihmettelee reaktiotasi todeten, että se oli sinun omaksi parhaaksesi, eikä sinua edes sattunut!
Tästä on kyse monessa hoitotoimenpiteessä. Koira houkutellaan johonkin tilaan ruuan tai muun sitä kiinnostavan asian avulla. Sitä pidetään ehkä väkisin kiinni ja toimenpide tehdään. Kun koira on rauhoittunut eikä yritä rimpuilla, se päästetään lopulta pois. Ja tämän prosessin avulla sen sitten pitäisi tottua harjaamiseen, pesemiseen tai kynsien leikkaamiseen.
Negatiivisessa vahvistamisessa koiran ympäristössä on jotain ikävää, ja koiran reaktion seurauksena ikävä asia loppuu. Metodia on käytetty niin pakkonoudon kuin seuraamisenkin opettamiseen aikanaan, mutta pääsääntöisesti kaikki modernit eläinkouluttajat ovat luopuneet sen hyödyntämisestä nykypäivänä. Hoitotoimenpiteissä kuitenkin tehdään usein poikkeus: edelleen opetetaan, että toimenpide pitää tehdä loppuun asti, eikä koiraa saa koskaan päästää pois tilanteesta rimpuilun, murisemisen tai näykkäisyn seurauksena. Sen sijaan koira vapautetaan ikävästä kosketuksesta silloin, kun se on rauhallinen - tai mahdollisesti passiivinen tai jopa jähmettynyt, pelosta suunniltaan!
Negatiivisen vahvistamisen hyödyntämisen puolestapuhujat ovat kuitenkin unohtaneet täysin koulutuksen yhden kulmakiven, nimittäin kriteerinhallinnan. Jos koira joutuu turvautumaan hoitotoimenpiteen aikana johonkin selviytymisstrategiaan, on harjoitus aivan liian vaikea. Harva muistaa, että aggressiivinen käytös on ainoastaan yksi selviytymismenetelmistä. On ihan yhtä huolestuttavaa, jos koira menee "jumiin", jähmettyy tai pyrkii pakoon kuin että se murisee tai yrittää purra. Myös hölmöily on yksi koiran tapa pyrkiä kertomaan, että tilanne on sille liian vaikea. Koira saattaa kääntyä kyljeltään selälleen, ottaa harjan suuhun tai muuten heittää tilanteen leikiksi. Omistajan käden nuoleminenkin voi olla merkki siitä, että koira tuntee olonsa epämukavaksi.
Kynsien leikkaaminen
Kuten mikä tahansa harjoitus, tulee käsittelykin pystyä pilkkomaan pieniksi palasiksi. Jos koiralla on jo olemassa oleva ongelma esim. kynsien leikkuun suhteen, pitäisi harjoittelu ja totuttaminen tehdä niin, ettei kynsiä tarvitsisi leikata tänä aikana väkisin. Muutoin huolellinen harjoittelu menee helposti hukkaan, jos sitten yhtäkkiä koiralle taas laitetaan kuonokoppa päähän ja kaksi ihmistä painii sen kanssa kynsisakset aseenaan. Paras harjoitteluaika kynsien suhteen on yleensä kesä, jolloin kynnet kuluvatkin paremmin kovalla kävellessä.
Kynsien leikkaamiseen liittyvässä ongelmassa on hyvä miettiä, MITÄ koira siinä tilanteessa inhoaa tai pelkää. Toisilla jalan puristaminen ja väkisin kiinnipitäminen on ongelma; toisilla taas kynteen kohdistuva puristus leikkaamisen hetkellä tai ehkä kynnen katkeamisesta kuuluva napsahtava ääni. Kun varsinainen ärsyke on löydetty, voidaan alkaa harjoittelu.
Oma-aloitteisuus apuna
Oma punainen lankani koirien käsittelyssä on, että koira ei ole koskaan pelkkä kohde, objekti. Mittaan tilanteen sujuvuutta sillä, miten koira pystyy toimimaan aktiivisesti. Omien koirieni hoitotoimenpiteet tehdään suurimmalta osin alakerran kylpyhuoneessa. Kutsun koiran nimeltä sinne. En koskaan houkuttele koiraa tai vie sitä kylpyhuoneeseen väkisin. Jos koira ei tulisi kutsusta, olisi se merkki minulle, että tilanne on koiran mielestä vaikea tai epämiellyttävä.
Käsittelyharjoitteissa voi käyttää apuna erilaisia koulutettuja käytöksiä. Näissä keskeistä on se, että koira tekee ensimmäisen, hoitotoimenpiteeseen johtavan käytöksen, joko vihjeestä tai ihan oma-aloitteisesti. Tällöin koiran oman toiminnan avulla voidaan tarkkailla sen stressitasoa. Jos opetettu käytös ei toimi, on koira todennäköisesti liian kiihtynyt tai peloissaan, jotta tilannetta voitaisiin viedä pidemmälle. Koira itse myös kokee tilanteen rennommaksi ja vähemmän pelottavaksi, kun käsittely tehdään positiivisesti vahvistamalla koulutetun käytöksen avulla.
Kynsien leikkaamisessa opetettu käytös voi olla tassun antaminen etenkin etutassuissa. Tällöin koira voi istua samalla, kun etutassujen kynnet leikataan. Harjoitteluun voidaan vähitellen lisätä haastetta esim. niin, että tassun antamisen jälkeen omistaja puristaa jalkaa tai sormeilee kynsiä/varpaita.
Pitkäkestoinen kuonokosketus
Eläinkouluttajat ovat käyttäneet erilaisia kohdeharjoituksia jo pitkään apuna hoitotoimenpiteissä. Eläintarhoissa erilaiset eläimet on koulutettu koskemaan jotakin kohdetta pitkäkestoisesti niin, että hoitaja on voinut samalla vaikkapa vuolla eläimen kavioita. Tällöin kohteen koskettaminen on opetettu, vahva käytös, ja hoitajan läsnäolo ja toiminta ainoastaan häiriöitä.
Pitkäkestoista kosketusta voi käyttää apuna monessa tilanteessa. Sitä voi hyödyntää, kun itse tekee koiralle hoitotoimenpiteitä (esim. harjaus, trimmaaminen), tai sitä voi käyttää, kun vieras henkilö tutkii tai koskee koiraan eläinlääkärissä, näyttelyssä tai kilpailuissa.
Kosketus voidaan opettaa omistajan käteen tai johonkin ulkoiseen kohteeseen (esim. post-it -lappu). Käteen koskiessa koira voi tehdä joko kuonokosketusta niin, että se pitää kuonoaan ohjaajan pystyssä olevaa kättä vasten tai niin, että sen pää (alaleuka) lepää ohjaajan kädellä.
Pään pitäminen kädellä opetetaan näin:
Vaakatasossa oleva käsi tuodaan näkyviin ja palkkion suunnan avulla koira houkutellaan laittamaan kuono kädelle. Koira saa namin oikeasta kädestä samalla, kun sen pää lepää vasemman käden päällä. Kun nami on syöty, molemmat kädet otetaan pois. Alkuvaiheessa koira pyritään ehdollistamaan siihen, että ruokaa tulee niin kauan, kun pää pysyy kädellä.
Kun tämä sujuu, aletaan odottaa, että koira osaa itse suunnata päänsä esille tuodun käden päälle. Nami kannattaa edelleenkin yrittää antaa niin, että pää pysyy omistajan kädellä, kun koira saa namin / syö sitä. Tässä vaiheessa lisätään vihjesana mukaan. Sano ensin haluamasi sana ja tuo sitten käsi esiin.
Vähitellen lisätään kestoa toimintaan eli koiran pitää pitää päätänsä kädellä 1-2 sekuntia ennen kuin se saa namin. Sitten kestoa lisätään sekunti sekunnilta vielä lisääkin. Tämän jälkeen aletaan lisätä häiriöitä. Alkuvaiheen häiriöitä voivat olla esim. lattialla oleva lelu tai namikippo, ohjaajan vapaan käden liikkuminen, toisen ihmisen kävely samassa tilassa jne.
Kosketuksen kestoa pidennetään harjoittelun myötä. Mieti, kuinka pitkään koiran pitäisi pystyä pitämään asento palkitsematta. Työskentele tätä tavoitetta kohti ja harjoittele käytöstä erilaisten häiriöiden alla.
Löydä sopivat työasennot
Useimmiten koirat vastustelevat kovaa kiinnipitämistä, puristamista tai kyljelleen kääntämistä. Tämä on aivan luonnollista, ja me ihmiset toimimme aivan samoin! Jos joku tönäisee sinua tai yrittää väkisin vetää sinua kädestä, vakautat kehoasi ja pyrit vetäytymään juurikin vastakkaiseen suuntaan. Tämän vuoksi olisi parasta, jos harjoitus tai hoitotoimenpide ylipäänsä voidaan tehdä ilman kiinnipitämistä.
Oma koiranpentuni joutui 11-viikkoisena eläinlääkäriin silmätulehduksen vuoksi. Kumppanini vei sen, koska olin itse töissä. Eläinlääkärissä noin kuusikiloiselle pennulle laittoi silmätippoja kaksi hoitajaa ja eläinlääkäri! Mitä enemmän pentu pani hanttiin, sitä enemmän voimaa ja pakkoa ihmiset käyttivät - ja sitä enemmän pentu pani hanttiin... Kotona kutsuin pennun luokse, laitoin toisen käden etusormen sen leuan alle, kallistin sen päätä hieman ja tiputin tipat silmiin.
Kyseisellä koirallani on ollut useita silmä- ja korvatulehduksia, eikä se ole saanut tippojen laittamisesta minkäänlaista traumaa. Toimin aina samalla tavalla, jotta tilanne on mahdollisimman ennalta-arvattava ja kaavamainen. Korvatippoja laittaessa joudun toki pitämään koiraa kiinni, koska joudun kääntämään sen korvan "ylös" toimenpidettä varten ja samalla vähän kallistamaan sen päätä. Tässäkin pidän kuitenkin kosketukseni kevyenä. Jos koira yhtään alkaa painaa kättäni vasten, keskeytän toimenpiteen ja aloitan alusta.
Toimi ennalta-arvattavasti!
Koiramme eivät käytännössä käy tai oleskele kylpyhuoneessa koskaan mistään muusta syystä kuin juurikin hoitotoimenpiteiden vuoksi, joten niille on myös selvää, "mihin ne joutuvat" tullessaan sinne. Ennustettavuus on yksi tärkeä asia eläimen hyvinvoinnin kannalta. Jos esimerkiksi koiralla on paha korvatulehdus, korvia täytyy hoitaa useita kertoja päivässä. Kuurin alkuvaiheessa korvat voivat olla kipeät ja tippojen laittaminen sattuu. Koira alkaa stressaantua ja ehkä jopa pelätä omistajansa lähestymisyrityksiä, koska se ei tiedä, milloin omistaja antaa rapsutuksia ja milloin korvatippoja... Tämä voi käytännössä johtaa siihen, että koira pyrkii aktiivisesti välttelemään omistajansa läheisyyttä kaiken aikaa.
Jotta koira saadaan olemaan stressaamatta valtaosan päivästä, lisätäänkin toimenpiteeseen vihjesana. Käytännössä tämä tarkoittaa koiran kannalta, että sen ei tarvitse pelätä muulloin kuin sitten, kun vihjesana sanotaan ja korvatippoja aletaan laittaa. Suhde omistajaan säilyy parempana, ja koiran yleinen hyvinvointi paranee.
Pidä taukoja
Jo ennen kuin hankin villakoiran, päätin, että trimmaan sen itse. En tiennyt trimmaamisesta mitään, enkä ollut edes tottunut kampaamaan tai harjaamaan koiraa. Pidin hyvänä ajatuksena, että samalla kun itse opettelen trimmausta, opetan myös pentua siihen. Koska tilanne oli molemmille uusi, teimme harjoitukset lyhyehköissä pätkissä.
Ensimmäisen vuoden ajan pesin ja trimmasin koiran kahden viikon välein. Pilkoin turkinhoidon yleensä muutamaan palaan. Ensin pesin pennun. Annoin sen kuivua rauhassa itsekseen ja esim. iltapäivällä trimmasin siltä joitakin osia. Seuraavana päivänä trimmasin sitä ehkä kaksi kertaa pitäen taas toimenpiteiden välillä taukoa. Trimmaamiseen yhdistyi jonkin verran kampaamista ja usein myös esim. kynsien leikkaamista. Harjaamista harjoiteltiin myös muissa yhteyksissä. Annoin koiran itse valita asentonsa aina, jos se oli toimenpiteen kannalta mahdollista. Juuri missään työvaiheessa en joutunut pitämään koirasta kiinni, vaan se itse pysyi rauhallisesti paikoillaan. Itse en käyttänyt tässä lainkaan makupaloja, vaan ainoastaan suullista kehumista. Jos tilanne olisi ollut koiralle vaikeampi, olisin ehdottomasti siirtynyt namien käyttämiseen.
Monta tapaa koskettaa
Meidän ihmisten yksi ensimmäisistä reaktioista jo pikkulapsena on tarttua kiinni asioihin. Me olemme kädellisiä, ja se näkyy vahvasti toiminnassamme! Monet koirat ovat tottuneet siihen, mutta osalle se tuottaa suuria vaikeuksia. Koiraa ei tarvitse olla lyöty, jos se pelkää kohti ojentuvaa kättä. Epämiellyttävät hoitotoimenpiteet tai pienen koiran yllättävä nostelu voivat johtaa siihen, että koira pyrkii väistämään ojennettua kättä tai jopa puolustautumaan siltä.
Ystävällisempi tapa koskea koiraan on käyttää käden rystypuolta. Se on viileämpi kuin kämmen, eikä siihen yhdisty ikäviä kokemuksia. Rystypuolella silittäminen on hyvä tapa tutustuttaa koira kosketukseen ja valmistella sitä uuteen tilanteeseen. Jos paljaalla kädellä koskettaminen on koiralle liikaa, voidaan käyttää apuna esimerkiksi mikrokuituliinaa, johon käsi verhotaan. Koiraa voi koskea myös muilla apuvälineillä: esimerkiksi sivellin on pehmeä ja miellyttävä ja tarjoaa omistajalle pienen "jatkopalan" käden jatkeeksi. Siveltimellä koskeminen sopii moneen harjoitteluun. Sillä voi totuttaa koiraa jonkun tietyn kehonosan koskettamiseen (tassut, häntä, takapää tms.), tai sillä voidaan vaikkapa aloittaa näyttelyharjoittelu koiran seistessä pöydällä. Aluksi harjoitellaan pelkkää pöydällä seisomista, sitten seisomista vieraan ihmisen lähestyessä ja lopulta sitä, että vieras ihminen koskee siveltimellä. Tämän jälkeen siirrytään käden rystypuoleen ja lopulta sitten kämmenpuoleen.
Monipuolinen käsittely ja koskeminen auttavat koiraa selviämään ikävämmistäkin hoitotoimenpiteistä. Hiero koiraa, silittele sitä treenihetkien tauoilla ja illalla kotona televisiota katsoessasi. Kokeile Tellington TTouchin erilaisia kosketuksia ja totuta koira vähitellen eri kehonosien koskemiseen. Muista, että ennaltaehkäisy on tässäkin paras tapa toimia! Älä odota, että koira saa ensimmäisen silmä- tai korvatulehduksen, vaan totuta se tippojen antamiseen jo pienenä.
Älä ylitä ärsykekynnystä! Muistilista hoitotoimenpiteisiin:
Aseta mittareita, joiden avulla tiedät, onko koirasi stressaantunut tai peloissaan.
Pyri pitämään koira aloitteellisena ja aktiivisena.
Pilko harjoitus tai toiminta pieniin paloihin.
Tee tilanne eläimelle helpoksi. Jos koiran ärsykekynnys ylittyy, tilanne on liian vaikea.
Muuta omaa toimintaasi, niin eläinkin voi muuttaa omaansa!
Selviytymisstrategiat
Selviytymisstrategiat ovat lajinomaisia käytöksiä, joita koira käyttää joutuessaan kriisitilanteeseen. Tällainen kriisi voi olla mikä tahansa tilanne, jossa koira pelkää. Englanniksi näistä käytöksistä puhutaan yleensä termillä 5 F's, koska jokainen viidestä termistä alkaa englanniksi f-kirjaimella (fight, flight, freeze, faint; viides termi vaihtelee: lähteestä riippuen "fidget","flirt", "fool around" tai "fiddle"). Pako, taistelu ja jähmettyminen ovat koiraihmisille tuttuja. Neljäs, faint, tarkoittaa pyörtymistä ja voidaan suomeksi kääntää esim. voimattomuudeksi. Koira saattaa esim. mennä maahan ja käpertyä paikoilleen.
Viides termi tarkoittaa usein levotonta liikehtimistä tai jonkinlaista hölmöilyä tai "huijaamista". Koira voi esimerkiksi heittäytyä aivan pelleksi, hyppiä ja pomppia ympäriinsä. Se voi vaikkapa hakea jonkun lelun ja alkaa touhuta sen kanssa tai käyttäytyy muuten jollain tavalla hyvin sopimattomasti tilanteeseen nähden.
