Vilkas ja nopeasti ympäristössä ilmeneviin ärsykkeisiin reagoiva koira voi tehdä arkielämästä hankalaa. Jokainen lentävä lehti, ohi suhahtava polkupyörä, kaukaa kaikaava haukku ja nurmikolla tepasteleva harakka vievät koiran huomion. Toiset koirat tyytyvät vain katsomaan asioita, mutta useimmiten kiinnostus muuttuu silmänräpäyksessä ryntäämiseksi ja kouhkaamiseksi. Omistajan hermot kiristyvät lenkillä metri metriltä.
Vilivilperitkin voidaan saada rauhallisemmiksi nostamalla niiden ärsykekynnystä koulutuksen avulla.
Itsehillintää voi opetella monella tapaa. Ehkä yksinkertaisin ja samalla myös erittäin tehokas harjoitus on rauhallisesti katsomisen harjoittelu. Koulutustermein sitä kutsutaan vastaehdollistamiseksi ja siedättämiseksi.
Rauhallisesti katsomista voidaan harjoitella esimerkiksi silloin, kun koira kiihtyy
Nähdessään toisia koiria
Nähdessään juoksevia koiria (esimerkiksi agility- tai tottelevaisuusharjoituksissa)
Nähdessään muita eläimiä (linnut, jänikset jne)
Nähdessään liikkuvia polkupyöriä, skeittilautoja, rullaluistelijoita, juoksijoita, mopoja jne
Ihmisen kävellessä kohti koiraa
Rauhallisesti katsomisen harjoittelussa käännetään päälaelleen ajatus häiriön sulkemisesta pois. Sen sijaan, että koiraa estettäisiin katsomasta ärsykettä tai että yritettäisiin saada se unohtamaan koko asia, aletaankin vahvistaa tätä katsomista. Kun koira katsahtaa ärsykettä, naksutetaan ja palkitaan. Aluksi naksutus keskeyttää katsomisen. Vähitellen koira alkaa itse oppia katkaisemaan katsomisen, kun se on ns. saanut tarpeekseen. Katsomisen katkeamista voi myös edesauttaa palkitsemalla koira vähän sivuun niin, että sen on namin saadakseen käännyttävä tai liikuttava vähän pois ärsykkeestä. Jos koira ei pysty irroittamaan katsettaan kohteesta, on tilanne liian vaikea. Hätäratkaisuna voit tällöin syöttää koiraa "suoraan suuhun", ja antaa sen syödä samalla, kun se katsoo kohdetta.
Siedättämisessä tärkeintä on se, että etäisyys harjoiteltavan asian tai tilanteen ja koiran välillä on riittävä. Koiran täytyy olla rauhallinen. Jos se ei enää kykene syömään tai keskittymään, on välimatka liian lyhyt. Tällöin koira stressaantuu ja oppiminen estyy. Etäisyyttä lyhennetään koiran siedättyessä häiriöön.
Käytännössä siedättäminen tarkoittaa, että koiraa totutetaan johonkin ärsykkeeseen jonkin mukavan asian varjolla. Useimmiten ruokapalkkio on paras vaihtoehto, sillä syöminen jo itsessään rauhoittaa. Koiralle annetaan nameja samalla, kun se katsoo ärsykettä. Vähitellen koiran aivoissa syntyy yhtäläisyysmerkki ärsykkeen ja herkkupalojen välillä: kun näkökenttää tulee vaikkapa skeittaaja, kääntyy koira omistajaansa kohti pyytämään namia havainnostaan. Harjoituksessa muutetaan koiran syytä katsoa ärsykettä: aluksi se katsoo, koska se haluaa kontrolloida pelottavaa/kiihdyttävää tilannetta. Vähitellen se katsoo, jotta saa palkkion. Tilanne muuttuu uhasta hauskaksi peliksi, ja koira saa lisää itsevarmuutta ja itsehillintää.
Tämä harjoittelu johtaa yleensä siihen, että koira alkaa nähdä ärsykkeen vihjeenä kohdistaa huomio omistajaansa. Käytännössä siis niin, että kun koira näkee vaikkapa toisen koiran, se kääntyykin omistajaansa kohden tullen lunastamaan palkkionsa. Tämä tapahtuu melko helposti, koska me kaikki tiedämme, että koirat ovat mestareita ennakoimaan! Ne pyrkivät päämääräänsä mahdollisimman pienellä vaivalla. Katsominen muuttuu pienenpieneksi vilkaisuksi silmäkulmasta... Tämä käytös myös yleistyy helposti, kun sitä tekee muutaman erilaisen ärsykkeen kanssa. Koirasi oppii tarjoamaan käytöstä aina, kun se ei tiedä mitä sen pitäisi tehdä.
Vahvistetiheys on hyvin tärkeää pitää riittävän korkeana harjoitellessa. Suuri vahvistetiheys takaa, ettei koira pääse kiihtymään. Se myös auttaa havainnoimaan, koska koiran stressitaso on nousemassa liian korkeaksi: eläin alkaa ottaa namit niin kiihkeästi, että ohjaajaa sattuu sormiin, tai koira ottaa namin suuhunsa, muttei kykene välttämättä nielemään sitä heti jännittäessään. Kun stressitaso nousee entisestään, ei koira enää pysty syömään lainkaan. Arkielämän kohtaamisissa, joissa etäisyyttä ärsykkeeseen ei voida kunnolla kontrolloida, vahvistetiheys voi olla jopa niin korkea, että koira saa suuhunsa uuden namin heti nieltyään edellisen.
Vahvistetiheys vähentää ympäristön häiriöitä. Käytännössä se siis laimentaa ärsykkeen tehokkuutta, jolloin koiraa on helpompi totuttaa vaikeaan asiaan. Kun koira alkaa siedättyä, voidaan vahvistetiheyttä laskea tai vaikeuttaa harjoitusta tuomalla ärsyke lähemmäksi tai vaikkapa nostamalla sen vauhtia. Mitä kovempaa jokin liikkuu, sen vaikeampi tilanne on. Myös esineen, asian tai henkilön liikkumissuunta vaikuttaa. Kohti tulevat asiat ovat yleensä vaikeampia, mutta joskus esimerkiksi jahtaamiskäytös vaatii nimenomaan poispäin liikkuvan ärsykkeen käynnistyäkseen.
Käytännössä siis miten?
Esimerkki ohitustilanteesta naksuttimen avulla palkiten: Ohjaaja näkee, että kulman takaa kääntyy koirakko esiin. Koira huomaa tilanteen samaan aikaan. Ohjaaja naksauttaa omalle koiralleen hyvin tehdystä havainnosta. Naksutuksen kuullessaan koira lakkaa katsomasta vastaantulijaa, ja kääntää katseensa omaan ohjaajaansa saadakseen palkkionsa. Ohjaaja palkitsee koiran, jonka jälkeen koira alkaa taas katsoa vastaantulijaa. Ohjaaja naksauttaa, koira kääntää päänsä pois vastaantulijasta. Ohjaaja palkitsee jne. Tätä jatketaan, kunnes ohitustilanne on ohi.
Mikäli koira on niin kiihtynyt, ettei se kykene kääntämään päätään pois ärsykkeestä, voidaan se silti palkita antamalla nami suoraan suuhun sillä edellytyksellä, että eläin pystyy kuitenkin syömään (nielemään).
Kun ohitustilanteissa aletaan edistyä, jätetään naksutin pois. Koira kannattaa silti vielä palkita ensireaktiostaan eli siitä, että se ”ilmoittaa” ohjaajalleen nähneensä toisen koiran kääntymällä katsomaan ohjaajaansa. Tämän jälkeen vahvistetiheyttä lasketaan ja seuraava palkkio annetaankin vaikkapa vasta, kun toinen koira on aivan kohdalla. Kannattaa huomioida, että koirat ovat yksilöitä siinä missä ihmisetkin, eikä kaikkien koirien ohittaminen suju samalla tavoin! Vastaantulijan tuijottaessa tai jähmettyessä vaaditaan omalta koiralta paljon suurempaa itsehillintää ja keskittymistä, jolloin myös palkkioita tulee antaa paljon enemmän. Jos taas vastaantulija on hyvin huomaamaton ja osaa ohittaa kauniisti, ei edistyneelle koiralle enää tarvitse välttämättä antaa ruokapalkintoa lainkaan.
Jos koira on hyvä syömään, voi sen tavallista ruokaa käyttää palkkiona lenkeillä. Aktiivisesti harjoitellessa nameja menee todella paljon, eikä koiralle tee hyvää syödä jatkuvasti suuria määriä suolaista makkaraa tai juustoa. Alkuvaiheessa normaalit ruokanappulat eivät ehkä riitä motivoimaan koiraa vaikeissa tilanteissa, joten silloin voi käyttää parempia herkkuja. Käytöksen parantuessa palkkio voidaan sitten vaihtaa vähän huonompaan. Joka tapauksessa palkkioiden määrä kannattaa vähentää päivittäisestä ruoka-annoksesta, ettei koiran vatsalinja katoa treenin myötä!
