Valtaosa pihalla pysymiseen liittyvistä ongelmista johtuu yksinkertaisesti siitä, että koiraa ei ole opetettu toimimaan oikein. Piha katsotaan yleensä välineeksi helpottaa omistajan arkea. Usein tämä tarkoittaa sitä, että koira pääsee pihalle silloin, kun ihminen ei ehdi tai jaksa lähteä lenkille tai koira pääsee pihalle samalla, kun omistaja tekee siellä puutarhatöitä. Yhtä kaikki tilanteet ovat yleensä aina sellaisia, joissa ihminen ei ole läsnä, tai jos on, hän keskittyy johonkin muuhun.
Tylsistynyt vahtikoira ja tyytyväinen seurakoira
Eri koirarotujen tai -yksilöiden välillä on huimia eroja siinä, miten niiden voidaan olettaa pysyvän ja käyttäytyvän pihalla. Jos koiralla on taipumusta vahtimiseen, vaatii huomattavasti enemmän työtä saada koira pysymään rauhallisena kuin jonkin hyvin seurakoiramaisen koiran kanssa. Jos koira on kovin kiinnostunut riistasta, on edessä jälleen asuinpaikasta riippuen kohtuullinen tai suuri määrä treeniä. Luonnollisesti myös pihan koko ja sijainti vaikuttavat paljon koulutuksen määrään ja tarpeellisuuteen.
Useimmilla koirilla on tarve kontrolloida, mitä niiden ympäristössä tapahtuu. Monet koirat toteuttavat tätä esimerkiksi katselemalla ikkunasta yksin ollessaan tai nousemalla takajaloilleen parvekkeen kaidetta vasten, jotta näkevät paremmin alas kadulle. Toisilla roduilla tätä taipumusta on sitten vahvistettu jalostuksen avulla niin, että koirat myös haukkuvat ilmoittaakseen näkemästään potentiaalisesta vaarasta. Joitain rotuja on myös jalostettu toimimaan itsenäisesti vaaran uhatessa. Haukkumista voi kouluttaa pois jossain määrin etenkin, kun sen tekee järjestelmällisesti heti pennusta alkaen. Yhtä tärkeää on kuitenkin myös miettiä koiraa hankkiessaan, mitä ominaisuuksia siltä toivoo, ja mitä ominaisuuksia ei itsensä tai asuinympäristönsä vuoksi halua.
Koiran viretila ja aktiivisuustaso vaikuttavat myös valtavasti siihen, miten se esimerkiksi suhtautuu pihan ohi käveleviin ihmisiin tai koiriin. Jos koira vain "dumpataan" pihalle ulkoiluttamisen sijaan, lienee selvää, että se reagoi ohikulkijoihin. Mikäli koiran tekemisen- ja liikunnantarve sen sijaan täytetään lenkkeilyllä ja harrastamisella, ei tylsistymisestä johtuvaa ylireagointia synny.
Opeta ensin oikea käytös
Pikkupennun kanssa oikean käytöksen vahvistaminen onnistuu hienosti, kun sen aloittaa heti pienestä pitäen. Pennun kanssa puuhaillaan yhdessä aidatulla pihalla niin, että se muun tekemisen varjolla siedättyy jo alusta alkaen siihen, että esimerkiksi toisia koiria kulkee tontin ohitse. Pentua kannattaa myös kehua aina, kun joku lähestyy pihaa, ja pentu on rauhallinen ja reagoimatta. Jos pentu alkaa varttuessaan kiinnittää huomiota ohikulkijoihin, aletaan sitä vastaehdollistaa näihin järjestelmällisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pentu syö nameja sen aikaa, kun ohikulkija lähestyy ja ohittaa pihan. Ärsykkeen tulee aina olla sopivalla tasolla eli se ei saa aiheuttaa pennussa mitään reaktiota (murinaa, haukkumista, ryntäämistä kohti tms.).
Koira kannattaa varmuuden vuoksi pitää taluttimessa tai liinassa, jotta mahdollinen ärsykekynnyksen ylittyminen ei aiheuta isompia ongelmia. Samasta syystä koiraa ei tulisi päästää valvomatta pihalle ennen kuin sen käytös on toivotunlaista. Ryntääminen ja aidalla rähiseminen ovat hyvin kiihdyttäviä käytöksiä, jotka nostavat koiran stressitasoa ja herkistävät sen entisestään seuraavaa kohtaamista silmälläpitäen. Aidalla rähiseminen vahvistuu myös helposti negatiivisen vahvistamisen myötä: jokin ikävä asia poistuu koiran ympäristöstä käytöksen seurauksena. Käytännössä siis se, että toinen koira poistuu näkyvistä pihan ohitettuaan, on aidalla haukkuvalle koiralle palkkio haukkumisesta - koira ajattelee itse karkottaneensa onnistuneesti ohikulkijan.
Tarvittaessa harjoittelua voi myös jatkaa sisällä kotona. Jos esimerkiksi toisen koiran haukku tai muu häiriöääni ulkoa aiheuttaa pennussa reaktion, kannattaa vastaehdollistamista tehdä kotosalla jonkun cd-levyn tai vastaavan avulla. Kun koira oppii olemaan hiljaa ja reagoimatta ulkoa kuuluviin ääniin, on sen helpompi toimia oikein myös pihalla. Tämän vuoksi kotona ollessakin omistajan tulee olla aktiivinen ja palkita koiraa reagoimatta jättämisestä. Kun avonaisesta ikkunasta tai parvekkeenovesta kuuluu haukkua tai ihmisten äänekästä puhetta, kehutaan koiraa ja mieluusti myös palkitaan se jollain mieluisalla, kuten ruualla.
Manner's Minder -etäpalkitsinlaite voi olla hyödyllinen apukeino pihakäytöksen parantamisessa. Laite toimii kauko-ohjaimella, ja sitä voi käyttää pitkähkönkin matkan päästä (myös seinien takaa). Tällöin koiraa voi palkita onnistumisista, vaikkei itse olisikaan pihalla. Kauko-ohjattavan laitteen avulla koira oppii yleistämään oikean käytöksen myös niihin tilanteisiin, kun omistaja ei ole fyysisesti läsnä. Luonnollisesti treenivaiheessa omistajalla täytyy kuitenkin olla näköyhteys pihalle, jotta hän osaa laukaista laitteen oikea-aikaisesti.
Koiraa voi siedättää ohikulkijoihin myös passiivisen harjoittelun avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että koiralle annetaan pihalle jotakin mukavaa tekemistä, johon se keskittyy. Se voi olla vaikkapa luunsyöntiä, namien etsintä, älypelin pelaamista, pallon noutamista jne. Samalla, kun koira touhuilee mukavia asioita, se tottuu siihen, että pihan ohi kulkee väkeä. Harjoittelun lähtökohta on, että koira suhtautuu ohikulkijoihin melko neutraalisti ja että annettu tekeminen on koiran mielestä riittävän mielenkiintoista. Kun luu on syöty tai muu tekeminen ohitse, viedään koira sisään, ennen kuin se jää ns. tyhjän päälle.
Riippuen asuinpaikasta harjoitusta voi saada luonnostaankin riittävästi, mutta todennäköisesti rauhallisemmalla paikalla asuva tarvitsee treeniä varten avustajia. Aluksi on hyvä harjoitella melko tavallisia tilanteita eli kävelyvauhtia etenevien ihmisten ja/tai koirien hyväksymistä. Tämän sujuessa voidaan siirtyä vaikeampiin tilanteisiin: juoksevat henkilöt tai eritoten koiran kanssa juoksijat voivat olla toisten koirien mielestä hyvin provosoivia. Vaikeita ovat myös hitaasti kulkevat kävelijät, jotka saattavat jäädä jopa seisoksimaan aidan ulkopuolelle ja jutella. Myös koirat, jotka seisovat aidan ulkopuolella haistelemassa, ovat jo selvästi haastavampia kohdattavia.
Oravia, jäniksiä, kissoja ja muita eläimiä on hankala saada avustajiksi. Niihin siedättämistä voi harjoitella oikeastaan vaan odottamalla todellista tilannetta. Yleensä kaikenlainen harjoittelu erilaisten ärsykkeiden kanssa nostaa ärsykekynnystä yleisesti, joten voi hyvinkin olla, että esimerkiksi ohikulkevien koirien kanssa tehty pihaharjoittelu vähentää samalla hieman intoa räyhätä oraville. Myös ympäristön muokkaamisella voi mahdollisesti vaikuttaa osaan eläimistä, esimerkiksi lintuihin. Jos koirasi kiihtyy linnuista, älä pidä ruokintapaikkaa pihapiirissä. Voit myös miettiä jonkinlaisen petolintuhahmon tai vastaavan hankkimista lintujen karkottamiseksi.
Turvallinen piha
Pihan aitaamista on hyvä ajatella monella tapaa. Useimpien mielestä tärkein aidan ominaisuus on se, että se on riittävän korkea estämään koiran karkaaminen. Totta toki tämäkin, mutta on myös muita asioita, jotka on hyvä huomioida.
Mitä peittävämpi aita on, sitä rennompia koirat yleensä ovat. Jos käytössä on pelkkä täysin läpinäkyvä verkkoaita, on ohikulkijoihin reagoiminen melkeinpä vääjäämätöntä. Jonkinlainen näköeste pensaista, köynnöskasveista tai muusta voi helpottaa tilannetta jo huomattavasti. Mikäli aita on peittävä, mutta portti avoimempi, voi pelkän portin päälle vaikkapa heittää pressun näköesteeksi.
Jos aita on lautaa, on hyvä pitää lautojen välit riittävän kapeina. Näin koira ei pääse tunkemaan kuonoaan tai tassuaan lautojen väliin - olipa kyse sitten omasta tai ohikulkevasta koirasta!
Kasvillisuuden käyttö molemmin puolin aitaa voi sekin olla hyvä ajatus. Mieti omaa ympäristöäsi: kumpaan on todennäköisemmin suurempi riski: siihen, että omat koirasi nuohoavat aidalla odottaen ohikulkijoita, vai siihen, että ohikulkijat päästävät omat koiransa kulkemaan aivan aidan viertä. Mitä kauempana ohikulkijat pysyvät, sitä rauhallisempana todennäköisemmin oma koirasikin pysyy.
Varsinaisen aidan lisäksi voidaan käyttää myös matalampaa verkkoa joko aidan sisä- tai ulkopuolella. Tällä verkottamisella voidaan estää koirien pääsy aidalle. Tähän riittää usein hyvinkin matala verkko, koska se ulkopuolella toimii lähinnä huomionkiinnittäjänä ohikulkeville koiranomistajille ("älä päästä koiraasi tuonne"). Sisäpuolelle asennettuna verkon ja aidan väliin jätetään melko pieni, esimerkiksi 0,5-1 metrin kaistale. Harva koira haluaa hypätä niin pieneen väliin, joten tämä "turvasektori" voi hyvinkin toimia. Osa varsinkin sileäkarvaisemmista koirista myös varoo nokkosia, joten mikäli niitä kasvaa pihallasi tai sen ulkopuolella, voit taktisesti jättää ruohon leikkaamatta tietyistä kohdista.
Aina kyse ei tosiaan ole siitä, että aidan tarkoitus on pitää oma koira aidan sisäpuolella. On järkevää huomioida myös aidan käyttötarkoitus toiseenkin suuntaan: se estää muiden koirien, ihmisten ja eläinten saapumisen pihallesi. Vaikka oma koirasi pysyisikin pihalla esimerkiksi juoksulangassa, voi olla hyvin ikävä tilanne, jos pihalle juokseekin vieras koira. Oma koirasi ei pääse pakenemaan, ja tappelustakin voi tulla epätasaväkinen, kun toinen osapuolista on kytkettynä. Pihalle mönkivä siili tai loikkiva pupu voi myös aiheuttaa koirallesi vaaratilanteen, jos se kytkettynä yrittää rynnätä saaliin perään. Sama koskee ihmisiä. Etenkin lapset voivat innostua söpön koiran nähdessään ja tulla pihalle sitä silittämään.
Pelkkä aidan korkeus ei ole olennainen. Moni koira kaivaa mieluusti ja mahtuu yllättävänkin pienestä raosta aidan alta vapauteen. Ajattelemattomat koiranulkoiluttajat voivat esimerkiksi päästää oman koiransa haistelemaan aidan alta pihalla olevaa koiraa tai jopa päästää koko pienen koiransa aidan ali vieraalle pihalle. Aidan alta pihalle pääsee myös siili ja moni muu otus. Siksi onkin hyvä ajatus verkottaa aidanalus tai jopa kaivaa osa verkosta maan sisälle.
Naapurisopua
Olipa kyse mökkitontista tai pientalopihasta, on usein pohdittava myös naapureiden suhtautumista koiraan ja sen käyttäytymiseen. Pelisäännöt olisi hyvä tehdä ennen pennun saapumista, jotta mahdollisiin ongelmatilanteisiin osattaisiin puuttua heti alusta alkaen. Pennun karkaamista naapureihin ei pitäisi vahvistaa millään tapaa. Tämä voi olla vaikeaa, koska pikkupentu harvoin herättää ihmisissä muita kuin ilahtuneita tunteita. Kuitenkin kaikenlainen huomioiminen, rapsuttelu, leikkiminen, ruokkiminen ja muu vastaava edesauttavat pennun karkailua jatkossakin. Vaikeinta varmasti on, jos naapurissa on koira, ja etenkin ystävällismielinen koira, joka myös mieluusti leikkisi pennun kanssa. Tällöin järkevintä olisi järjestää koirille yhteisiä leikkihetkiä niin, ettei niillä olisi niin suuri tarve karkailla kaverin tarpeessaan. Alkuvaiheessa voisi jopa olla hyvä ajatus miettiä, voisiko koirien pihallaolemisaikaa porrastaa niin, että koirat eivät olisi ulkona samanaikaisesti. Tämä vähentäisi houkutusta huomattavasti.
Kahden toisilleen vihamielisen koiran elo aidan molemmin puolin ei ole herkkua. Vastaehdollistamisen avulla tilannetta voi yrittää harjoitella, mutta tämän onnistumiseksi pitäisi mieluusti kummankin osapuolen sitoutua treenaamiseen. Neutraaliin koiraan siedättäminen onnistuu yleensä, mutta jos oma koira pitäisi saada tottumaan aidalla räyhäävään lajikumppaniin, on projekti melkeinpä tuhoontuomittu.
Naapurien kanssa voi tulla myös ongelmia esimerkiksi muihin eläimiin liittyen. Jos naapureiden kissa kulkee vapaana ja oikaisee koiranomistajan pihan läpi, voi tilanne äityä vaaralliseksi. Useimmiten kissa ehtii kyllä pakoon, mutta yllättävä kohtaaminen voi myös johtaa fyysiseen kanssakäymiseen - mikä voi päättyä pahimmillaan koiran silmävammaan tai kissan kuolemaan. Vaikka kissaa ei näkyisi pihalla tai aidan ulkopuolella, voi pelkästään sen kulkemisen jättämä haju kiihdyttää koiraa. On järkevää opettaa koiralle, että pihalle pääsee vasta luvan saatuaan. Näin omistaja voi ensin astua ulos, silmäillä ympäristön ja päästää koiran valloilleen vasta, kun on nähty, ettei pihalla ole ei-toivottuja vieraita, kuten kissaa...
Pihaleikit
Paljon pihalla oleilevalle koiralle tulee helposti aika pitkäksi. Ja kuten aiemmin jo totesin, alkaa ei-toivottu käytös esiintyä useammin, jos koiralla on muuten tylsää. Pihalla oleilu kannattaa muuttaa passiivisen kyttäämisen sijaan aktiiviseksi touhuiluksi, jolloin ohikulkijat unohtuvat helpommin eikä naapurimökin koirakaan enää niin kiinnosta. Nämä vinkit kannattaa ottaa käyttöön eritoten, jos koira pyrkii karkaamaan pihalta tai kanavoi energiansa vaikkapa nurmikon kaivamiseen tai muuhun kiellettyyn aktiviteettiin. Suosittelen ehdottomasti koiran lenkittämistä oman tontin ulkopuolella päivittäin - myös mökillä! Ohjattu ulkoilu antaa koiralle luvallisen tavan tutustua ympäristöönsä ja saada uusia virikkeitä. Näin ollen motiivi karkailuunkin vähenee.
Koiralle voi piilottaa pihalle tai tarhaan herkkupaloja tai vaikkapa heittää kaikki sen ruokanappulat ruohikkoon tai hankeen etsittäväksi. Nameja voi laittaa puihin kaarnanväliin ja oksanhaaroihin tai kaivaa kevyesti maahan pienen multakerroksen alle.
Kaivamista voi harrastaa omassa pihassa rakentamalla sinne erillisen kaivuulaatikon. Koiran myllerrysinto voidaan kanavoida kukkapenkin sijaan yhteen lailliseen paikkaan. Laatikon voi tehdä koiran ja pihan koosta riippuen esimerkiksi vanhasta sängystä tai muusta puisesta laatikosta. Toinen yksinkertainen keino on merkitä paikka maahan kiinnitetyllä nauhalla. Kaivuulaatikko täytetään erilaisilla materiaaleilla, kuten hiekalla, mullalla, puuhakkeella tai paperisilpulla, joka sopii käytettäväksi myös sisätiloissa. Koiraa voi houkutella kaivamaan piilottamalla laatikkoon muutaman namin.
Luuta ei aina tarvitse antaa koiralle maahan jyrsittäväksi. Luun voi ripustaa puuhun, jolloin eläin joutuu taistelemaan saadakseen saaliinsa irti ja takaisin maankamaralle. Erityisen hyviä virikkeistämisluita ovat esimerkiksi hirvensorkat ja -luut, joissa on vielä turkkia jäljellä. Koira joutuu myös nylkemään saalistaan päästäkseen kaluamaan luuta.
Taistelukoirille ja muille vahvapurentaisille roduille leukojen käyttö on erityisen tärkeää, ja siihen sopivat keppien ja puunrunkojen pilkkominen, niiden mukana kantaminen ja raahaaminen sekä juurien tai oksien irti repiminen. Näppäräkätinen voi askarrella pihaan haasteellisen lelun kottikärrynrenkaasta, joka on sidottu puuhun. Renkaasta poistetaan sisärengas ja lelu kiinnitetään osittain joustavalla köydellä puuhun niin, että koira juuri ja juuri yltää siihen. Köyden jousto-osan vuoksi lelu "vetää vastaan" ja antaa koiralle enemmän haastetta leikkiinsä.
