Teksti: Liisa Tikka
Ihmispelko on voimakkaasti arkea haittaava asia, jos koiran kanssa asutaan muualla kuin metsän keskellä. Pelko voi esiintyä lenkillä: koiraa jännittää vastaantulevat henkilöt ja jos joku alkaa vaikkapa keskustella taluttajan kanssa, on rähinä korvia huumaava. Toiset koirat pärjäävät lenkillä ihan hyvin, mutta kotiin tulevat vieraat saavat aikaan raivoisan hyökkäyksen tai pakenemisen. Eläinlääkärissä käyminen voi olla vaikeaa, eikä hoitopaikkaakaan ole helppo järjestää.
Ihmispelko on voimakkaasti arkea haittaava asia, jos koiran kanssa asutaan muualla kuin metsän keskellä. Pelko voi esiintyä lenkillä: koiraa jännittää vastaantulevat henkilöt ja jos joku alkaa vaikkapa keskustella taluttajan kanssa, on rähinä korvia huumaava. Toiset koirat pärjäävät lenkillä ihan hyvin, mutta kotiin tulevat vieraat saavat aikaan raivoisan hyökkäyksen tai pakenemisen. Eläinlääkärissä käyminen voi olla vaikeaa, eikä hoitopaikkaakaan ole helppo järjestää.
Alttius pelkoihin periytyy. Geneettisen alttiuden lisäksi myös esimerkiksi koiraemon käytös vaikuttaa voimakkaasti sen pentuihin: jos emä jännittää ihmisiä ja stressaantuu esimerkiksi pentujen katselijoista, tartuttaa se helposti pelon myös pentuihinsa. Pentuiän sosiaalistamisella on myös suuri merkitys pennun tulevan käytöksen kannalta. Pikkupentujen tulisi jo kasvattajan luona kohdata paljon erilaisia ihmisiä mukavissa merkeissä! Näiden ihmisten pitäisi edustaa monenlaisia ikäluokkia lapsista vanhuksiin, eri sukupuolia, eri ihonvärejä jne.
Positiivisia kokemuksia
Sosiaalistamisessa olennaisinta ei kuitenkaan ole määrä, vaan laatu. Jos pentu uuteen kotiin saapuessaan jännittää vieraita, ei sitä saa väkisin alkaa yrittää ”parantaa”. Tällaiselle pennulle tärkeintä on omaan tahtiin tilanteissa eteneminen. Esimerkiksi se, että pentu saa katsella vieraita ihmisiä kauempaa ja tulla heidän luokseen haistelemaan sitten, kun on itse siihen valmis, on paras tapa toimia. Jos perheessä on vanhempi koira, voi tämä toimia myös hyvänä esimerkkinä pennulle siitä, kuinka vieraat ihmiset ovat vaarattomia ja itse asiassa aika hauskoja! Kaikenlainen maanittelu ja houkuttelu tekee ihmisestä yleensä vain entistä epäilyttävän.
Pienen pennun sosiaalistamisessa tulee jatkuvasti kiinnittää huomiota koiran tunnetilaan. Pentua kuljetettaessa eri paikoissa ei välttämättä aina tule havainneeksi, että pentua pelottaa. Tämän takia olisi tärkeää esimerkiksi pysähdellä usein ja kokeilla, syökö pentu makupaloja, pystyykö se leikkimään jne. Olennaista sosiaalistamisessa ei ole tarjota pennulle kokemuksia, vaan nimenomaan tarjota pennulle MIELLYTTÄVIÄ kokemuksia asioista. Jos pentua pelottaa tai jännittää jo valmiiksi, voi leväperäinen pakkososiaalistaminen pahentaa pelkoja – sen sijaan, että pentu siedättyisi eri ärsykkeisiin, se herkistyykin ja pitää niitä entistä pelottavampina.
Koiran näkövinkkeli
Usein arkojen tai varautuneiden koirien omistajat yllättyvät, kuinka nopeasti koira haluaakin lähestyä minua yksityistapaamisella. Useimmiten tämä johtuu täysin siitä, etten kiinnitä koiraan juurikaan mitään huomiota. Sen on tällöin helppo lähestyä minua. En myöskään yritä silittää sitä, vaikka se tulisikin lähelleni minua nuuskimaan. Se, että koira lähestyy, ei tosiaan välttämättä tarkoita että se haluaisi läheisyyttä, vaan sitä, että se haluaa lisää tietoa henkilöstä (haistelemalla tätä). Etenkin koirien käyttäytymistä huonosti tuntevat ihmiset helposti sotkevat nämä asiat, ja voivat sen vuoksi joutua purruiksi.
Kääntäen voisi sanoa, että mitä enemmän ihminen haluaa tällaisen epäluuloisen koiran huomion, sitä epätodennäköisemmin hän sitä saa. Kaikenlainen lirkuttelu, houkuttelu ja itsensä tykö tekeminen ahdistaa koiraa ja lisää sen epäluuloisuutta. Monet hyvää tarkoittavat eleet, kuten kyykistyminen ja/tai käden ojentaminen kohti koiraa vaikuttavat koirasta omituisilta ja vain lisäävät sen pelkoa entisestään. Ruualla houkuttelu pahentaa myös ristiriitaa: koiran ehkä tekisi mieli lähestyä ihmistä herkkupalan toivossa, mutta tilanne pelottaa. Tällainen koira voi helposti ajautua ylittämään oman ärsykekynnyksensä. Se voikin namin kurotettuaan alkaa haukkua tai jopa näykkäistä, kun itsekin säikähtää jouduttuaan liian lähelle vierasta.
Mahdollisuus poistua tilanteesta on myös asia, joka vähentää koiran stressiä ja edistää siten koulutusta. Jos ei ole mahdollista antaa koiran liikkua vapaasti, voidaan tilannetta tauottaa myös sillä että koira esimerkiksi viedään välillä ulkoilemaan tai tarjotaan sille jokin muu tauko rauhoittavissa merkeissä. Koiran sulkeminen yksin eri huoneeseen tai sen laittaminen portin taa ei välttämättä ole tällainen, ellei eristämistä ole aiemmin harjoiteltu. Koiran tulisi kokea tilanteesta poistaminen enemmin miellyttävänä asiana kuin rankaisuna. Joillekin koirille esimerkiksi vieraiden touhujen seurailu kevythäkistä tai portin takaa voi toimia hyvänä ratkaisuna, kunhan erossa oleminen on opetettu hyvin. Odotteluharjoituksista voit lukea lisää Caniksesta 6/18.
Luo harjoitustilanteita
Ihmispelko, kuten monet muutkin pelkokäytökset, tuottavat omistajalle paljon harmaita hiuksia arjessa. Käytännön tilanteet voivat muuttua jopa päivittäin erilaisiksi selviytymistaisteiluiksi, joissa paras odotettava lopputulos on se, että kohtaamisesta päästään jokseenkin rähinöittä eteenpäin. Tällaiset kontrolloimattomat ja usein aivan liian vaikeat tilanteet eivät ole koulutuksen kannalta tehokkaita eivätkä ne yleensä edistä pelosta poisopettamista. Se, mitä pelkäävä koira tarvitsee, on sopivan tasoiset, ennalta suunnitellut ja järjestetyt harjoitustilanteet. Helpointa tällaisten kehittely on asian ymmärtävien koiraharrastajien kanssa, mutta on myös mahdollista hyödyntää harjoittelussa myös vieraita ihmisiä. Kätevää olisi, jos saa järjestettyä jonkinlaisen harjoitusringin, jossa samasta ongelmasta kärsivien koirien ohjaajat auttavat vuoronperään toisiaan. Tällöin voidaan järjestää erilaisia harjoitustilanteita esimerkiksi ulkona sekä sitten vierailla toisten kotona vuorotellen.
Kohtitulevat ihmiset
Suoraan kohti koiraa liikkuvat ihmiset ovat koiran elekielellä uhkaavia. Harjoitukset kannattaakin tehdä aluksi helpompina niin, että ihminen ei lähesty aivan suoraan, vaan hieman kaartaen. Ylävartalon kääntäminen hieman pois ja poispäin katsominen tekevät myös tilanteesta helpomman. Nopea lähestyminen on yleensä koiralle vaikeaa, mutta myös liioitellun hidas. Rauhallinen tahti on paras, ja nopeutta voi sitten lisätä koiran edistyessä.
Parhaiten koira oppii kohti tulevien henkilöiden olevan hyvä juttu, kun käytetään havainnosta palkitsemista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että aluksi naksutetaan tai muutoin merkataan se hetki, kun koira huomaa ihmisen lähestyvän. Kun tätä on tehty jonkin aikaa, pitäisi koiran olla jo oppinut käytösketju: havaitsen ihmisen, ja käännän katseeni omistajaan makupalan toivossa. Tätä tekniikkaa kutsutaan englanniksi nimellä Look At That eli LAT. Suomeksi voidaan puhua esimerkiksi rauhallisesti katsomisesta. Alkuvaiheessa koiraa palkitaan koko ajan ihmisen lähestyessä yksi nami toisensa jälkeen; palkkioiden välissä odotetaan, että koira vilkaisee tulijaan. Koiran edistyessä ihan ensimmäisiä vilkaisuja ei välttämättä tarvitse palkita, vaan odotetaan, että vieras on jo ehtinyt hieman lähemmäksi. Palkitsemistapaa kannattaa miettiä ja testata omalle koiralle sopivaksi: joillekin sopii parhaiten maahan, poispäin ärsykkeestä heitetty nami voi rauhoittaa paremmin kuin kädestä annettu.
Kun harjoittelu järjestettyjen avustajien kanssa sujuu, voi alkaa hankkiutua sopivin arjen tilanteisiin. Bussipysäkillä seisoskelu, vilkkaammassa risteyksessä odottelu tai lähikaupan ovien lähettyvillä päivystäminen ovat kaikki tilanteita, joissa koira pääsee harjoittelemaan melkolailla kohti tulevien ihmisten lähestymistä. Tällaisissa tilanteissa ohjaajan tulee myös olla valmistautunut siihen, että joku haluaa alkaa jutella hänen kanssaan. Puhuvat ihmiset ovat usein koiralle huomattavasti vaikeampia.
Ulkoharjoituksia
Monet omistajat kertovat, että koira suhtautuu ohikulkijoihin välinpitämättömästi, kunnes tämä henkilö alkaa puhua. Tällainen on yleinen ongelmatilanne: ohittelevat tai seisoskelevat ihmiset ovat kuin puita metsässä, eivät kiinnostavia eivätkä pelottavia. Tämän vuoksi esimerkiksi ihmisjoukoissa liikkuminen ei välttämättä olekaan ihmispelkoiselle koiralle vaikeaa, eikä sellainen harjoittelu edistä tilannetta. Ohikulkevat ihmiset muuttuvat myös vaikeammiksi silloin, kun kulkijoita on erityisen vähän. Metsässä kohdattava marjastaja onkin todella voimakas ärsyke, kun viikkoihin ei ole tullut siellä kulkiessa ketään vastaan. Pimeällä pitkällä suoralla tiellä kohti tuleva henkilö onkin jo pitkältä niskakarvat nostattava ilmestys. Opi arvioimaan koirasi eleistä, jotta tiedät koska tilanne on sille vaikea. Jos huomaat, että koiran katse alkaa lukittua ihmiseen ja se esimerkiksi nostaa häntäänsä, on syytä puuttua tilanteeseen ja rauhoittaa koiraa esim. pysähtymällä ja pyytämällä sitä tekemään tuttuja temppuja. Tällaisissa tilanteissa myös ärsykkeen havainnoinnista naksuttaminen ja palkitseminen on erittäin hyödyllistä.
Tilanteiden hankaluutta lisää niiden yllätyksellisyys. Joskus on vaikeaa ennustaa kuka ohikulkijoista päätyykin kommentoimaan koiran ulkonäköä tai kysymään jotakin. Helppo tapa tehdä harjoitus paremmin ennakoitavaksi on aloittaa itse keskustelu! Koirille, jotka reagoivat herkästi, olisi hyvä saada harjoitusta tilanteissa, joissa ihminen ei ole kovin lähellä. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi sellaiset, joissa toinen henkilö on aidan takana, tien toisella puolella tai vaikkapa autossa. Lyhyen treenin saa esimerkiksi kysymällä kelloa tai kommentoimalla säätä. Joillekin koirille pelkästään jo se, että omistaja puhuu vähän kovemmalla äänellä, voi jo olla syy reagoida. Tätä puolestaan voi harjoitella vaikkapa umpimetsässä tai pellolla kävellessä: aloita keskustelu itseksesi, vaikkei ketään olisikaan näkyvillä! Voit myös ehdollistaa koiraa tervehtimiseen: huikkaa ilmoille iloinen ”MOI” ja samalla palkitse koira ennen kuin se ehtii reagoida. Toista tätä useita kertoja päivässä. Kun koira ehdollistuu tervehtimissanaan, kiinnittää se todennäköisesti sen kuultuaan heti huomion ohjaajaansa makupalan toivossa. Tällöin arjen kohtaamistilanteet saavat jo huomattavasti paremman alun.
Etsi ympäristöstä erilaisia häiriöitä. Jännittääkö koira lapsia? Aidatun päiväkotipihan lähestyminen on turvallinen harjoitus, sillä siinä on helppo säädellä etäisyyttä koiran ja ärsykkeen välillä. Entäpä kovaääniset teinit? Löytyisikö lähettyviltä yläkoulua tai lukiota, jonka ohi voisi käydä kävelemässä sopivaan aikaan? Useimmiten koirat selviytyvät hyvin keskiverron oloisista ihmisistä. Kun henkilön liikkumistapa muuttuu, koko tai väri tai muu olemuksessa poikkeaa valtavirrasta, reagoi koirakin pahemmin. Mieti siis minne voisi mennä harjoittelemaan. Terveyskeskuksen, sairaalan tai vanhainkodin lähettyvillä kohtaa väkeä pyörätuoleissa, kainalosauvoilla tai rollaattoreilla liikkuen. Urheilukentiltä löytyy nopeasti liikkuvia ja huutavia jalkapallonpelaajia, talvella kiekkokaukalosta kypäräpäisiä luistelijoita. Hatut, kypärät ja huput muuttavat ihmisen olemusta huimasti koiran mielestä ja tekevät henkilön yleensä pelottavammaksi.
Kaikessa harjoittelussa tulee muistaa, että koiran pitää kokea tilanne helppona ja miellyttävänä. Ruokapalkkioiden lisäksi tai niiden asemasta voi tilanteeseen liittää esimerkiksi lelulla leikkimistä tai vaikkapa erilaisten pienten tottelevaisuustehtävien tai temppujen tekemistä. Aktiivisen toiminnan avulla omistajan on helpompi lukea koiransa mielentilaa ja varmistua siitä, että eläin on riittävän rento. Liikkuminen ja muu toiminta myös yleensä rentouttaa koiraa ja sopii siten paremmin harjoitustilanteeseen kuin vain pelkkä paikoillaan seisominen.
Sisätreenejä
Sisätilat helpottavat harjoittelua siinä mielessä, että esimerkiksi treenihallilla tai vastaavassa paikassa yllättävien tilanteiden ja ärsykkeiden säätely on yleensä helpompaa kuin ulkona. Ovia on vain rajattu määrä, jolloin ihmiset tulevat sisään aina tietystä suunnasta. Vastaavasti rajattu tila voi myös aiheuttaa ongelmia: etäisyyttä ärsykkeeseen ei voi loputtomasti lisätä, kun kirjaimellisesti voi tulla seinä vastaan. Monet koulutustiloihin tai vastaaviin tottumattomat koirat jännittävät yleisesti jo tällaiseen tilaan joutumista, jolloin harjoitus voi mennä mönkään jo pelkästään ympäristön koiralle aiheuttaman stressin vuoksi.
Sisätilaan saapuminen kannattaa jo itsessään opettaa koiralle hallituksi ja rauhalliseksi toiminnoksi, jotta tilanne ei ala siitä, että koira syöksyy kynnyksen yli ja alhaa rähistä näkemilleen henkilöille. Yksi tapa päästä ovesta ilman haukkua, kun auttaa koiraa syöttämällä sitä jollain pidempikestoisella herkulla (esim. kanafile, nuoltava maksamakkaratuubi, jauhelihalla täytetty silikonituubi tms). Toinen helpohko versio on pyytää koira paikallaoloon oven ulkopuolelle, astua itse sisään ja kääntyä kohti koiraa. Tällöin koiran voi vapauttaa tulemaan suoraan ohjaajan eteen ja palkita se siitä. Tarvittaessa ohjaaja voi myös kävellä peruuttaen niin, että on koko ajan kohti koiraansa. Tämä yleensä itsessään vähentää koiran reagointia ympäristöönsä. Alun jälkeen ohjaaja voi alkaa naksutella koiralleen siitä, että se havaitsee ympärillään olevat henkilöt (rauhallisesti katsomisen tekniikka).
Harjoituksessa kohdehenkilö voi esimerkiksi istua tuolilla sivuttain, ja koirakko lähestyy häntä turvallisen välimatkan päästä. Lähestymisvaiheessa voi jo naksutella ja palkita koiraa siitä, että se havaitsee henkilön. Tämä on mielestäni ehdottoman tärkeää: varmistu, että koira todellakin tietää, mitä kohti se on menossa. Jos koira pitää tiiviisti katsekontaktia omistajaansa, voi olla, että ärsyke tuleekin yllätyksenä. Tällöin koira voi säikähtää ja reaktio on jotakuinkin taattu. Jos koira ei tunnu huomaavan henkilöä, voi tämä varovaisesti nousta ylös ja liikkua koirasta poispäin. Koiralle voi tänä aikana heitellä esim. nameja maahan niin, että se syö niitä samalla katsoen henkilön suuntaan.
Ihmistä lähestyessä on usein hyvä hyödyntää positiivisen vahvistamisen lisäksi myös negatiivista vahvistamista. Etenkin harjoittelun alkuvaiheessa, kun tieto koiran ärsykekynnyksestä voi olla vielä hieman hatara, on parempi pelata ns. varman päälle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hyvästä suorituksesta koira saa tuplapalkkion: se saa herkun tai lelun, ja myös lisää etäisyyttä vieraaseen! Koira voi esimerkiksi havaita vieraan ja sen seurauksena ottaa katsekontaktin ohjaajaansa. Ohjaaja naksuttaa tästä, kääntyy ympäri ja sen jälkeen antaa koiralle vielä namin/lelun.
Kohdetyöskentely
Käsikosketus (kuonokohdennus) ja kosketuskeppi ovat hyviä työkaluja ihmisiä jännittävän koiran kanssa. Kohde on helppo opettaa vahvaksi muissa häiriöissä ja sitten vähitellen alkaa hyödyntää sitä hankalammissa tilanteissa. On tärkeää muistaa, että sujuvan käytöksen aikaansaaminen vaatii kuitenkin paljon toistoja: Steve Whiten kaavalla se tarkoittaa 20 onnistunutta toistoa 20 eri häiriön alla 20 eri ympäristössä.
On koirakohtaista, kumpi kosketuskohde on harjoittelussa parempi. Kosketuskepillä saa lisää etäisyyttä, joten se on turvallisempi vaihtoehto sellaisten koirien kohdalla, jotka voisivat säikähtäessään reagoida näykkäisemällä tai muuten hyökkäämällä. Toiset koirat puolestaan jännittävät uusia esineitä ja pelkäävät, jos käteen otetaan jotain pitkänomaista. Tällaisille koirille käsikosketus on itsestäänselvä valinta.
Aluksi ohjaaja tekee kohdennusta itse eli koira koskee joko hänen omaan käteensä tai kädessään olevaan kosketuskeppiin. Toistojen myötä etäisyyttä vieraaseen lyhennetään. Lopulta ohjaaja voi pitää kohdetta vieraan henkilön vartalon edessä. Tämän jälkeen voidaan kriteeriä nostaa niin, että kosketuskeppi annetaankin vieraan pideltäväksi tai koiraa pyydetään koskemaan suoraan vieraan henkilön käteen. Näissä harjoituksissa omistaja palkitsee koiran, ja palkkio on hyvä antaa aluksi aina kohteesta poispäin niin, että koira saa syödessään samalla myös pienen tauon. Yleensä ei kannata ainakaan aluksi tehdä enempää kuin 3-4 toistoa kerrallaan, jotta koira ei kuormitu liikaa. Koira talutetaan tilanteesta pois ja vasta etäisyyden pidennyttyä kohdehenkilö liikkuu.
Käsikohdetta voi käyttää hyödyksi myös silloin, kun halutaan opettaa koiralle, ettei kohti kurkottava käsi ole uhka. Kohdetyöskentelyssä alkuun käsi on paikallaan kauempana koirasta, mutta harjoittelun myötä sitä voidaan alkaa tuoda lähemmäksi koiraa. Vähitellen voidaan harjoitella tilannetta, jossa käsi tulee nopeasti kohti koiran päätä – ja koira edelleen kokee sen hauskana mahdollisuutena saada palkkio koskemalla!
Lisää haastetta
Vaikeustasoa harjoituksissa on helppo nostaa, joskin se vaatii avustajilta hieman näyttelijänlahjoja. Hyvä nyrkkisääntö on, että kaikki normaalista poikkeava on koiralle vaikeaa. Jos ihmisen liikkumisnopeus muuttuu huomattavasti esimerkiksi hiipimiseksi tai köpöttelyksi, tuo se jo pelkästään haastetta. Jatkotason treenejä varten avustaja voi esittää humalaista hoippuvaa huutelijaa tai lenkkipolulla venyttelevää ja jalkakyykyin etenevää sporttihirmua. Yllätyksellisiä ovesta sisään tulemisia tai kulman takana seisoskelemisia kannattaa myös harjoitella.
Koiraa voi myös harjoittelun myötä siedättää sen mielestä uhkaaviin eleisiin. Suoraan kohti tuleminen, päälle kumartuminen, tuijottaminen ja hymyileminen (hampaiden näyttäminen) ovat kaikki koiralle luontaisesti uhkaavia ja siten epämiellyttäviä eleitä. Harjoittelussa eleet pilkotaan pieniksi ja niitä harjoitellaan vähän kerrallaan esimerkiksi rauhallisesti katsomisen avulla.
