Jokaisella koiralla tulisi olla koirakavereita. Niitä tulisi olla koirasta riippuen muutama – etenkin, jos koiralla ei ole kotona lajitovereita. Koirakaverit ovat sellaisia koiria, joita yleensä tavataan melko säännöllisesti vähintään kerran viikossa. Koirille on tärkeää saada seurustella keskenään vapaasti, esimerkiksi yhteislenkeillä ulkoillen. Kova vauhti ei välttämättä ole merkki siitä, että koirilla olisi todella hauskaa – sillä koirat kaipaavat toistensa seuraa, vaikka ne eivät leikkisikään kaiken aikaa. Useimmat leikkisätkin koirat rauhoittuvat jossain vaiheessa ulkoilulenkeillä vain ”hengaillakseen” yhdessä. Ne etsivät mielenkiintoisia hajuja ja paikkoja tutkiakseen niitä rauhassa.
Koira tarvitsee kavereita
Koiralla on oltava erilaisia, erirotuisia ja –ikäisiä ystäviä, jotka vastaavat sen erilaisiin tarpeisiin. Ihminen ei voi korvata lajitoveria, vaikka suhde koiran ja omistajan välillä olisikin hyvä. Koira leikkii parhaiten omanlajisensa kaverin kanssa. Toisten koirien kanssa oma lemmikki oppii myös ns. puhumaan koiraa ja ymmärtämään eri tyyppisten koirien kommunikointia, eleitä ja ilmeitä.
Se, että koira tarvitsee kavereita, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkia vastaantulijoita pitäisi tervehtiä – päinvastoin! Jatkuva vieraiden koirien tapaaminen ei ole luontaista koiraeläimille ja se aiheuttaa ylimääräistä stressiä.
Vieraita koiria tutustuttaessa toisiinsa tulee muistaa toimia rauhallisesti. Kaikki koirat eivät ole käytökseltään ja eleiltään kohteliaita, vaan etenkin nuoret yksilöt voivat höseltämisellään jopa laukaista rähinän tahtomattaan. Toiset rodut on myös jalostettu ulkomuodoltaan sellaiksiksi, että niiden ilmeiden tulkitseminen voi olla vaikeaa. Lyttykuonoinen, korisevaa ääntä pitävä mopsi, jäykin takajaloin kulkeva chowchow tai tuijottavakatseinen bordercollie ovat monen tällaisiin rotuihin tottumattoman koiran mielestä pelottavia ja epäilyttäviä. Myös koirat, joilla pitkä turkki peittää silmät ja naaman eleet, voivat tulla helposti väärinymmärretyiksi. Typistyskiellon myötä töpöhäntäisyyden ja korvattomuuden ongelmat ovat onneksi melko pitkälle menneisyyttä.
Toisilleen tuntemattomia koiria ei tule päästää haistelemaan toisiaan suoraan, vaan niiden annetaan nähdä toisensa välimatkan päästä. Tämän jälkeen eläimet voidaan päästä haistelemaan paikkaa, jossa toinen äsken seisoi. Jos koirat ovat rauhallisia ja ystävällisen oloisia, voidaan niiden kanssa lähteä kävelemään eteenpäin – kunhan ne pidetään aluksi eri puolilla tietä. Vähitellen välimatkaa voidaan lyhentää ja päästää eläimet haistelemaan toisiaan. Sosiaalisten ja helppojen koirien kanssa tämä prosessi voidaan tehdä parissa minuutissa. Epäluuloisten, epävarmojen tai pelokkaiden eläinten kanssa sopeuttamiseen voi mennä useita tapaamisia. Maksaa kuitenkin vaivan tehdä tutustuttaminen hyvin hitaasti edeten ja rauhallisesti, koska sillä tavoin vältytään konflikteilta tulevaisuudessa.
Mennään bussilla
Koiratilaisuuksissa, koulutuksissa ja kursseilla vältetään koirien välisiä hankaluuksia ”menemällä bussilla”. Nimitys tulee ruuhkabussissa matkustavien ihmisten tavasta suhtautua toisiinsa. Jokainen tuijottaa omaan iltapäivälehteensä sivuilleen katsomatta. Matkan jälkeen tuskin muistaa, mitä vieressä istuneella matkakumppanilla oli yllään, saatika että häneen olisi otettu kontaktia.
Bussilla mennessään koirat tuntevat olevansa turvassa ja ne saavat keskittyä ja työskennellä rauhassa. Erityisen hyödyllistä bussilla meneminen on epävarmoille nuorille koirille, jotka pyrkivät “liehittelemään” tai rauhoittelemaan vanhempia koiria niin, etteivät muista keskittyä. Ihmistenkin suhteen koirat voivat mennä bussilla eli jokaista läsnäolijaa ei tarvitse tervehtiä. Kiltit, itsevarmat koirat, jotka eivät aiheuta häiriöitä ympäristölleen, noudattavat "bussilla menemisen" sääntöjä oma-aloitteisesti.
MITEN MENNÄÄN BUSSILLA eli koirien kannattaa tutustua toisiinsa näin:
1. Ensin ne suvaitsevat tyynesti toistensa läsnäolon = "mennään bussilla"
2. Sitten ne tervehtivät lyhyesti = "kättely"
3. Vasta useiden tapaamisten jälkeen ne leikkivät keskenään = "heittävät tittelit pois"
Koirat lähettävät paljon signaaleja toisilleen matkan päästä. Siksi koirien ei anneta tervehtiä toisiaan ollenkaan lähituntumalta, ei siis ennen tilaisuuden tai kurssin alkua pihalla eikä kentällä. Koirat "menevät bussilla" sisälläkin. Ne voivat istua tai maata lähekkäin, mutta eivät ole huomaavinaan toisiaan. Jos koira haluaa saada kollegoistaan lähempää tietoa, sen voi antaa nuuskia muiden koirien tassunjälkiä niiden kulkureitiltä tai tyhjältä makuupaikalta. Tassunjäljistä koira saa tietoja muista koirista, mutta omistaja ei joudu kilpailemaan koiransa huomiosta toisten koirien kanssa.
Jos tilaisuuteen osallistuu koiran vanhoja tuttuja, se voi käydä ohimennen tervehtimässä näitä, jos omistajat haluavat. Pari hännänheilautusta ja siinä kaikki. Omistajat saavat luonnollisesti keskustella toistensa kanssa. Se käykin helpommin ilman häiriötä. Koirat ymmärtävät pian, että niiden pitää rauhoittua eikä varastaa koko showta. Koiran stressitason voi tarkistaa namin avulla. Jos koira pystyy syömään, sen stressitaso on sopiva. Kurssitilanteessa motivaation tulisi olla kohtuullinen, mutta stressitason matala. Kun stressitaso on sopiva, koira pystyy keskittymään harjoitteluun ja ohjaajaansa.
Meille tulee toinen koira
Kun kotiin on tulossa uusi koira edellisen kaveriksi, kannattaa totutus tehdä rauhallisesti ja varovaisesti ulkona. Paras paikka on ns. ei kenenkään maa eli alue, joka ei ole kummallekaan koiralle ennestään tuttu. Paikalla ei tule olla ylimääräisiä koiria eikä mielellään muutakaan häiriötä.
Tutustuttaminen kannattaa tehdä mennään bussilla –säännön mukaisesti. Ensin koirat näkevät toisensa kaukaa. Jos jompikumpi on taipuvainen rähjäämään, pidetään etäisyys pitkänä ja koirille voi syöttää nameja tilanteen rauhoittamiseksi. Nameja syötetään niin, että koirat ovat kääntyneinä toisiinsa päin eli ne katsovat toisiaan samalla kun syövät.
Välimatkaa lyhennetään varovasti. Toinen koirista pysyy paikallaan ja toinen liikkuu lähemmäksi – ei suoraan kohti, vaan vähän kaartaen. Suoraan kohti kulkeminen on koiran kielellä hyökkäävää ja epäkohteliasta. Tarvittaessa voidaan pitää välillä taukoja niin, että molemmat koirat pysyvät vähän aikaa paikallaan ja niille syötellään taas nameja samaan aikaan kun ne katsovat toisiaan.
Kun koirat ovat rauhallisesti noin 10 metrin päässä toisistaan, vaihdetaan paikkoja liikkuen kaartamalla. Kumpikin koira pääsee haistelemaan sitä paikkaa, jossa toinen äsken odotti. Tällä tavalla ne saavat lisää tietoa toisistaan ilman, että joutuvat liian läheisiin kosketuksiin.
Seuraavaksi koirien kanssa voi alkaa kävellä rauhallisesti samaan suuntaan, mutta niin, että eläinten välissä on muutaman metrin matka. Jos yhteisulkoilu sujuu ongelmitta, voi koirien antaa haistella toisiaan kun kumpikin niistä haluaa.
Kotona sisällä kannattaa kerätä etukäteen kaikki lelut ja luut pois, mikäli on vähänkään epäilystä, että jompikumpi koirista on taipuvainen omimaan tavaroita ja vartioimaan resursseja. Juomakuppeja ja petejä pitää olla useampia, jotta niistä ei tule kinaa. Koirien ruokinta tulee tapahtua valvotusti ja tarvittaessa niin, että eläimet syövät eri huoneissa. Koska myös ihminen on resurssi, tulee omistajan olla varovainen ettei omalla toiminnallaan aiheuta riitatilannetta. Huomiota pitää jakaa molemmille koirille tasapuolisesti ja huolehtia, etteivät koirat ole liian lähellä toisiaan niitä silitettäessä ja tervehtiessä.
Resursseja vartioivan koiran kanssa voi tehdä harjoituksia, jotka auttavat sitä hyväksymään toisen koiran lähelleen. Harjoituksilla opetetaan koiralle, ettei uusi karvakorva ole uhka. Koska ruoka on yksi ongelmien lähde, kannattaa syöttää koiria samanaikaisesti kädestä. Aluksi niin, että kumpikin koira syö "omasta" kädestään ja kädet ovat melko kauas ojennettuina toisistaan. Vähitellen käsiä voi tuoda vähän lähemmäksi toisiaan. Harjoituksessa tulee pyrkiä siihen, että ruokaa on sen verran, että kummaltakin menee syömiseen sama aika. Harjoitusta voi tehdä myös esimerkiksi puruluilla niin että pidät itse luista kiinni ja kumpikin koira syö omaansa toinen toisella puolella ja toinen toisella puolella.
Myöhemmin, kun koirille annetaan luita tai leluja, kannattaa aina antaa mahdollisimman monta samanlaista. Puruluita on hyvä olla ainakin aluksi vaikkapa neljä kerrallaan ja jakaa ne ympäri asuntoa. Ihmisen tehtävä on valvoa tilannetta ja huolehtia, ettei uhkatilanteita synny. Tarvittaessa koirat voi erottaa portilla, mutta parasta olisi päästä totuttamaan niitä samassa tilanteessa olemiseen niin, että koirat kuitenkin näkevät toisensa vaikkakin kaukaa.
Jos ruoka on koirien mielestä tärkeä resurssi, voi tappelu syntyä esimerkiksi keittiössä, kun koirille laitetaan aterioita valmiiksi. Lattialle putoava ruuanmurena saattaa kiinnostaa molempia, jolloin eläimet joutuvat törmäyskurssille palasta saalistaessaan. Monesti paras ratkaisu on opettaa koirat pysymään poissa keittiöstä silloin, kun siellä käsitellään ruokaa. Opetuksessa voi käyttää apuna porttia tai vaikkapa oviaukkoon kyljelleen laitettua keittiötuolia, joka on peitetty pyyhkeellä.
Pois-käsky
Usein on hyödyllistä opettaa molemmille tai ainakin toiselle koiralle pois-käsky. Sen avulla koirat saadaan kauemmaksi toisistaan, jos tilanne äityy joskus tulenaraksi. Kyräileviin ja hyökkäysvalmiisiin koiriin ei pidä missään nimessä koskea, koska jo pelkkä omistajan liikkuminen kohti koiria voi laukaista tappelun. Parasta siis varmistaa hyvin opetetun käskysanan kautta, että koirat voi tarvittaessa saada pois hankalasta tilanteesta.
Pois-sanan voi opettaa heittämällä namia koirasta poispäin. Samalla kun heitetään nami, sanotaan käskysana. Vähitellen käskysana aletaan sanoa jo ennen heittoa. Seuraavaksi odotetaan että käskysanan kuullessaan koira lähtee automaattisesti liikkumaan poispäin ja palkitaan se tästä oikeasta toiminnasta heittämällä sille nami.
Mennään bussilla -kappaleen teksti Rilla Nummisalo/Kuulokoirayhdistys ry
