Teksti: Liisa Tikka
Suomessa on tällä hetkellä kolme erilaista, Suomen Kennelliiton virallista luonteentestaustapaa, jotka ovat kaikille roduille avoimia. Testeihin voivat osallistua vain tietyn ikäiset, rekisteröidyt rotukoirat. Mitä nämä testit sisältävät ja mittaavat?
Suomen Palveluskoiraliiton sivuilla kerrotaan luonnetestistä näin: “Luonnetestin tarkoitus on kerätä aineistoa koiran käyttäytymisestä tilanteissa, joissa koiran hermostoa rasitetaan. Yksittäisen koiran testitulos kuvaa näin koiran luonteenominaisuuksia sekä yksilönä että rodulle tyypilliseen ja ihannetestitulokseen verrattuina. Testitulosta voidaan hyödyntää myös koulutuskelpoisuuden arviointiin. Testituloksia yhdistelemällä saadaan tietoa rodulle tyypillisestä luonteesta.” Kennelliiton kotisivuilla lisätään vielä, että “testitulos antaa myös viitteitä koiran jalostuskelpoisuudesta rotujärjestöille ja kasvattajílle”.
Luonnetesti
Luonnetesti on aikanaan Suomessa kehitetty Ruotsin armeijan sotakoiratestistä palveluskoirien käyttöominaisuuksien arviointimenetelmäksi. Ruotsin versio kehitettiin jo vuonna 1946, joten kovin modernista testimuodosta ei ole kyse. “Testin arviointiasteikko on rakennettu hyvää suojeluun soveltuvaa koiraa ajatellen ja siksi arvosanoja ja pisteitä muihin käyttötarkoituksiin kehitetyille roduille tulee soveltaa niiden käyttötarkoitusta vastaavaksi”, Kennelliiton sivuilla kirjoitetaan. Onko luonnetesti kuitenkin vielä tätä päivää? Kannattaako kotikoirakin testata?
Susa Berghäll on kasvattanut yli 20 pentuetta. Ensimmäinen Kesselin amstaffi syntyi vuonna 2002. Berghällin mielestä luonnetesti on edelleen ajankohtainen. “Minusta koira kannattaa aina luonnetestata. Yleensä kotikoiran omistajalle tulee testissä yllätyksiä. Ihmiset eivät tunne koiraansa, vaikka luulevat tuntevansa. Luonnetesti antaa koiran omistajalle ajattelemisen aihetta ja lisää tietoa omasta koirasta”, hän sanoo.
Luonnetestiin saa osallistua yli 2- ja alle 7-vuotias koira. Testin voi suorittaa periaatteessa vain kerran, joskin tietyn pisterajan alle jääneen suorituksen saa uusia kerran. Luonnetestissä koira on kytkettynä koko ajan, ja ohjaaja on passiivinen. Testiä arvioi kaksi tuomaria ja se kestää puolisen tuntia. Osasuoritukset ovat toimintakyky, terävyys, puolustushalu, taisteluhalu, hermorakenne, temperamentti, kovuus, luoksepäästävyys ja laukaisupelottomuus. Luonnetestin kuormittavuutta voidaan muokata osallistuvan koiran mukaan: ärsykkeet voivat tarvittaessa olla jollekin koiralle lievempiä, ja koiralle annetaan myös yksillöllinen palautumisaika tapahtumista. Testistä voi maksimissaan saada 300 pistettä.
Testin kulku
Luonnetesti alkaa alkuhaastattelulla, minkä aikana selvitetään koiran luoksepäästävyyttä. Tuomari pyrkii leikittämään koiraa ja samalla arvioi mm. sen taisteluhalua. Seuraavaksi koira kohtaa ns. kelkan, eli köyden välityksellä kohti koiraa vedettävän hökötyksen, jolla on ihmisen vaatetettu ylävartalo. Ohjaaja seisoo paikoillaan kelkan lähestyessä, eikä liiku vaikka koira tempoisi hihnassaan eri suuntiin. Tässä arvioidaan mm. koiran toimintakykyä, eli sen kykä hallita tekojaan mahdollisesta pelosta huolimatta. Arkikielellä toimintakykyä luultavasti kuvattaisiin sanalla rohkeus. Testissä myös selvitetään kuinka nopeasti koira pääsee säikähdyksestään ja miten se pystyy käydä tutkimassa pelon kohdetta.
Muunmuassa puolustushalua ja terävyyttä mittaa tapahtuma, jossa tuomari ryntää yllättäen uhkaamaan koirakkoa kepillä. Terävyys on ominaisuus, joka saa koiran reagoimaan aggressiivisesti sen tuntiessa itsensä uhatuksi. Tuomari lopettaa uhkaamisen ja tämän jälkeen vielä arvioidaan, miten koira suhtautuu henkilöön tämän käyttäytyessä ystävällisesti. Koira jää tuomarin huomaan, ja ohjaaja pyytää sen myöhemmin tulemaan luokseen.
Seuraavaksi koira altistetaan yllättäville säikähdyksille: kolisevalle tynnyrille ja nopeasti pystyyn pomppaavalle haalarille. Näiden testien avulla selvitetään esimerkiksi kuinka pehmeä tai kova koira on: miten se muistaa ikävän tapahtuman ja kuinka voimakas muisto säikähdyksestä jää.
Pimeä huone on testitilanne, jossa omistaja menee edeltä pimennettyyn huoneeseen ja jää sinne perälle istumaan hiljaa. Tuomari päästää koiran tulemaan ohjaajan perään. Testi mittaa mm. toimintakykyä. Perinteisen palveluskoiran oletetaan myös arvostavan omistajaansa niin kovin, että se haluaa ohjaajansa luo mahdollisimman nopeasti.
Seuraava testitilanne mittaa jälleen koiran terävyyttä ja puolustushalua. Koira kytketään lyhyeeseen kettinkiin talon seinään ja jätetään siihen yksin. Toinen tuomareista saapuu uhkaamaan koiraa keppi kädessään. Hetken jälkeen tuomari heittää risun pois ja alkaa jälleen käyttäytyä ystävällisesti.
Viimeisessä osa-alueessa ammutaan ja sen avulla testataan koiran reaktiota laukauksiin.
Luonnetestissä kaikkia osa-alueita arvioidaan lähes koko ajan, joten mikään yksittäinen testihetki ei ratkaise koiran saamia pisteitä. “Kasvattajana itse pidän hyvänä jo sitä, jos koiralla on kaikki osa-alueet niinsanotusti plussalla. Omassa rodussa arvostan erityisesti kohtuullista tai hyvää toimintakykyä, taistelutahtoa, hermorakennetta ja temperamenttia. Rotuni kuuluu olla vilkas tai erittäin vilkas, rohkea ja taistelutahtoinen, mutta aina myös avoin ja luoksepäästävä sekä laukausvarma. Kannattaa olla kuitenkin mukana testissä tai vähintäänkin pyytää testi videolle. Pelkkä tulos, vaikkakin osa-alueittain eriteltynä ei kerro vielä juuri mitään. Monenlaisilla koirilla voi olla samanlaisia pisteitä”, Susa Berghäll muistuttaa.
MH-luonnekuvaus
MH-luonnekuvaus on huomattavasti uudempi testausmuoto. Sen tarkoitus on kerätä tietoa koiran käyttäytymisestä ja havainnoida eläimen käytöstä. MH-luonnekuvaajat eli “tuomarit” eivät varsinaisesti tulkitse koiran reaktioita, vaan ruksivat käytössään olevaan kaavakkeeseen sopivimman vaihtoehdon. MH-kuvaus on kehitetty mahdollisimman vertailukelpoiseksi. Siinä missä luonnetestin voimakkuutta voidaan muokata osallistuvan koiran tarpeisiin sopivaksi, on MH aina samanlainen. Reaktioita mitataan sekunneissa ja metreissä, ja kaikki koirat saavat saman pituisen palautumisajan osioiden välissä. Käytäntö on sinänsä hyvä, mutta aiheuttaa joskus haasteita: esimerkiksi kuvauksessa käytetyt lelut ovat aina kaikille koirille samanlaiset. Noin puoli metriä pitkä ja 5cm paksu lelu on monelle kääpiökoiralle aikamoinen kannettava!
MH on alunperin kehitetty myöskin Ruotsissa, mutta huomattavasti luonnetestiä myöhemmin, vasta 1980-luvulla. Se oli alkujaan suunniteltu ja rajattu ainoastaan 12-18 kuukauden ikäisille koirille. Kirjainyhdistelmä MH tuleekin ruotsalaisesta nimestä “mentalbeskrivning hund”. Ruotsissa MH-kuvaukseen osallistumisen alaikäraja on edelleen 12kk, mutta Suomessa 18kk.
Heli Väätäjä on MH-luonnekuvaaja, ja smartDOG-lisenssitestaaja. “MH-luonnekuvaus kertoo koiran persoonallisuuden piirteistä ja käyttäytymisestä liittyen koiran sosiaaliseen ja ei-sosiaaliseen arkuuteen ja rohkeuteen määritellyissä testitilanteissa. Kymmenessä testiosiossa yhteensä 33 kuvatun reaktion avulla MH-luonnekuvauksen tulokset kertovat uteliaisuudesta, leikkisyydestä, sosiaalisuudesta liittyen tervehtimiseen, käsittelyyn ja sosiaaliseen uteliaisuuteen, saalistushalukkuudesta vieheellä, sekä uhan esittämisestä”, Väätäjä listaa.
“Omistaja voi verrata koiransa käyttäytymistä MH:ssa oman rotunsa muihin koiriin, rodun keskiarvoon, tulosjakaumaan sekä ihanneprofiiliin, joita on jo useille roduille laadittu. Kuvaustulos esimerkiksi kertoo omistajalle minkä tyyppisissä asioissa ja tilanteissa koira tarvitsee ohjaajan tukea tilanteiden selvittämiseen, miten paljon ja millaisissa tilanteissa se puolestaan selviää itsenäisesti. MH-luonnekuvaus antaa myös tietoa perinnöllisistä piirteistä liittyen koiran käyttäytymiseen. Tätä tietoa voi hyödyntää paitsi omistaja, myös kasvattaja, rotujärjestö ja myös sopivaa pentua etsivät tarkastelemalla lähisuvun MH-luonnekuvaustuloksia”, Heli Väätäjä kuvailee.
Samaa on ajatellut tuusulalainen koiraharrastaja Jaana Kellosalmi, jonka kaksi lancashirenkarjakoiraa ovat suorittaneet MH-kuvauksen: “Itse näen tärkeänä, että myös koiria, jotka on hankittu "vain harrustuskoiriksi ja perheenjäseniksi”, testautetaan virallisilla testeillä. Muuten tieto rodun luonteesta, jota pidän itse koiran tärkeimpänä ominaisuutena arjessa, jää omistajan tulkintojen ja muutaman testatun yksilön varaan. Itse ainakin tutustun koiraa hankkiessa sen vanhempien sekä vanhempien sisarusten ja mahdollisten jälkeläisten testituloksiin. Jos näitä tuloksia ei löydy, pitää sen syytä pohtia! Johtuuko se siitä, että omistaja ei ole tätä nähnyt tärkeäksi testauttaa koiraansa, vai siitä, että ajatellaan ettei koira läpäisisi testiä?”, Kellosalmi kertoo.
Jaana Kellosalmi ei itse kokenut saavansa varsinaisesti mitään uusia tietoja koiristaan luonnekuvauksessa, sillä parivuotiaina testatut urokset olivat molemmat ehtineet jo harrastaa ja nähdä arkea monipuolisesti nuoresta iästään huolimatta. “Molemmat yllättivät samassa kohtaa testiä ilmentämällä paljon vahvistettua, opetettua käytöstä tilanteessa, jossa ne luontaisesti olisivat toimineet toisin. Ne siis vieheellä kääntyivät molemmat odottamaan ohjaajalta lupaa lähteä jahtiin”, hän jatkaa. Molempien kohdalla myös MH-kuvaaja huomasi, että koira olisi halunnut lähteä, mutta pyysi lupaa.
MH-kuvauksen kulku
MH-luonnekuvaus alkaa alkuhaastattelulla, jossa myös kartoitetaan koiran suhtautumista testinohjaajaan. Osiossa testinohjaaja pyrkii viemään koiran pienelle kävelyretkelle sekä myös koskee koiraan käsittelytilannetta jäljitellen. Hetken päästä koira päästetään vapaaksi. Testinohjaaja ja koiran omistaja alkavat heitellä toisilleen lelua, joka lopulta heitetään maahan koiran noudettavaksi. Sitten katsotaan tarttuuko koira esineeseen ja onko se kiinnostunut taisteluleikistä testinohjaajan kanssa.
Seuraavassa osiossa koiralle vedetään viehettä maata pitkin, ja selvitetään lähteekö koira ajamaan sitä takaa.
Aktiviteettiosiossa ohjaaja seisoo paikoillaan kolmen minuutin ajan, ja koiran reaktioita ja käytöstä seurataan etsien viitteitä sen hermorakenteesta ja temperamentista.
Etäleikissä koira näkee merkillisen, kumaraisen ja nopeasti piiloon vilahtavan hahmon. Koira päästetään vapaaksi hahmon mentyä piiloon. Hahmo ilmestyy pian näkyviin lelun kanssa. Tilanteessa katsotaan kuinka nopeasti ja miten koira lähestyy etäleikkijää ja innostuuko lähtemään leikkimään hänen kanssaan; arvioidaan koiran sosiaalista uteliaisuutta. Outo hahmo voi myös olla koiran mielestä epäilyttävä, joten leikkimisen lisäksi kohdassa arvioidaan myös koiran kokemaa uhkaa ja mahdollista aggressiivista käyttäytymistä.
Haalarilla mitattava säikähdys on hyvin samankaltainen tapahtuma kuin luonnetestinkin haalari. Ns. räminälaite mittaa myös koiran äkillistä säikähdystä kovaan ääneen luonnetestin tynnyrin tavoin. Molemmissa tarkastellaan koiran uteliaisuutta: pystyykö se tutustumaan pelon aiheuttajaan itsenäisesti, vai tarvitseeko ohjaajan apua.
Aaveet ovat kaksi valkoisiin asuihin pukeutunutta toimihenkilöä, jotka ilmestyvät näkyviin alueen eri reunoista ja alkavat vuoron perään lähestyä koiraa. Aaveilla on päässään valkoiset huput, joihin on tehty silmänreiät. Hahmot liikkuvat mahdollisimman “leijuen”, jotta eivät näyttäisi ihmisiltä. Jos koira pyrkii voimakkaasti pakoon, se päästetään vapaaksi. Kun aaveet ovat päässeet noin neljän metrin päähän, ne laskevat kätensä alas, jotta koira voi nähdä kädet ja myöhemmin myös käydä haistelemassa niitä. Tässä vaiheessa koira päästetään viimeistään vapaaksi, ja arvioidaan sen halua ja kykyä lähestyä aaveita. Tarvittaessa ohjaaja menee juttelemaan jommallekummalle aaveelle ja jopa riisuu tältä hupun päästä, jotta koira saadaan ymmärtämään, että puvun sisällä onkin ihminen. Tässäkin kohdassa arvioidaan kuinka paljon koira tukeutuu ohjaajaansa tilanteen ratkaisemisessa.
Kuvauksen lopussa tapahtuvassa leikkiosiossa seurataan, miten koiran reaktiot ovat mahdollisesti muuttuneet kuvauksen aikana. Muuttuneet reaktiot voivat kertoa siitä, että koira on kuormittunut eikä palautunut kokemastaan stressistä, tai jopa siitä, että koiralla on ollut erityisen hauskaa! Tämä osio on hyvin samankaltainen kuin kuvauksen alussa ollut leikkihetki testinohjaajan ja koiran kesken.
Viimeisenä osa-alueena testataan koiran reaktiota laukauksiin. Ampumisesta voi myös kieltäytyä, jolloin tämä osuus jätetään kokonaan väliin. Jos laukaukset ammutaan, ammutaan osa koiran ollessa aktiviinen (leikkii tai juoksee) ja osa sen ollessa passiivinen.
Käyttäytymisen jalostustarkastus
Kennelliitto kehitti käyttäytymisen jalostustarkastuksen ulkomuodon jalostustustarkastuksen lisäksi jo vuonna 2015, mutta vain harva on tutustunut tähän testaustapaan. Noin 20-30 rodulle on kuitenkin jo laadittu ihanneprofiili.
Käyttäytymisen jalostustarkastus on suunniteltu matalan kynnyksen testiksi, jonne kuka tahansa voi tuoda koiransa. Se ei vaadi minkäänlaisia pohjataitoja. Koira on koko ajan kytkettynä ja sillä saa olla myös valjaat. Koiraa ei myöskään pakoteta mihinkään, vaan jos se esimerkiksi ilmentää eleillään, ettei se halua toimihenkilön käsittelevän tai koskevan itseensä, näin ei tehdä. “Käyttäytymisen jalostustarkastus keskittyy erityisesti arkipäiväisiin tilanteisiin ja asioihin kuten käsiteltävyyteen, alusta-arkuuksiin ja ääniherkkyyteen. Tarkastus tarjoaa täydennystä tietoon, jota saadaan muista virallisista luonteen ja käyttäytymisen arviointimenetelmistä eli luonnetestistä ja MH-luonnekuvauksesta”, kerrotaan Kennelliiton kotisivulla.
Jalostustarkastuksessa koiran käytös kirjataan lomakkeeseen, josta pyritään ruksimaan sopivin vaihtoehto. Tässä ei ole alkuhaastattelua, vaan omistaja täyttää melko monivaiheisen taustalomakkeen ennen tarkastuksen aloittamista. Tästä saadaan mm. tietoa onko koiraan turvallista koskea.
Ensimmäisissä osioissa kartoitetaan koiran halua lähestyä passiivisesti istuvaa toimihenkilöä. Myöhemmin henkilö muuttuu aktiiviseksi. Toimihenkilö vie koiran pienelle kävelylle pois ohjaajansa luota ja myös käsittelee koiraa – mikäli koira siis tähän suostuu.
Seuraavaksi koira kytketään pitkään liinaan, ja heitetään pallo. Koiran kiinnostus palloa kohtaan sekä mm. mahdollinen leikki-innostus ohjaajaan kohdistuen kirjataan ylös. Mikäli koiralla on vaikeuksia irroittaa pallosta, voidaan sitä houkutella makupaloilla.
Tämän jälkeen on samankaltainen aktiivisuusosio, jossa ohjaaja on paikallaan kolmen minuutin ajan ja koiran reaktioita ja käyttäytymistä seurataan.
Ainoana tässä esitellyistä testimuodoista on käyttäytymisen jalostustarkastuksessa kohta, jossa havainnoidaan koiran käytöstä sen nähdessä neutraalin, eri sukupuolta olevan koiran. Tätä koiraa kävelytetään noin 10 metrin päässä eikä se kulje suoraan kohti arvioitavaa koiraa. Jalostustarkastettava koira on paikoillaan.
Koira kävelytetään seuraavaksi paikalle, jossa havainnoidaan sen suhtautumista erilaisiin pintoihin (ritilä ja pleksilevy). Jos koira ei halua astua näille, sitä ei pakoteta. Tarvittaessa koiraa voidaan myös houkutella makupaloilla.
Koiran reaktiota ihmisjoukkoon havainnoidaan useamman kerran. Koira kävelee ihmisjoukkoa vastaan. Ensin ihmiset kävelevät, sitten juoksevat. Kolmannella kerralla osalla on mukanaan sateenvarjot ja pari on pukeutunut pitkään takkiin tai viittaan sekä hattuun. Tämän jälkeen ihmiset muodostavat ympyrän koiran ympärille. Ensin ihmiset ovat paikoillaan, sitten astuvat hieman kohti koiraa, ja lopuksi kävelevät ympyrässä koiran ympärillä. Mikäli koira reagoi ihmisjoukkoon voimakkaasti, jätetään osa osioista suorittamatta.
Viimeisessä osiossa mitataan koiran suhtautumista erilaisiin ääniin. Koiraa kävelytetään äänilähteiden ohi. Äänet ovat vappupilliin puhallus, kattilankannen kopauttaminen vasaran varrella, kattilankannen kopauttaminen vasaralla sekä poraaminen.
Eri osioiden havaintojen lisäksi koiraa havainnoidaan jalostustarkastuksessa yleisesti, ja sen käyttäytymisestä voidaan kirjoittaa lisätietoja lomakkeeseen. Lomakkeessa kartoitetaan mm. minkälainen koiran rohkeuden yleiskuva oli ja muuttuiko se testin aikana. Lisäksi havainnoidaan mahdollisia voimakkaan stressin oireita tai stereotyyppistä käyttäytymistä.
Käyttäytymisen jalostustarkastukseen osallistuvan koiran tulee olla 2-vuotias. Yläikärajaa ei ole, ja koira saa osallistua niin monta kertaa kuin halutaan.
Mikä testi ja kenelle?
Jaana Kellosalmi valikoi MH-luonnekuvauksen sen vuoksi, että siinä ihminen ei suoranaisesti uhkaa koiraa. “Kävin myös katsomassa luonnetestejä ennen kuin tein päätökseni. Luonnetestin osalta päätökseeni vaikutti eniten se, etten halua että ihminen uhkaa koiraani. Tämä johtuu osaltaan siitä, että itsestäni se tuntuu pahalta ajatuksesta, ja toisaalta siitä, että erilaisissa työtilanteissani on tärkeää ettei koira tulkitse ihmistä uhkaksi”, kertoo sosiaalialalla työskentelevä Kellosalmi. ”Toinen ero MH:n ja luonnetestin välillä oli se, että MH on joka kerta täsmälleen samanlainen. Näin itse koen että se on paremmin vertailtavissa”, hän jatkaa.
“MH-kuvaukseen kannattaa viedä koira, jonka persoonallisuudesta ja käyttäytymisestä haluaa saada uutta tietoa tai vahvistusta omille käsityksille. Koiralta ei vaadita mitään eritystaitoja ja osaamista – ainut vaatimus on, että koira on kytkettävissä kahden minuutin kuluessa, kun sitä kutsutaan. Koira, jota käytetään jalostukseen, on hyödyllistä testata. On hyödyllistä tietää jalostuskoiran käyttäytymisestä ja nähdä miten koira periyttää sitä. Lisäksi mitä kattavammin saadaan rodusta ja sen edustajista tietoa, eli mitä useampi koira testataan, sitä paremmin voidaan jalostusta ohjata huomioimaan saatuja havaintoja”, Heli Väätäjä tiivistää. Myöskään “huonoa suoritusta” ei tarvitse pelätä. “Koiranohjaaja voi halutessaan keskeyttää MH-luonnekuvauksen, ja myös kuvaajat voivat keskeyttää kuvauksen koiran hyvinvoinnin varmistamiseksi. Keskeytetty tulos kertoo osaltaan koiran persoonallisuudesta ja sen käyttäytymisestä, ja se tulos on myös arvokas”, hän kertoo.
Susa Berghäll on perinteisen luonnetestin kannalla. “Uskon, että on rotuja, joille MH-luonnekuvaus sopii luonnetestiä paremmin. Omassa rodussa näen perinteisen luonnetestin sopivammaksi, koska rotu on kohtuullisen rohkea eikä paineistu juurikaan”, hän sanoo.
Riittääkö sitten yksi testi? Onko hyödyllistä saada koirasta useampikin arvio? “Oma kantani on, että yksi tulos riittää. Omasta mielenkiinnosta voi koiran käyttää molemmissa, kuten olen yhden omista koiristani käyttänyt nähdäkseni tulosten vastaavuutta. Testien arviointitapa ja arviointiasteikot poikkeavat toisistaan – MH-luonnekuvauksessa kuvataan koiran reaktioita ja käyttäytymisiä ja niiden voimakkuutta yksityiskohtaisesti testiosioissa, kun taas luonnetestissä arvioidaan luonteenpiirteitä testin lopussa. MH-luonnekuvauksessa persoonallisuuspiirteet muodostuvat useamman kuvatun reaktion voimakkuuden yhdistelmänä”, Väätäjä kuvailee.
Luonteen jalostaminen
Suomen Kennelliiton yleisessä jalostusstrategiassa on 10 päätavoitetta, joista kaksi liittyy suoranaisesti koiran luonteeseen:
Jalostukseen soveltuva koira on rodunomainen sekä ulkomuodoltaan että käyttäytymiseltään eikä sillä ole arkielämää haittaavia vaivoja tai ominaisuuksia.
Jalostukseen käytettävä koira on hermoiltaan ja käyttäytymiseltään sellainen, että se selviää arkipäivän tilanteista. Näin sen todennäköisyys periyttää jälkeläisilleen jokapäiväistä elämää hankaloittavia ja hyvinvointia alentavia luonneominaisuuksia, on mahdollisimman pieni.
Rotukohtainen jalostuksen tavoiteohjelma, JTO, on pakollinen kaikille roduille, joissa viimeisen viiden vuoden yhteenlaskettu rekisteröintimäärä on yli 50 koiraa. Tällä hetkellä JTO on käytössä vajaalla 200 rodulla. JTO:ssa kuvataan rodun tausta, määritellään rodun sen hetkinen tila kotimaassa ja mahdollisesti myös ulkomailla sekä määritellään rodun jalostuksen strategiat. JTO:ssa tulee kuvailla myös rodun luonnetta. Luonteesta kerrottaessa tulee selittää, mihin tämä luonteen määrittely perustuu: kenen arvioon? Onko tehty kysely omistajille, onko koiria käytetty luonnetestissä tai MH-luonnekuvauksessa? Onko niitä jalostustarkastettu? Minkälaisia arvioita tämän rotuiset ovat saaneet käytöksestään näyttelyissä? Kuinka paljon koiria on testattu/kuvattu ja mikä on tämä määrä suhteutettuna rekisteröinteihin?
Luonteen kuvailu ei itsessään myöskään kerro siitä onko luonne oikeanlainen, rodunomainen. Toiset rodut ovat esimerkiksi temperamentiltaan rauhallisia, toiset vilkkaita tai erittäin vilkkaita. Tämän vuoksi jalostuksen tavoiteohjelman tulisi sisältää myös tietoa siitä, millainen rodun ihanteellinen luonne on. Tämä voidaan kertoa sanallisesti kuvaillen, mutta myös tekemällä ihanneprofiili luonnetestin, MH-luonnekuvauksen tai käyttäytymisen jalostustarkastuksen pohjalta. Ihanne ei ole sama kuin rodun keskiarvo.
“Luonnetestituloksista näkee melko hyvin rodun luonteen kehityksen, säilymisen tai muutokset. Itse olen ollut 20 vuotta mukana järjestämässä luonnetestejä ja nähnyt niitä kymmeniä. Meidän rodussamme myös tilastoidaan ja tarkastellaan tuloksia ja tulosten muutoksia vuodesta toiseen”, Susa Berghäll kertoo. Luonnetesti ei siis ole ainoastaan väline oppia lisää omasta koirastaan, vaan myös keino antaa lisää tietoa muille rodun harrastajille. ”Kasvattajan kannattaisi kannustaa testeihin jalostukseen aikomiensa yksilöiden lisäksi myös kotikoirat. Kasvattaja saa sillä tavoin lisää tietoa kokonaisuudesta ja omista tuotoksistaan. Samaan testiin jos saa useamman koiran samasta pentueesta, on niitä mukava vertailla, Berghäll jatkaa.
Lähteet:
https://www.palveluskoiraliitto.fi/lajit/luonnetesti.html
https://www.kennelliitto.fi/koiraharrastukset/kokeet-ja-kilpailut/luonnetesti
https://www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja-terveys/kennelliiton-jalostustarkastus
http://www.brukshundklubben.se/mentalitet/mentalbeskrivning-mh/
Palveluskoirat-lehti 1/2018: Luonnetesti ja MH-luonnekuvaus keräävät tietoa koirasta, Rinne Tiina
