Koiran ulkoilutusvarusteita on saatavilla monenlaisia. Pantojen ja valjaiden valinta on usein sidoksissa koiran rotuun, harrastuslajeihin ja omistajan mieltymyksiin. Melko harvoin välineitä ajatellaan koiran terveyden ja anatomian kannalta. Istuvat, turvalliset ja molemmille osapuolille miellyttävät varusteet ovat kuitenkin tärkeät ja takaavat mukavia ulkoiluelämyksiä.
Suomessa kukoistava käsityökulttuuri on tuonut ihastuttavia, yksilöllisiä ja toinen toistaan upeampia kaulapantoja ja valjaita harrastajien iloksi. Koiralleen voi teettää mittojen ja omien mieltymystensä mukaan täysin uniikin pannan nimi- tai rotubrodeerauksella, niiteillä, helmillä, koristetikkauksella tai vaikkapa kristallein koristeltuna. Valitettavasti kaikki käsistään kätevät tekijät eivät kuitenkaan ole koiran anatomian asiantuntijoita, ja kauniit valjaat eivät välttämättä olekaan koiran rakenteen kannalta ihanteelliset. Sama koskee luonnollisesti myös kaupan valmisvaljaita: erilaisten rotujen kirjo on valtaisa, eikä yksi malli välttämättä sovellu kaikille koirille. Valjas saattaa kyllä sopia päälle, mutta se ei istu oikein.
Perusanatomiaa
Oikeanlaisten valjaiden hankkiminen edellyttää usein koiran rakenteen tuntemista. Jopa eläintarvikeliikkeen myyjät voivat sovittaa valjaat asiakkaan koiran päälle väärin, joten on hyvä osata itse perusasiat.
Koiran lapaluu on suuri, hieman pingismailan näköinen luu jalan yläosassa. Lapaluu ja olkaluu muodostavat olkanivelen, joka tuntuu käsin kosketettaessa koiran etuosassa, hieman rintalastan yläpuolella molemmin puolin eturintaa. Olkanivel tuntuu käteen selkeästi, sillä olkaluun pyöreähkö yläosa työntyy hieman ulos esimerkiksi koiran seistessä. Nivelen sijainnin tietäminen on siksi tärkeää, että valjas ei saa estää koiran eturaajojen liikettä. Näin ollen paras valjas on useimmille koirille Y-mallinen ja niin säädetty, että kaulakappale kulkee selkeästi lavan reunan yläpuolella antaen lavan liikkua vapaasti. Mikäli koiralla käytetään T-mallista valjasta, on erittäin tärkeää katsoa, mihin rintakappale asettuu. Sen tulee aina olla olkanivelen yläpuolella, jotta eturaajan ojennus ei esty valjaan vuoksi. Rintakappale ei kuitenkaan saa nousta liian ylös, jolloin se painaa kurkkua.
Y-valjaan etujalkojen välistä menevä välikappale kulkee koiran rintalastaa myöden. Rintakappaleen ja tämän välikappaleen liitoskohdan tulee olla hieman rintalastan pään yläpuolella, jolloin paine ei kohdistu suoraan rintalastan yläosaan. Jos liitoskohta tulee liian ylös, se painaa herkästi koiran henkitorvea.
Lavan tulee liikkua vaivattomasti eteen ja taakse niin, ettei valjaan rintakehän ympäri menevä vatsakappale paina vastaan koiran kainalon tietämillä. Parasta on, että valjaan lukot ja säätökohdat olisivat mahdollisimman ylhäällä selässä, jolloin lukot eivät osu koiran lapaan liikkeen aikana.
Hihnan kiinnityskohta
Koirat ovat etupainoisia. Niiden painosta noin 60 % lepää eturaajojen päällä; joillain raskailla roduilla lukema voi lähennellä jopa 70 %:a. Koiran painopiste on sää'än kohdalla rintarangan toisella nikamalla. Tämä on sekä koiran fysiikan että myös koiran hallinnan kannalta järkevin kohta kiinnittää talutin. Hihnan kiinnityskohta ei saisi olla aivan lapojen kärkien päällä, mutta melko lähellä tätä kohtaa. Monissa valjaissa hihnan kiinnityslenkki on valjaan lopussa eli usein pitkällä rintarangan loppuosan kohdalla. Tällöin paine kohdistuu väärin, koiran selkä rasittuu ja koiraa on myös äärimmäisen hankala hallita taluttimessa. Varsinaiset vetovaljaat ovat asia erikseen; niissä veto kohdistuu tasaisesti koko koiran keholle.
Valjaat, joissa on hyvin säätövaraa, saadaan usein istumaan paremmin, kun rintakappaletta lyhennetään huomattavasti. Tällöin myös hihnan kiinnityskohta siirtyy vastaavasti eteenpäin. (tästä kuvasarja) Kaikissa malleissa tämä ei kuitenkaan riitä, vaan hihnan kiinnityslenkki jää edelleen aivan liian taakse.
Etukiinnitteiset valjaat ovat yleistymässä Suomessakin. Pelkästään edestä kiinnitettävät valjaat ovat usein huonosti istuvia. T-mallinen valjas valuu alas estäen koiran lapojen vapaan liikkeen. Se saattaa myös liukua edestakaisin koiran päällä sivusuunnassa aiheuttaen hankausta esim. kainaloihin. Kuten mikä tahansa väline, ei etukiinnitys pelkästään muuta koiran käytöstä. Se on vain apuna omistajalle koiran hallinnassa ja paremman hihnakäytöksen koulutuksessa.
Vetävän koiran kanssa kaksipistekiinnitys on pelkkää etukiinnitystä huomattavasti turvallisempi ja mukavampi vaihtoehto. Tällöin monitoimitaluttimen toinen pää kiinnitetään valjaiden rintaosassa olevaan renkaaseen ja toinen pää lapojen takana, selän puolella olevaan kiinnitysrenkaaseen. Lue lisää kaksipistekiinnityksessä ulkoiluttamisesta artikkelista Liikaa virtaa? Ensin on opeteltava kävelemään.
Panta vai valjaat?
Koiramaailmassa liikkuu uskomattomia tarinoita erilaisten valjaiden paremmuudesta tai huonommuudesta: valjaat aiheuttavat kasvuhäiriöitä, valjaat opettavat vetämään, valjaat kannattaa ostaa vasta aikuiselle koiralle. Kaikki tämä on pelkkää soopaa. Kuten mikä tahansa väline, on valjaskin juuri niin hyvä tai huono kuin sen käyttäjä. Jos valjas on väärän kokoinen tai istuu huonosti, voi se toki vaikuttaa koiran liikkeisiin huonontavasti, mutta ei varmasti aiheuta kasvuhäiriöitä. Jos koiranomistaja antaa koiran vetää valjaissa, se oppii tietysti vetämään – aivan kuten se oppisi myös kaulapantaakin käytettäessä.
Itse käytän etenkin pennuilla mieluusti valjaita, ja suosittelen samaa myös asiakkailleni. Koiranpentu ei osaa kävellä hihnassa, jolloin se nimenomaan sinkoilee, ryntäilee, jumittaa ja hepuloi ulkoillessaan. Tällöin jos koskaan olisi tarpeen, että pentu ei vahingoita itseään! Valjaissa mahdolliset nykäisyt ja tempaisut "leviävät" suuremmalle alueelle koiran kehoon, eikä äkkinäinen liike osu pelkästään herkkään kaularankaan kuten pannassa.
Monet koirat ovat hyvin herkkiä pukemiselle, ja jo pelkästään valjaiden käyttäminen voi tuntua koirasta epämiellyttävältä. Ei kannata luovuttaa heti alkuun, vaan totuttaa koiraa vähän kerrallaan esimerkiksi leikkimisen tai ruokapalkkioiden avulla. Valjaisiin voi koiraa myös totuttaa käyttämällä Tellington TTouch -menetelmän kääreitä (body wraps).
Leveä panta suojaa
Koiran kaularanka on aivan yhtä herkkä kuin ihmisenkin. Kuka tahansa, joka on ollut esimerkiksi autokolarissa ja saanut whiplash-vamman, tietää, miten pitkäaikainen ja hankala vaiva se on. Koirilla on tehty hyvin vähän tutkimuksia kaulapantojen vaikutuksesta. Epäillään, että esimerkiksi kuristuspannan käyttö altistaa esimerkiksi välilevyvammoille ja kilpirauhassairauksille. Ylipäänsä hapenpuutteella ja kivun tuottamisella kouluttaminen ei tietenkään ole järkevää. Tiedän koiria, jotka ovat pyörtyneet vetäessään kuristuspannassa, mutta en tiedä yhtäkään, joka olisi oppinut sen seurauksena olemaan vetämättä. Me ihmiset emme koskaan voi päättää, mihin koira rangaistuksen yhdistää. Koira voi myös yhtälailla alkaa "juosta kipua pakoon" ja vetää yhä enemmän. Usein myös adrenaliini huolehtii siitä, että koiran kiihtyessä riittävästi kivun tunne jää hyvin merkityksettömäksi. Koira tottuu kipuun vähitellen ja vaatii yhä suurempia ja suurempia rankaisuja reagoidakseen niihin.
Kuristuspantoja myydään myös muilla nimillä. Ystävällisen kuuloinen noutajatalutin on kuristuspannan ja taluttimen yhdistelmä. Tekniikkatalutin on vielä astetta vaarallisempi: siinä kapea, kuristava nailonnaru laitetaan aivan koiran yläniskaan kallon ja kaularangan liitoskohtaan. Tässä on erityisen suuri riski vahingoittaa koiran niskaa tai kurkunpäätä.
Kaulapantaa valitessa pannan tulisi peittää vähintään kaksi kaulanikamaa. Koiran koosta riippuen tämä on joitakin senttejä. Tätä leveämmästä pannasta ei luonnollisestikaan ole haittaa, kunhan se ei ole niin leveä, että se hankaloittaa koiran kaulan liikkeitä.
Pannan tulee olla istuva, mutta se ei saa kiristää tai kuristaa. Päähän pujotettava panta on sopiva, kun sen sisämitta on samankokoinen kuin koiran kaulanympärys.
Respect, relationship, results
Ulkoilutusvälineen tulisi aina olla kunnioittava koiraa kohtaan. Se ei saa huonontaa koiran ja omistajan välistä suhdetta, eli sen käyttötarkoitus ei saa perustua kipuun tai epämukavuuteen. Etenkin hihnakäytökseen liittyvissä ongelmissa (vetäminen, remmirähjäys, ohitusongelmat jne.) on tärkeää, että väline kuitenkin auttaa tilanteen parantamisessa koulutuksen apuvälineenä. Tällöin esimerkiksi kuonopanta tai kaksipistekiinnitysvaljaat ovat hyödyksi.
Kuonopantaa käytettäessä tulee aina käyttää koiralla myös jotain muuta pantaa tai valjaita. Kuonopannan tulisi olla "turvavyö": siihen turvaudutaan vasta, kun tilanne ei enää ole hallittavissa muilla keinoin. Tällöinkin pitää olla tarkkana, että koira ei pääse ryntäämään tai nykäisemään nopeasti niin, että sen niskaan kohdistuu äkillinen paine.
Ei turhaa painoa
Muista välineitä valitessasi ottaa sopivan kokoisia tarvikkeita. Etenkin pienillä koirilla on syytä arvioida esimerkiksi taluttimen lukkojen kokoa. Älä lastaa turhaa painoa koiran päälle! Osta kevyestä materiaalista tehtyjä tarvikkeita.
Moni isokaan koira ei tarvitse raskaita hihnoja monine välirenksuineen ja -lukkoineen. Kapeammissa ja kevyemmissäkin hihnoissa on usein riittävä vetolujuus, jotta ne kestävät normaalikokoisen ja -käytöksisen koiran.
Kelatalutinta käyttäessäsi valitse jälleen sopivan kokoinen väline. En suosittele kelataluttimen käyttämistä kaulapannan kanssa, sillä tämä altistaa koiran niskan jatkuvalle staattiselle paineelle. Flexi sopii huomattavasti paremmin valjaiden kanssa. Flexi ja kuonopanta on ehdottomasti kielletty yhdistelmä: se altistaa koiran herkästi whiplash-vammoille ja aiheuttaa myös jatkuvaa staattista painetta koiran päähän ja niskaan.
