Suomen laki asettaa paljon rajoituksia koirien irtipidolle. Taajamissa koiria ei voi pitää irti lainkaan muuten kuin erikseen tätä varten varatulla alueella, kuten koirapuistoissa. Etenkin suuremmissa kaupungeissa on mukava määrä koirapuistoja: pääkaupunkiseudulla koirapuistoja on lähemmäs puolitoistasataa! Osa puistoista on pieniä ja pelkistettyjä, mutta osa huomattavasti suurempia ja luonnontilaisia, kuten Rajasaari (nimensä mukaisesti saari, joka on pääosin koirapuistokäytössä) tai Östersundomin koirametsä.
Kaikki eivät kuitenkaan koirapuistoista innostu. Keskustelupalstat ovat pullollaan raportteja tappeluista tai epämukavista tilanteista. Osa koiranomistajista välttää puistoilua tarttuvien tautien pelossa.
Sosiaalinen ihminen, sosiaalinen koira?
Koirien väliset sosiaaliset suhteet ja leikkiminen ovat varmasti suurin syy, miksi kävijöitä koirapuistossa riittää. Koirapuistossa käy monenlaisia, erirotuisia ja -kokoisia koiria. Kävijöiden kirjo voi edesauttaa sitä, että puistoileva koira oppii sosiaaliseksi ja pystyy lukemaan monenlaisten koirien signaaleja ja kieltä. Mitä useampien erilaisten koirien kanssa esimerkiksi pentu leikkii, sen monipuolisemmaksi sen sosiaaliset taidot kehittyvät. Olennaista on kuitenkin se, että leikki pysyy aina sopivalla tasolla. Useamman koiran kohdatessa koirien kyvyt ja halut eivät aina välttämättä kohtaa. Leikkiin ei tule tarpeellisia hengähdystaukoja, ja koirien väsyessä ne kiihtyvät ja saattavat joutua rähinään. On tärkeää seurata oman koiran käytöstä: Haluaako se jatkaa leikkiä? Palaako se leikkikavereiden luo tauon jälkeen, vai olisiko se mieluummin omissa oloissaan? Vai onko oma koira se kiusanhenki, joka ei anna taukoa toisille, vaan härnää niitä jatkuvasti?
Usein koirapuistojen puolustajat perustelevat koiran viemistä puistoon sillä, että koira on laumaeläin. Siinä, missä susi tosiaan elää yleensä laumoissa, koostuvat ne laumat kuitenkin tutuista yksilöistä, jotka ovat pääsääntöisesti vielä myös sukua toisilleen. Villikoirista osa elää laumoissa, mutta esimerkiksi asutusten ympärillä elävät katukoirat eivät yleensä muodosta laumoja, vaan elelevät löyhemmin epävakaissa ryhmissä tai jopa yksin tai kaksin. Koirille on siis itse asiassa enemmänkin luonnotonta seurustella vieraiden yksilöiden kanssa! Tuttu, säännöllisesti tapaava koirapuistoporukka on stressittömämpi ja toimivampi tapa antaa koiran tavata lajitovereitaan kuin satunnaiset käynnit jatkuvasti vieraiden koirien keskuudessa.
Joukossa tyhmyys tiivistyy -sanonta pitää usein paikkansa myös nelijalkaisten kohdalla. Mitä enemmän koirapuistossa on väkeä, sitä suuremmaksi riski konflikteille kasvaa. Jos jo tutuksi toisilleen muodostuneeseen koiraporukkaan tuodaan uusi koira, voi se joutua aikamoisen myllytyksen kohteeksi. Valitse puistoiluhetkeksi mieluummin joku vähän hiljaisempi kellonaika, jolloin paikalla on ehkä vain pari koiraa.
Moni koiranomistaja käy koirapuistossa myös oman itsensä vuoksi. Puistossa on samanhenkistä seuraa, ja koiranomistajat voivat ystävystyä syvästikin säännöllisten tapaamisten myötä. Joissain koirapuistoissa vakiokävijät perustavat yhdistyksen, joka järjestää koulutuksia, talkoita ja tapahtumia jäsenistölleen.
Holtitonta menoa
Koirapuistojen suurin ongelma on yleinen hallinnan puute. Moni koira ulkoilee puistossa juurikin siksi, että sillä ei esimerkiksi ole toimivaa luoksetulokutsua. Tämän vuoksi sitä ei voi pitää irti aitaamattomalla alueella. Miten koiran sitten saa koirapuistossa luokseen? Ei välttämättä mitenkään. Jokainen koirapuistoilija on varmasti joskus törmännyt henkilöön, joka yrittää metsästää koiraansa tai pyytää muita koiranomistajia nappaamaan koiran kiinni sen tullessa lähelle. Tällaiset koirat oppivat nopeasti, että ne voivat tehdä, mitä huvittaa, kun omistajalla ei ole mahdollisuutta puuttua niiden käytökseen. Koira välttelee ihmisen lähelle menemistä, ettei se joudu kiinni. Pahimmillaan puistoreissu kestää tuntikausia, kunnes koira vihdoin tylsistyy touhuunsa ja kypsyy ajatukseen lähteä takaisin kotiin.
Hallinnan puute tulee esille monissa muissakin tilanteissa. Monet koirat viihdyttävät itseään esimerkiksi jahtaamalla koirapuiston aidan takana kulkevia koiria, pyöriä, autoja tai lenkkeilijöitä. Jos puistossa on ns. pienten ja isojen puolet erikseen, voi niillä olla yhteinen väliaita. Tällöin koirat saattavat juosta ja rähistä aidan molemmin puolin. Tällaiset käytökset vahvistuvat sillä, että koira pääsee tekemään niitä. Ne myös kiihdyttävät koiraa, jolloin riski, että kiihtymys johtaa muihin ei-toivottuihin tilanteisiin, on suuri. Jos esimerkiksi aidalla rähissyt koira joutuu pian rähinänsä jälkeen esimerkiksi lähikontaktiin uuden koiran kanssa, on riski konfliktille suurempi kuin jos koira olisi rauhallinen. Pahimmillaan voi jopa käydä niin, että omistajan joutuessa esimerkiksi fyysisesti puuttumaan koiran rähisemiseen aidalla reagoi koira kiihtyneenä ja turhautuneena esimerkiksi puremalla omistajaa.
Koirapuisto voi myös tuoda esiin haasteita koiran kanssakäymisessä vieraiden ihmisten kanssa. Hyvin iloinen koira yltyy herkästi hyppimään mukavia ihmisiä tavatessaan, ja hyppiminen tietystikin sitten vahvistuu. On myös vanhaa koulutuskuntaa edustavia kävijöitä, jotka uskovat positiiviseen rankaisuun ja puuttuvat vieraan koiran hyppimiseen esimerkiksi potkaisemalla sitä polvella rintaan tai astumalla sen takavarpaille. Herkempi koira voi säikähtää tällaisesta ja varoa vieraita sen jälkeen. Vastaavasti arka tai ihmisiä jännittävä koira voi joutua ei-toivottujen lähentely-yritysten kohteeksi, kun toiset omistajat haluavat silittää sitä. Pahimmillaan koira voi kokea tilanteen niin uhkaavaksi, että puolustautuu näykkimällä tai puremalla. Tästä tietysti sitten syytetään koiraa, eikä mietitä, miksi se käyttäytyi näin tai miksi omistaja meni altistamaan sen tällaiselle vaikealle tilanteelle.
Varo erityisesti, jos paikalla on lapsia, eikä koirasi ole tottunut olemaan lasten kanssa. On tietystikin lasten vanhempien velvollisuus pitää huoli, etteivät lapset provosoi koiria, mutta kaikki eivät osaa näin toimia. Toiset koirat käyttävät muutenkin tilaisuutta hyväkseen ja varastelevat myös aikuisten hanskoja tai pipoja ajankulukseen. Siitä seuraa usein koiran mielestä hauska jahtausleikki.
Löysät pois ennen puistoilua
Yksi seikka, johon koiranomistajan on helppo vaikuttaa, on oman koiran vireystila puistoon tullessa. Useimmat koirat tuodaan koirapuistoon pitkän yksinolopäivän jälkeen, jolloin ne ovat aivan täynnä virtaa. Ne vetävät kiihkeästi koko lyhyen matkan puistoon, ja ne päästetään sitten irti riehumaan muiden kanssa. Koiraa voisi verrata äärimmilleen jännitettyyn kuminauhaan, joka sitten sinkoaa holtittomasti johonkin kovalla vauhdilla!
Tee siis palvelus itsellesi, koirallesi ja puistossa käyville muille koirille: lenkitä koirasi ENNEN koirapuistoon menoa. Tällöin se on rauhallisempi, jolloin konflikteja toisten koirien kanssa syntyy todennäköisesti vähemmän. On myös tärkeää koirasi lihaksiston kannalta, että se on saanut riittävän alkuverryttelyn ennen vapaana juoksemista. Riittävä alkuverryttely on noin 20-30 minuuttia reipasta kävelyä, jolloin koirasi ravaa. Älä koskaan päästä koiraa juoksemaan suoraan autosta!
Erotuomaria tarvitaan
Koirapuistoissa usein kuultu mantra on "annetaan niiden itse selvittää välinsä". Se voi joissain tilanteissa toimia, mutta aiheuttaa useimmiten ongelmia. Me koiranomistajat pyrimme kovasti vahvistamaan meidän ja koiramme välistä suhdetta. Haluamme, että koira luottaa meihin ja meidän päätöksiimme eri tilanteissa. Koiran pitäisi pystyä ohittamaan toiset koirat nätisti remmissä ja uskoa, että omistaja tarvittaessa hoitaa mahdollisen konfliktin niin, että koira itse voi olla rennosti taka-alalla. Miten tällainen onnistuu, jos koirapuistossa omistaja yhtäkkiä muuttuukin täysin passiiviseksi eikä välitä, mitä koiralle tapahtuu tai mitä se tekee? Eikö omistajalla olekaan enää velvollisuutta suojella koiraansa tai ottaa vastuuta sen tekemisistä?
Koirat tekevät asioita, jotka ne kokevat kannattaviksi. Jos koira oppii, että se pystyy omalla käytöksellään vaikuttamaan toisiin koiriin, se tietysti alkaa toimia jatkossakin näin. Tappelun syntyessä se, joka selviää tilanteesta voittajana, saa uskoa omiin voimiinsa. Se saattaa jatkossa ajautua yhä helpommin ja helpommin konflikteihin. Adrenaliini ja konfliktin loppumisesta seuraava helpotuksen tunne lisäävät koiran halua toimia uudelleen samalla tavalla. Vastaavasti esimerkiksi toisten koirien provosoiminen leikkiin haukkumalla ja näykkimällä vahvistuu nopeasti, kun moisesta ärsyyntynyt kaveri alkaa jahdata haukkujaa. Haukkujalle toiminta on leikkiä, vastapuolelle ehkä jotain ihan muuta.
Koirilla on paljon erilaisia koiramaisia käytöksiä. Koirille on luonnollista jahdata toisiaan, astua toisiaan, puolustaa asioita, esineitä tai ihmisiä toisiltaan. Tarvitseeko niiden kuitenkaan saada tehdä tällaisia asioita? Keskeisintä koirien välisessä kanssakäymisessä pitäisi olla se, että kaikilla osapuolilla on koirapuistossa mukavaa. Kaikkien koirien pitäisi pystyä olemaan puistossa rennosti. Ei narttu saa traumoja siitä, että yli-innokas uros roikkuu sen takapäässä ja yrittää koko ajan nousta selkään, mutta ei se ole myöskään sen mielestä mukavaa. Etenkin nuoret urokset ovat monesti hyvin viriilejä. Omistajan tehtävä on huolehtia, ettei tällainen uros vainoa ketään. On myös uroksen oman hyvinvoinnin takia tärkeää saada sen ajatukset välillä suuntautumaan muihinkin asioihin. Ehkä on tarpeen pitää vaikkapa muutaman viikon tauko puistoilusta, jotta hormonitoiminta pääsee hieman tasaantumaan.
Meidän koira ja naapurin rakki
Ihmiset suosivat yleensä aina itselleen tuttuja asioita. Olipa kyse omista lapsista tai lemmikeistä, koemme yleensä meille läheisten toiminnan oikeaksi ja muiden vääräksi. Koirapuistossa tämä ilmiö näkyy yhtälailla. Omistajat kokevat oman koiransa käyttäytymisen persoonalliseksi ja perustelevat sitä milloin milläkin. Toisten koirien omistat näkevät tilanteen ehkä aivan toisin... "Meidän Ella kun on tällainen paimenkoira, niin sen käytökseen kuuluu että se sitten paimentaa muita. Se on ihan jalostettu siihen. Ei se tarkoita sillä mitään pahaa, vaikka se nyt ajaakin niitä muita takaa ja näykkii kipeästikin." "Urho on tämmöinen perusterrieri. Ne ovat vaan niin tulisia, että aina välillä menee sitten rähinäksi. Terrierit nyt ovat vaan niin kipakoita!"
Suurin osa koirapuistoissa tapahtuvista konflikteista johtuu tietämättömyydestä tai virhearviosta. Harva ihminen haluaa tahallaan tuottaa ikävyyksiä. Valitettavasti kuitenkin tällaisiakin henkilöitä on. Tuodaan koirapuistoon koira, jonka tiedetään olevan aidosti aggressiivinen toisia koiria kohtaan. Pahimmillaan tilanteet ovat johtaneet toisen, yleensä pienen, koiran kuolemaan.
Koirapuistot voivat olla hyviä paikkoja sosiaalistaa nuorta koiraa, jos puistossa käyvät muut koirat ovat hyväntahtoisia ja leikkisiä, mutteivät liian rajuja. Sopiiko puistoilu sitten kaikille koirille aina ja ikuisesti, jos pentuna se on tottunut käymään koirapuistossa? Vastaus on ei. On monia rotuja, jotka on jalostettu tehtäviin, jotka ovat omiaan tekemään ne epäsosiaalisiksi toisten, vieraiden koirien suhteen. Tällaisia voivat olla esimerkiksi erilaiset taistelukoirat ja laumanvartijat. Koira voi pentuna pitää kaikista, mutta sukukypsäksi tullessaan se ei enää niin vain tulekaan kaikkien kanssa juttuun. Aiemmin konflikteista vetäytynyt pentu voi nyt ollakin nuori koira, joka vastaa samalla mitalla, jos sitä haastetaan. Nuori koira voi myös itse nopeasti muuttua pentuja kiusaavaksi riehujaksi, jos on itse ehtinyt oppia vääränlaisen leikkityylin.
Myös vanhenevat koirat voivat haluta jättää puistoilun pois. Iän tuomat kolotukset voivat tehdä koirasta äreän, ja pentujen lähentely-yritykset tai nuorten koirien kiihkeät riehumiset voivat ärsyttää vanhusta, joka tahtoisi olla rauhassa.
Hyvä koirapuisto on suuri, ja siellä on monipuolista maastoa. Koirat pääsevät tarvittaessa kauemmaksi toisistaan. Myös kaksi sisäänkäyntiä helpottaa kulkua ja mahdollistaa vähäeleisen "pakenemisen" tarvittaessa.
Koirapuistokävijän muistilista:
- Älä anna lapsen viedä koiraa koirapuistoon. Lapsi ei pysty ennakoimaan tilanteita tai puuttumaan mahdollisiin konflikteihin.
- Lenkitä koiraasi ennen koirapuistoon menoa vähintään 20-30 minuuttia.
- Kysy ennen puistoon menemistä, millaisia muut paikalla olevat koirat ovat. Jos sinua epäilyttää, miten koirasi pärjää, älä mene sisään.
- Älä anna koirasi tunkea portille, kun joku yrittää tulla sisään. Anna aina muille kävijöille rauha tulla sisään ja mennä ulos turvallisesti.
- Pidä omaa koiraasi koko ajan silmällä. Keskeytä leikki viimeistään, kun se alkaa käydä rajuksi, ja rauhoita koirasi.
- Älä kuvittele, että koirat voivat turvallisesti itse ratkaista ongelmansa.
- Liiku! Seisoskelu tiiviissä ryhmässä edesauttaa erilaisten konfliktien syntymistä koirien välillä.
- Lähde pois puistosta, jos koirasi on pelokas ja/tai haluaa lähteä tai jos koirasi kiusaa ja häiritsee muita.
- Älä ota omia leluja mukaan äläkä heitä keppejä tai lumipalloja, jos paikalla on muita koiria.
- Ole varovainen, kun palkitset omaa koiraasi nameilla. Katso, ettei koirien välille tule kiistaa ruuasta.
Hyvän leikin tunnusmerkit:
- Leikkijät ovat tasaväkisiä. Vaikka kokoeroa olisi, toinen ei käytä sitä hyväkseen esimerkiksi tönimällä tai runnomalla pienempäänsä.
- Leikkijät vaihtavat rooleja. Kumpikin on vuorollaan jahdattavana ja jahtaaja. Molemmat ovat painiessa vuorollaan alimmaisena selällään.
- Leikki pysyy tasalaatuisena. Jos esim. koirien ääntely lisääntyy huomattavasti, ovat leikkijät luultavasti liian kiihtyneitä.
- Koiran pitää haluta jatkaa leikkiä. Jos tauon jälkeen toinen koirista ei hakeudu takaisin leikkiin, on aika lähteä kotiin.
