Matkustaminen koirien kanssa pitkin Eurooppaa on helpottunut huomattavasti viime vuosina. Karanteenit on purettu, ja monet laiva- ja lauttayhtiöt ottavat koiria paateilleen. Sujuvan reissaamisen ja hyvän lomatunnelman takaamiseksi on kuitenkin hyvä miettiä ja selvittää monenlaisia yksityiskohtia etukäteen.
Suuntautuipa matka mihin päin tahansa, taitetaan se mitä luultavimmin jollain kulkuvälineellä. Vaikka matkaa tehtäisiinkin vain omalla autolla, joutuu etelään halajava yleensä ylittämään vesistöjä. Myös Ruotsiin, Baltiaan ja osiin Norjaan suuntaava joutuu turvautumaan lauttamatkustamiseen. Lauttamatkustamisen säännöt ja käytännöt vaihtelevat paljon yhtiöistä ja maista riippuen, eikä käytäntöjä ole välttämättä helppo selvittää etukäteen – varsinkaan, jos ei puhu kohdemaan kieltä.
Lauttamatkat
Ruotsinlaivoilla koiria ei saa jättää autoon matkan ajaksi. Tallinnaan matkustettaessa käytäntö riippuu yhtiöstä: osa sallii koirien jättämisen autoon, osa taas ei. Riippuu niin omistajan rahapussin paksuudesta, mieltymyksistä sekä koiran ominaisuuksista, mikä toimintatapa on kellekin sopivin. Jos koira viihtyy autossa eikä sää ole liian kylmä tai kuuma, voi koiralle olla stressittömintä viettää muutaman tunnin lauttamatka tutussa paikassa nukkuen. Mikäli mahdolliset kovat ja oudot äänet pelottavat koiraa, voi taas matkan taittaminen omistajan kanssa omassa hytissä olla paras vaihtoehto. Kannattaa kuitenkin huomioida, että reitti autolta hyttiin ei aina ole välttämättä kovin helppo. Autokannet voivat olla ahtaita ja tukalia, ja koiran kanssa joutuu pujottelemaan suurissa ihmismassoissa matkatavaroiden, lasten ja mahdollisten muiden koirien joukossa. Siirtymiin joutuu käyttämään ihmispaljoudessa joko hissejä tai jyrkkiä portaita. Kapeat hyttikäytävät isojen koirien kanssa kuljettaessa voivat käydä hyvin ahtaiksi. Periaatteessa koirilla tulisi olla kuonokoppa, mutta en ole itse ikinä minkään eläimen nähnyt sellaista käyttävän, eikä henkilökunta vaikuta ottavan asiaan myöskään kantaa.
Pidemmän matka-ajan lautoilla, kuten Suomesta Ruotsiin ja Saksaan kulkevilla laivoilla, on kansillaan koirien tarpeiden tekoa varten erillinen hiekkalaatikko tai jopa parikin. Ikävä kyllä ne ovat usein melko siivottomia tai muulla tavalla koirien mielestä käyttökelvottomia: viime kesän reissullamme Turku–Tukholma -välillä hiekkalaatikossa oli pyöreää, suurirakeista lecasoraa, eivätkä koirat suostuneet muuta kuin käskystä hyppäämään laatikkoon ja tulivat heti pois. Tästä syystä olen itse pyrkinyt valitsemaan mahdollisimman lyhyen matkan: vaikka asumme Helsingissä, lähdemme tai saavumme lautalla Turkuun. Monet koirat itsepintaisesti pidättävät yli vuorokauden mittaisen laivamatkan Suomesta Saksaan tai päinvastoin.
Norjassa esimerkiksi Lofooteille mentäessä koirien tulee matkustaa joko autossa tai laivan kannella. Sää on kesälläkin sen verran viileä, ettei tuntikausien istuminen ulkona raikkaassa meri-ilmassa onnistu ilman todella lämpimiä talvivaatteita. Tanskan ja Saksan välillä kulkevilla lautoilla ei sen sijaan vaikuttanut olevan mitään rajoituksia, ja koirien kanssa oli keskieurooppalaiseen tapaan helppo matkustaa.
Yösijaa vailla
Yöpaikan etsimiseen ja varaamiseen kannattaa myös käyttää aikaa. On hyvä huomioida, että eri maissa on erilaiset lomasesongit. Pohjois-Norjassa moni paikka tuntui aukeavan vasta noin 20.6. kesäsesonkia varten. Keski-Euroopassa heinäkuu voi olla vielä suomalaisen näkökulmasta mukavan ruuhkatonta matkustusaikaa, kun paikalliset lomailevat enemmän vasta elo–syyskuussa.
Tuttavien ja sukulaisten nurkissa yöpyminen on usein edullinen, muttei välttämättä omien hermojen kannalta paras vaihtoehto. Sen opin kerrasta, kun puolisoni Ruotsin-täti ilmoitti saavuttuamme, että uusien lautalattioiden vuoksi koirat eivät saa olla kuin kodinhoito- ja kylpyhuoneissa.
Ei ole välttämättä kovin helppoa selvittää, saako mökkiin tai hotelliin ottaa koiran. Monissa varausjärjestelmissä on mahdollista valita lemmikit hyväksyvät majoituspaikat, mutta mahdollisen lisämaksun suuruus ei yleensä ole näkyvillä. Onkin aina syytä kysyä lisämaksusta etukäteen ennen sitovan varauksen tekemistä! Baltiassa näyttelyturismin myötä koiramaksut ovat nousseet huimasti viime vuosina, eikä ole mahdotonta, että maksua pyydetään jopa 40 euroa per yö. Koiramaksu saattaa olla samansuuruinen tai jopa suurempi kuin hotellihuoneen perusmaksu. Kannattaa myös tarvittaessa muistaa täsmentää, onko hinta koira- ja/tai yökohtainen!
Jossain maissa tai kaupungeissa rajoitus saattaa myös liittyä koiran kokoon tai rotuun. Esimerkiksi Wienissä monet hotellit kertoivat majoittavansa ainoastaan alle 10-kiloisia koiria. Koirien määrä per huone saattaa myös olla rajoitettu. Niin sanottujen “vaarallisten rotujen” omistajien tulee myös huolellisesti selvittää etukäteen mahdolliset rajoitukset oman rotunsa suhteen. Esimerkiksi omaa rotuani amstaffia ei saa lainkaan viedä Norjaan, ja Tanskan läpi voi ainoastaan ajaa, sinne ei saa majoittua.
Hotellissa voi ja kannattaa tarvittaessa pyytää haluamansalaista huonetta. Jos koira ei pidä portaista tai hisseistä, voi yrittää saada huoneen alimmasta kerroksesta. Jos taas koira reagoi herkästi ääniin, kannattaa pyytää huone käytävän päästä. Joskus on mahdollista saada huone omalla uloskäynnillä tai jopa pihalla/parvekkeella varustettuna. Meitä hemmoteltiin useammassakin Keski-Euroopan kohteessa antamalla meille samaan hintaan isompi huone tai huoneisto, kun matkustimme parin isohkon koiran kanssa. Toiveet kannattaa esittää jo etukäteen varaushetkellä.
Vaikka koira osaisi olla nätisti yksin kotona, ei se läheskään aina osaa olla yksin vieraassa paikassa. Pahimmillaan koira voi möykätä huoneessa tuntitolkulla, repiä mökin sisustuksen tai jopa karata saatuaan oven auki. Jos koiraa ei voi turvallisesti jättää yksin majoituspaikkaan, pystytkö pitämään sitä koko ajan mukana? Oletko valmis jättämään osan nähtävyyksistä katsomatta, jos koiraa ei voi ottaa mukaan? Keski-Euroopassa ja muuallakin koiran saa usein otettua mukaan esim. ravintolaan – tietysti sillä edellytyksellä, että se osaa käyttäytyä siellä kauniisti! Isojen koirien kanssa matkustaessa kannattaa tiedustella etukäteen, mahtuvatko koirat ravitsemusliikkeeseen. Itse saimme taannoin varattua suositusta tallinnalaisravintolasta viiden hengen pöydän kahdelle kaksi- ja kahdelle nelijalkaiselle, jotta mahduimme koko kööri pikkuiseen ravintolaan.
Nähtävyyksiä
Hotellia valitessa kannattaa myös pohtia aluetta koirien kannalta. Onko lähellä riittävästi viheralueita koiran ulkoiluttamiseksi? Googlemapsin avulla on helppo kurkistella, minkälaisella paikalla hotelli sijaitsee. Toki sieltäkään ei välttämättä ihan kaikkea tietoa saa: esimerkiksi Wienissä on paljon upeita puistoja, joihin melkein kaikkiin on koirakielto.
Kaupunkilomalla on syytä miettiä, miten alueella aikoo kulkea. Parkkipaikat ovat suurkaupungeissa tiukassa, joten omalla autolla kurvailu ei luultavasti ole järkevä vaihtoehto. Monissa Euroopan kaupungeissa koirat saavat matkustaa julkisissa kulkuvälineissä, mutta niille tulee ostaa lippu (osassa aikuisten, osassa lasten lippu) ja niiden on käytettävä kuonokoppaa. Kuonokoppapakkoa noudatetaan, ja myös valvotaan, monissa paikoin.
Kaupunkien turisti-infosta voi yrittää selvittää sekä etukäteen että paikan päällä, miten esim. suurimmissa nähtävyyksissä suhtaudutaan koiriin. Omien kokemuksieni mukaan asian ennustettavuus on täysin mahdotonta. Latviassa saimme ottaa koirat mukaan isoon linnanpuistoon, jossa oli mm. museo, patsaspuisto yms. nähtävyyksiä. Saksassa koirat olisivat olleet tervetulleita köysirataa pitkin tehtävälle ilmagondoliajelulle Zugspitze-vuoren huipulle, toki pientä parin euron lisämaksua vastaan. Budapestista löysimme pitkän etsimisen jälkeen firman, jonka Tonava-risteilylle olisi voinut ottaa koirat mukaan. Kroatiassa koirien mukaanotto läheiselle saarelle suunnatulle päiväretkelle venematkoineen oli aivan itsestäänselvyys, eikä maksanut mitään. Sloveniassa tippukiviluolaston ympärille rakennettuun matkailukokonaisuuteen kuului nokkelasti maksuton koiraparkki, jossa koirat saivat omat, varjoiset ja lukolliset pienet tarhat omistajien poissa ollessa.
Monin paikoin koirien kanssa lomaillessa muuttuukin äkillisesti itse nähtävyydeksi. Monet varsinkin Kaukoidästä tulevat turistit päätyivät paikoin kuvaamaan minua koirieni kanssa varmasti enemmän kuin varsinaista nähtävyyttä… Oli myös mielenkiintoista kuunnella sivukorvalla ihmisten keskusteluja, kun monet varsin hämmästyneinä katselivat joukkiomme matkantekoa. Vaikka kaikkia maailman kieliä en osaakaan, osui korvaan esimerkiksi viime kesänä yleismaailmalliset sanat “poodle” ja “pitbull”.
Eläimellistä menoa
Etukäteen on vaikea arvata, mihin kaikkeen voi törmätäkään. Norjassa tuntui olevan lampaita joka paikassa, mikä etenkin yhden riistaintoisen koiran kanssa teki kävelyreissuista melko stressaavia. Ahvenanmaalla saimme “nauttia” kauriista, ja Etelä-Ruotsissa villisikalaumat olivat myllänneet metsän täysin. Koirilta vaati myös aikamoista itsehillintää pysyä rauhallisina, kun autotien täytti muutama kymmenpäinen lehmälauma Lapin poroista puhumattakaan. Hevosia näkyy monissa Euroopan suurkaupungeissa, kun turisteja ajelutetaan kärryillä.
Baltiassa ja monin paikoin Keski-Euroopassakin irtokissat saivat sydämen pamppailemaan niin koirilla kuin emännälläkin. Koirien kohtaaminen oli hyvin vaihtelevaa. Suurimmassa osassa Keski-Eurooppaa koirat ulkoilevat aina vapaana, mutta ovat sosiaalisesti hyvin lahjakkaita eivätkä välttämättä tule tutustumaan koiraan, joka näyttää lieviäkin karkottavia eleitä. Kytketty koira toimii myös useimmille ihmisille vihjeenä pitää oma koira poissa. Se myös herättää ihmetystä: esimerkiksi Itävallassa minulta kysyttiin ihmetellen, miksi pidän koiriani hihnassa!
Itä-Euroopassa ja Baltiassa monin paikoin koirat ovat pihavahteja, eikä niitä välttämättä ulkoiluteta lainkaan. Turvallisin paikka lenkkeillä oli ajoittain keskellä tietä, kun molemmin puolin tonttien aitojen takana juoksi milloin minkäkinlainen gerberos räkä roiskuen. Näissä maissa näkyi myös jonkin verran “aitoja” irtokoiria, joiden tautitilanteesta tai käytöksestä ei oikein voinut mennä takuuseen.
Fyysiset haasteet
Olemme matkustaneet niin nuorien, vanhojen ja sairaidenkin koirien kanssa. Äärimmäisiä reissuja ovat olleet pidätysvaikeuksia poteneen mummokoiran Baltian-matka tai Ruotsissa ja Norjassa kiertäminen varvasmurtumaa poteneen greyhoundin kanssa. Matkakohteesta riippuen eteen voi tulla kaikenlaisia fyysisiä esteitä tai haasteita: ritiläportaita, lasilattioita, rakkakivikkoa, riippusiltoja, pitkospuita jne. Kannattaa miettiä jo etukäteen oman koiran mahdolliset fyysiset sekä henkiset rajoitteet ja kyvyt ja tehdä mahdollisia varasuunnitelmia vaikeiden tilanteiden varalta.
Sää voi myös aiheuttaa yllätyksiä. Viime kesänä Euroopan-matkallamme lämpötila keikkui kolme viikkoa +30–36 lämpöasteen välillä! Kaupunkeihin tutustuminen kävellen oli todella hankalaa, ja reittivalinnat piti suunnitella sen pohjalta, missä oli varjoa. Onneksi olin ottanut koirille froteeloimet mukaan, ja niiden kostuttamisen avulla saimme pidettyä koiria vähän viileämpinä. Loimien kuivuessa kävimme pyytämässä aina hampurilaisravintolasta tuopin jäitä ja laitoimme jäät muovipussiin loimien kanssa.
Meillä on korkea tila-auto, johon koirille on rakennettu jaloilla seisova, korkea häkki takapenkin tilalle. Näin ollen koirat voi jättää autoon turvallisesti niin, että takaikkunat voi laskea täysin alas läpivedon takaamiseksi. Suomalaisilla kesähelteillä koirat viihtyvät autossa mainiosti, ja esimerkiksi Norjan-matkallamme pystyimme jättämään auton auringonpaisteeseen useiksi tunneiksi, kun lämpötila ei pääse ajoneuvossa nousemaan. Nyt kuitenkin mittarin ylittäessä +35 astetta ei enää koiria voinut jättää meidänkään autoon, joten esimerkiksi yksi päiväretki Krakovan suolakaivoksiin jäi sen vuoksi tekemättä.
Vastaavasti eräänä alkukesänä Pohjois-Norjassa mökissä oli niin kylmä, ettei voinut kuvitellakaan lyhytkarvaisten koirien nukkuvan vetoisella lattialla muutaman asteen lämmössä. Makuupussissa paleleva emäntä ei toisaalta tykännyt lainkaan huonoa, kun sai karvaisen lämpöpatterin viereensä sänkyyn. Koirat vastaavasti iloitsivat kovasti tuntureilta löytyvästä lumesta.
Kivaa, mutta kuluttavaa
Koiran autoilukäytöksestä, koiralla käytössä olevasta tilasta, säästä ja tottumuksista riippuu, minkä pituisia päivämatkoja kannattaa ajaa. Yleensä olemme pitäneet maksimimatkana noin 500–600 kilometriä, ellei kyse ole ollut satunnaisesta pidemmästä siirtymästä. Toki myös teiden kunto yms. vaikuttaa: on eri asia ajaa suoraa moottoritietä Saksassa kuin tirolilaisia vuoristoteitä. Nuorena autopahoinvoinut Jänskä alkoi uudelleen voida huonosti mutkaisilla serpentiiniteillä, vaikka kotimaan olosuhteissa ei vastaavaa ollut nähty vuosiin. Kannattaa myös suhteuttaa taukojen määrä esimerkiksi siihen, miten hyvät olosuhteet koiralla autossa on. Mikäli koira pystyy sujuvasti istumaan, seisomaan ja makaamaan autossa eikä sillä ole kuuma, sujuu matkanteko joutuisasti isommin pysähtelemättä.
Jatkuva tarkkana oleminen ja uusien asioiden tutkiminen on yllättävän kuluttavaa koirille, vaikkei varsinaista fyysistä tekemistä olisikaan normaalia enempää. Tämän vuoksi on usein tärkeää myös pitää välillä taukopäiviä, jolloin ei siirrytä mihinkään, vaan koirat (ja omistajat!) saavat vain levätä ja ulkoilla. Omat koiramme ovat yleensä reissussa tarvinneet huomattavasti enemmän ruokaa kuin arkielämässä. Ruuan löytäminen ei aina ole ollut myöskään ihan helppoa, sillä yksi koiristamme ei suostu syömään kuivamuonaa. Olen yrittänyt aina varata matkalle mukaan erilaisia märkäruuan tyyppisiä täysravintoja ja purkitettua lihaa. Pitkien reissujen aikana niitä kuitenkin tarvitaan aikamoinen määrä! Kuivalihaa ja eräänlaista koirien “mysliä” (kasvisperäisiä hiutaleita, jotka turvotetaan vedellä) olen myös käyttänyt silloin, kun perheessämme ei ole ollut nauta-allergista koiraa (kuivaliha on yleensä nautaa). Matkan varrelta voi toki myös ostaa marketista esimerkiksi jauhelihaa – maan yleisestä hintatasosta sitten riippuu, kuinka huonolta tai hyvältä ratkaisulta se tuntuu!
Makupaloja on hyvä varata myös mukaan, sillä uusia ja vaikeita asioita joutuu kohtaamaan jotakuinkin päivittäin. Puruluita on myös hyvä ottaa, sillä niitä ei välttämättä kaikista maista saa helposti ostettua. Pureskeleminen rauhoittaa koiraa ja toimii hyvin “nollaajana” ja stressin vähentäjänä hankalissa tilanteissa. Luiden avulla voi ehkä myös helpottaa koiran yksinoloa omistajien lähtiessä vaikkapa aamiaiselle. Tätä varten voi myös olla hyvä pakata mukaan vaikkapa kongi.
Tarpeellista tavaraa
Matkan suunnasta ja sisällöstä riippuu, mitä kannattaa pakata mukaan. Laukkuun on pakattava säihin liittyviä varusteita: Tarvitseeko koira kuivausloimea, sadetakkia tai villapaitaa? Pelastusliivejä tai uimaleluja? Sampoota, turkinhoitovälineitä? Oma pyyhe on ainakin hyvä varata mukaan, jotta koiran saa kuivattua vaikkapa ennen autoon laittamista.
Meillä on häkeissä koirien alusina yleensä räsymatot, jotka voi tarvittaessa viedä hotellihuoneeseen tai mökkiin. Matot toimivat tarvittaessa makuualusina ja samalla helpottavat esim. koirien mahdollista hyppäämistä sängylle tai sieltä alas. Yhden lakanan mukaan ottaminen voi myös olla hyvä idea: sillä saa suojattua vaikkapa sohvaa, jos koira haluaa (ja saa!) sillä nukkua.
Matka-apteekki on hyvä varata mukaan, koska vahinko ei tunnetusti tule kello kaulassa. Itse pakkaan mukaan mm. koiran tulehduskipulääkkeitä (reseptilääke), silmävettä, hiilitabletteja myrkytyksen varalta, vatsan toimintaa tasoittavia valmisteita ripulin iskiessä, kyypakkauksen allergisen reaktion varalta, mahdollisesti elektrolyyttejä, tarpeet tassusiteeseen (vanurullaa, pumpulia, joustavaa itseensä tarttuvaa sidosta ja vielä suojasukka ja/tai rukkanen), kylmäpakkauksen venähdysten tai muiden tapaturmien varalta, punkkipihdit, haavasalvaa ja desinfiointiainetta. Punkki- ja loislääkityksestä kannattaa jutella vaikkapa oman eläinlääkärin kanssa etukäteen ja selvittää myös, tarvitseeko koiralle jotain erityisiä rokotuksia tai muuta ennen lähtöä. Passi tulee ainakin hankkia, jos sellaista ei ole ennestään. Suomeen palatessaan koira tarvitsee useimmiten ekinokokkoosi-käsittelyn (madotus) 1–5 vuorokautta ennen maahan tuloa. Madotus on helppo hoitaa melkeinpä missä tahansa maassa eikä yleensä maksa paljoa.
Matka sujuu jouhevasti, kun
- koira osaa matkustaa rauhallisesti autossa
- koira osaa odottaa rauhallisesti autossa omistajien poissa ollessa
- koira ei pelkää ritilöitä, portaita tai liukkaita lattioita
- koira ei pelkää ihmisjoukkoja tai tungosta
- koira ei ole reaktiivinen vieraita ihmisiä tai koiria kohtaan
- koira osaa olla hiljaa ja rauhallisesti vieraassa paikassa (myös yksin)
