Naksuttaminen, klikkerikoulutus, shaping – sanoja, joita vilisee usein keskusteluissa koulutuskentän laidalla. Ihmisillä on pieniä kaukosäätimen näköisiä muovisia laitteita käsissään ja tuntuu, että koirat toimivat kuin napin painalluksesta. Mistä oikein on kyse?
Naksutinkoulutus on termi, joka tulee englanninkielisestä ilmaisusta ”clicker training”. Joskus Suomessa puhutaan myös klikkeristä naksuttimen sijaan. Koulutus juontaa juurensa esimerkiksi delfiinien koulutuksessa käytetystä shapingista, jossa ohjaajalla on apuvälineenään pilli. Delfiinejä ja miekkavalaita kouluttaessa on pitänyt kehittää koulutusmenetelmä, joka toimii ilman että ohjaajan tarvitsee mennä altaaseen fyysisesti koskettamaan eläimiä. Isoja nisäkkäitä kouluttaessa ei ole mahdollista käyttää pakkoa, koska satoja tai tuhansia kiloja painavaa eläintä ei voi väkivalloin saada toimimaan. Jos delfiini ei halua tehdä mitä ohjaaja siltä vaatii, voi se vain vajota altaan pohjaan tai uida karkuun ihmisen ulottumattomuun. Oli siis kehitettävä menetelmä, jolla koulutettavaa eläintä voidaan palkita tarkasti ja etäältä ja joka pohjautuu koulutettavan oma-aloitteisuuteen ja vapauteen. Naksutinkoulutusta käytetään paljon esimerkiksi mainoksien tai elokuvien eläimiä kouluttaessa: Babe-elokuvien eläinnäyttelijät sekä Heurekan koripalloilevat rotat ovat nekin koulutettu klikkerin avulla.
Ehdollistaminen
Naksuttaminen pohjautuu siihen, että eläin ehdollistetaan tiettyyn signaaliin (naksautus tai vaikka pillin vihellys). Koulutettava oppii yhdistämään tämän alun perin neutraalin ärsykkeen sille johonkin merkitykselliseen asiaan kuten ruokaan. Koira oppii ymmärtämään, että naksauksen kuuluessa se on tehnyt oikein ja joka naksausta seuraa aina palkkio. Kouluttaja puolestaan niin sanotusti merkkaa haluamaansa käytöstä eli naksauttaa aina, kun koira tekee jotain tiettyä asiaa (liikahtaa istahtaekseen, nousee ylös, menee maahan jne).
Koiran ehdollistamiseen naksuttimeen tarvitaan naksutin ja paljon pieniä hyviä nameja. Naksuttimia on tarjolla erilaisia: pieniä, isoja, sellaisia, joista saa useita erilaisia ääniä yms. Mitä huomaamattomampi ja hiljaisempi ääni, sen parempi. Monet paukkuarat koirat saattavat pelätä kovaäänistä naksutinta. Säästeliäs voi myös käyttää lastenruokapurkin kantta: keskeltä painaessa peltikannesta tulee ääni. Signaalin ei välttämättä tarvitse olla jokin mekaaninen ääni, vaan periaatteessa ohjaaja voi tehdä itse esimerkiksi kielellä napsauttamalla oman äänen tai käyttää jotakin sanaa naksun sijasta. Sopiva naksusana on sellainen, jota ei käytetä muissa yhteyksissä; esimerkiksi “jep” tai vastaava lyhyt, yksitavuinen sana on erinomainen. Olennaista on, että signaalin tulee aina olla samanlainen. Äänenpaino tai –väri ei sai muuttua.
Valitse ehdollistamista varten rauhallinen paikka mielellään sisällä kotona. Naksauta ja anna koiralle heti nami. Toista näin noin kymmenkunta kertaa ja pidä pieni tauko. Tee sama uudelleen. Toista harjoitusta parina päivänä: ensin kotona eri huoneissa ja sitten myöhemmin myös ulkona. Muista, että naksusta seuraa aina maksu!
Alkuharjoitus
Se, että onko koira oppinut mitä naksu merkitsee, voidaan testata jollain helpolla harjoituksella. Mieti etukäteen, mitä haluat koiralle opettaa. Se voi olla jokin yksinkertainen temppu, kuten vaikkapa pään kääntäminen vasemmalle tai oikealle. Aloita olemalla koiran lähellä ja seuraamalla sen tekemisiä. Heti kun koira toimii oikein eli liikauttaa vähäisestikin päätään haluttuun suuntaan, naksauta. Anna nami heti perään. Namit kannattaa varata jo valmiiksi omaan nyrkkiin, josta niitä on helppo annostella. Käytä pienenpieniä herkkupaloja.
Muista aina pilkkoa opetettava asia mahdollisimman pieniin paloihin! Älä vaadi, että koira kääntää välittömästi päätään 90 astetta, vaan palkitse alussa ihan pienestäkin liikkeestä oikeaan suuntaan. Huolehdi, että ajoituksesi naksauttamisessa on oikein. Tee lyhyitä, vain muutaman naksautuksen kestäviä harjoituksia ja pidä sitten pieni tauko. Koulutus on etenkin aluksi koirasta melko väsyttävää, joten älä tee samana päivänä liian montaa sarjaa.
Toista harjoitusta, kunnes koira on tehnyt oikein kahdeksan kertaa kymmenestä. Mikäli vaikuttaa siltä, että eläin ei opi uutta asiaa, on syy joko siinä, että ohjaaja ei osaa naksuttaa oikeaan aikaan tai koira ei vielä ymmärrä syy-yhteyttä naksun ja namin välillä. Tällöin kannattaa palata alkeisiin ja toistaa naksautus-nami –yhdistelmää vielä jonkin aikaa.
Kun koira onnistuu harjoituksissa melkein joka kerta, vaikeuta tehtävää niin, että vaadit siltä taas hitusen enemmän. Lopulta siirrä toiminta ärsykekontrolliin niin, että koira tekee liikkeen ainoastaan sitä siltä pyydettäessä (käskysana). Kun asia on opittu, ei naksutinta enää tarvita.
Koulutuksen kulmakivet
Koulutus perustuu kolmeen asiaan. Jos harjoituksessa ei päästä eteenpäin ja tuntuu, että koira ei opi, on syytä epäillä, että vika on jossain näistä kolmesta.
Koulutus perustuu kolmeen asiaan. Jos harjoituksessa ei päästä eteenpäin ja tuntuu, että koira ei opi, on syytä epäillä, että vika on jossain näistä kolmesta.
Ajoitus
Vahvisteen tulee seurata alle sekunnin kuluessa koiran halutusta toiminnasta. Muuten eläin ei osaa yhdistää tekemäänsä asiaa palkkioon. Ajoitusta voi harjoitella vaikkapa toisten ihmisten kanssa erilaisten leikkien ja pelien avulla. Voit vaikkapa pyytää kaveriasi pomputtamaan tai heittämään tennispalloa ilmaan. Yritä naksauttaa joka kerta kun pallo irtoaa ystäväsi kädestä tai vaikkapa kun se osuu maahan.
Kriteeri
Kriteerillä tarkoitetaan vaatimustasoa. Sen tulee olla riittävän helppo, jotta koira onnistuu mielellään joka kerta. Kun koira saa kahdeksan kymmenestä peräkkäisestä toistosta oikein kaksi kertaa peräkkäin, on aika vaikeuttaa harjoitusta eli nostaa kriteeriä. Mitä kauemmin junnaa samalla tasolla, sitä vaikeampi koiran on muuttaa käytöstään tehtävän vaikeutuessa.
Vahvistetiheys
Uutta asiaa opettaessa on tärkeää pitää kiinni vahvistetiheydestä. Sopiva vahvistetiheys on noin joka 3-4 sekunti. Tämä tarkoittaa siis noin kymmentä vahvistetta puolessa minuutissa. Tällaisen vahvistetiheyden ylläpitäminen vaatii ohjaajalta riittäviä teknisiä taitoja (namin toimittaminen ripeästi naksautuksen jälkeen taskusta koiran suuhun) sekä oikeaa kriteerin hallintaa (tehtävän on oltava riittävän helppo, jotta koira onnistuu tarpeeksi usein).
Lisäksi kouluttaessa olennaista on palkkio eli vahviste. Eläin määrittelee palkkion. Makkara ei luultavasti toimi palkkiona, jos koira on juuri syönyt vatsansa piripintaan. Jos koiralla on kova pissahätä, ei sitä kiinnosta palloleikki, vaan paras palkkio on päästä ulos tyhjentämään rakko. Jokaisen harjoituksen aluksi tulee kokeilla toimiiko palkkio. Jollei, on turha edes yrittää harjoitella.
Joskus palkkio voi olla liian hyvä. Aina ei välttämättä kannata käyttää koiran suurinta herkkua, vaan sopivampi vahviste voi olla koiran mielestä maistuva, muttei maailman paras nami. Liian hyvä palkkio voi häiritä koiran keskittymistä tai kiihdyttää sitä liikaa. Ylipäänsä palkkion valinnassa tulee huomioida se, mitä ollaan harjoittelemassa: halutaanko koiran olevan rauhallinen vai kiihtynyt/aktiivinen? Pureskeleminen (isot keksit, kuivatut sisäelimet tai siankärsät) rauhoittaa, kun taas namin tai lelun heittäminen toimii kiihdyttävänä palkkiona. Oikeaan palkkionkäyttöön liittyy myös aina luopuminen.
Neljä tapaa saada aikaan toimintaa
Operantissa koulutuksessa käytetään neljää erilaista tapaa saada aikaan haluttu toiminto. Valittava tapa riippuu koiran aktiivisuudesta, ohjaajan taidoista sekä tavoiteltavasta toiminnosta itsestään. Kaikille tavoille yhteistä on, että koiraa ei fyysisesti avusteta esimerkiksi koskemalla siihen (painamalla istumaan tms). Eläintä ei myöskään kielletä väärin tekemisestä, koska kieltäminen (rankaisu) vähentää toimintaa. Jotkut kouluttajat käyttävät jotakin valitsemaansa signaalia merkiksi väärästä valinnasta (no reward mark NRM), mutta se ei yleisesti ottaen ole tarpeellista.
Poimiminen, sieppaaminen (capturing)
Poimiminen yhdistetään vahvasti naksutinkoulutukseen ja se on yleensä shaipingin lisäksi ensimmäinen mielikuva, joka ihmisille aiheesta tulee. Poiminnassa koira tarjoaa toimintaa joko tietoisesti tai tiedostamattaan ja ohjaaja vahvistaa haluamaansa käytöstä merkkaamalla sen naksuttimen avulla. Poiminnan avulla voi opettaa melkeinpä mitä tahansa, jos vain ohjaajan reaktiokyky on riittävä.
Poimimalla voi vahvistaa koiran päivittäin tekemiä toimintoja, jotka halutaan saada ärsykekontrolliin. Tällaisia ovat esimerkiksi katsekontaktin tarjoaminen, luoksetulo, istuminen, maahanmeno ja seisominen. Poimiminen on erinomainen harjoitus ohjaajalle, koska se edellyttää vahvaa havaintokykyä ja nopeita reaktioita. Useimmiten ensiharjoitus aiheesta niin ohjaajalle kuin koirallekin on ns. Pahvilaatikkoleikki. Siinä koiralle annetaan pahvilaatikko ja ohjaajan tulee vahvistaa kaikkea koiran laatikkoon kohdistamaa toimintaa. Tälla pyritään kehittämään koiran oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta.
Shaping
Shaping on eräänlainen poimimisen muunnos. Shapingin avulla voidaan luoda käytöksiä, joiden ilmeneminen muuten olisi epätodennäköistä. Siinä missä poimimisessa vahvistetaan valmiita käytöksiä (esim. istuminen), vahvistetaan shapingissa osasia, joista vähitellen saadaan aikaan joku haluttu käytös. Esimerkiksi koira voidaan opettaa pyörimään itsensä ympäri tai kiertämään jotain tiettyä esinettä. Aluksi vahvistetaan pään kääntymistä tai kohteen lähestymistä ja vähitellen kriteeriä nostamalla saadaan aikaan haluttu, valmis käytös.
Kriteerin valinta voi aluksi tuottaa vaikeuksia, koska on vaikeaa tietää etukäteen mitä koira tulee tekemään. Vahvistetiheys on pidettävä riittävän korkeana alusta alkaen, jotta koira ylipäänsä pysyy leikissä mukana.
Kohdentaminen (targeting)
Naksutinkoulutuksessa käytetään paljon erilaisia kohteita. Yleisimmät kohteet ovat kosketuskeppi ja -alusta. Kohteisiin opetetaan ensin haluttu toiminta (esim. kuonolla tai tassulla koskeminen) ja riittävä kesto ja/tai etäisyys, jonka koira kulkee kohteeseen päästäkseen. Tämän jälkeen kohdetta voi hyödyntää erilaisissa harjoituksissa. Kohteet opetetaan aluksi shapingin avulla.
Kosketuskepillä voidaan pääosin opettaa erilaisia liikkeitä, jossa koira on liikkeessä. Tällaisia ovat esimerkiksi sivulletulo ja seuraaminen, monenlaiset koiratanssiliikkeet (pyöriminen, peruuttaminen, kontaktissa kulkeminen eri puolilla ohjaajaa jne), näyttelyseisominen ja -ravaaminen jne. Keppiä voi hyödyntää myös esimerkiksi suuntien tai eteenmenon opettamisessa niin, että kohde on paikallaan maassa pystyssä. Kosketuskepin sijasta koiran voi opettaa myös koskemaan esimerkiksi ohjaajan kämmeneen tai sormeen. Kosketusalustaan liittyvä käytös voi olla esimerkiksi yhdellä tassulla koskeminen, etutassuilla sen päällä seisominen tai alustan päälle makuulle käyminen. Kosketusalustan avulla voidaan opettaa lähinnä paikallaoloon tai pysähtymiseen liittyviä liikkeitä kuten agilityn kontakteja, tietylle paikalle lähettämistä tai erilaisia liikkeestä pysähtymisiä (seisovaan tai istuvaan asentoon tai makuulle).
Houkuttelu (luring)
Perinteisessä koirankoulutuksessa houkuttelu on hyvin yleinen ja käytetty tapa. Houkuttelun ongelma on, että sekä koira että ohjaaja jäävät helposti niin sanotusti kiinni siihen. Koira seuraa vain houkuttelevaa kättä eikä oikeasti koskaan opi tekemään haluttua asiaa ilman houkutinta.
Joskus houkuttelu on hyvä ratkaisu. Sitä käytettäessä tulee muistaa kohtuus: mikäli pari, kolme peräkkäistä houkuttelukertaa ei tuota tavoiteltua tulosta, on parasta muuttaa taktiikkaa.
Kohti parempaa suhdetta
Naksuttamisessa olennaisin onnistumisen avain on oikea ajoitus. Ajoitusta voi harjoitella vaikkapa naksuttamalla toiselle ihmiselle. Tästä saa hauskan seuraleikin koiraihmisten illanviettoon! Videointi on myös erinomainen apu harjoituksissa. Oikeaa hetkeä voi harjoitella myös niin, että pudotat itse tai pyydät avustajaa pudottamaan palloa lattialle ja yrität naksauttaa aina samalla hetkellä, kun pallo osuu maahan.
Mitä hyötyä naksutinkoulutuksesta sitten on? Naksuttaminen kehittää koiran oma-aloitteisuutta. Eläin oppii, että sen pitää itse aktiivisesti osallistua ja tehdä asioida, jotta se saisi siten omistajansa naksauttamaan oikeasta suorituksesta. Oikein ajoitetulla naksuttamisella voidaan opettaa helposti nopeita ja yksityiskohtaisia tehtäviä sekä hioa jo valmiita liikkeitä paremmiksi ja tarkemmiksi. Klikkerikoulutus on myös erinomainen apuväline opetettaessa liikkeitä, jotka tapahtuvat kaukana ohjaajasta (esimerkiksi kaukokäskyt, eteenmeno, luoksetulossa pysähtyminen jne). Se sopii todella hyvin myös koirille, jotka ovat hyvin itsenäisiä eivätkä ole kiinnostuneet omistajansa miellyttämisestä. Lisäksi se voi auttaa luomaan suhdetta eläimeen, joka paineistuu helposti ohjaajan läsnäolosta ja vaatimuksista. Naksuttamisessa ainoa rangaistus on palkitsematta jättäminen.
