Kohteiden käyttö koulutuksessa on Suomessa vielä alkutekijöissään. Agilityharrastajat ovat hiljalleen ottaneet kosketusalustat avuksi kontaktipintojen opetuksessa ja tokossa hiirimattoja käytetään usein ruudun treenaamisessa, mutta harvalla riittää mielikuvitusta laajentaa repertuaariaan. Onko kohteilla pelaaminen välineurheilua vai tehokasta harjoittelua?
Kohteiden käytössä koira opetetaan tekemään tietty toiminto liittyen tiettyyn esineeseen. Yleisimmin käytettyjä kohteita ovat kosketuskeppi ja kosketusalusta. Kohteisiin ei yleensä opeteta erillistä käskysanaa, vaan kohde itsessään toimii vihjeenä siitä, mitä koiran on tarkoitus tehdä. Kohde poistaa tarpeen houkutella koiraa namipalalla. Se on myös huomattavasti helpompi häivyttää kuin ns. namikäsi.
Kosketuskeppi
Kosketuskeppi on nimensä mukaisesti jonkinlainen keppi, jonka päähän on yleensä kiinnitetty pyöreä pallo (massapallo, puuhelmi tms). Keppi on olla puinen kukkakeppi tai grillitikku - pituus riippuu siitä, mihin keppiä on tarkoitus käyttää. Kestävämmän ja helposti muunneltavissa olevan kosketuskepin saa teleskooppikarttakepistä: se säätyy vaaksan mittaisesta aina yli 60-senttiseksi ja kulkee helposti mukana.
Koira opetetaan koskemaan kuonollaan kepin päätä. Toiminta saadaan aikaiseksi poimimalla. Keppi otetaan esiin ja pidetään sitä paikoillaan lähellä koiran päätä. Heti kun koira katsoo tai kurottaa kohti keppiä, se palkitaan. Palkkio kannattaa antaa ohjaajan sivulla olevaan ruokakuppiin. Kuppiin palkkaamisen idea on se, että koira joutuu silloin liikkumaan pois päin kosketuskepistä. Tällöin on helpompi erottaa koska uusi yritys alkaa, kun koira on sen aloittaessaan vähän kauempana kohteesta. Se joutuu siirtymään uudestaan kepin luo saadakseen uuden palkkion. Tee harjoitusta esimerkiksi kolme tai neljä 6-10 toiston sarjaa pitäen sarjojen välillä pienen tauon. Muista nostaa keppi pois taukojen aikana.
Kun koira lähtee määrätietoisesti ruokakupilta kohti kosketuskeppiä tehdäkseen uuden yrityksen, voi harjoitusta vaikeuttaa siirtämällä keppiä. Älä heiluttele sitä edestakaisin äläkä yritä houkutella koiraa, vaan siirrä keppi yhdellä liikkeellä vähän eri paikkaan kuin missä se oli aiemmin. Koiran mennessä kupilleen syömään palkintonsa, siirrä keppiä jälleen vähän eri kohtaan. Voit myös siirtää sen alemmaksi kohti lattiaa tai hieman ylemmäksi (ei kuitenkaan niin, että koiran pitäisi maata tai hypätä).
Pidä varasi, ettet palkitse koiraa, jos se alkaa pureskella keppiä. Jos näin tapahtuu, ota kohde pois koiran ulottuvilta ja yritä hetken kuluttua uudelleen. Yritä olla nopeampi palkitsemisessa: naksauta tai anna muu ehdollinen signaali ennen kuin koira ehtii iskeä hampaansa kepin pään ympärille. Voit myös ottaa kepin käteesi niin, että sen pää on vain hieman ulkona nyrkistäsi jolloin koiran on vaikeampaa yrittää pureskella sitä.
Kun koira osaa koskea keppiin sen ollessa eri kohdissa, ohjaaja voi alkaa itsekin liikkua. Koiran tulisi seurata keppiä myös ihmisen kävellessä. Tällaisissa harjoituksissa voit palkita koiran antamalla namin suoraan sen suuhun.
Käytännön harjoituksia
Helppo alkeisharjotus kosketuskepin käyttöön on opettaa koira pyörähtämään joko kaikki jalat maassa tai sitten pelkillä takajaloillaan seisten. Keppiä pidetään koiran kuonon yläpuolella ja sitä lähdetään liikuttamaan ympyrän muodossa. Aluksi ympyrän pitää olla väljempi. Koira kannattaa palkita jo puolikkaan kierroksen liikkumisesta. Vähitellen koiran liikumaa ympyrää pienennetään ja kepin liikettä häivytetään niin, että lopulta keppi pyörähtää ainoastaan paikallaan parin sentin verran. Tässä vaiheessa voi halutessaan vaihtaa kepin suulliseen käskysanaan. Käskysana sanotaan ensin ja sitten vasta liikautetaan keppiä. Harjoittele ensin joko myötä- tai vastapäivään ja kun se sujuu kunnolla, voit vaihtaa suuntaa. Pyörähdys on myös hyvä jumppaliike koiralle.
Kosketuskeppi on myös oivallinen apuväline seuraamisen harjoitteluun. Sen avulla koiran voi opettaa esimerkiksi peruuttamaan tai treenata käännöksiä paikallaan. Myös sivulletulo edestä kiepahtaen on helppo opettaa kosketuskepin avulla.
Kosketusalusta
Yleisimmin kosketusalustana käytetään hiirimattoja. Niitä saa halvalla tai jopa ilmaiseksi. Ne pysyvät lattialla tai matolla mukavasti paikallaan, niitä voi leikellä pienemmäksi ja niitä saa eri värisinä riippuen siitä, mihin alustaa milloinkin tarvitaan.
Useimmiten koira opetetaan koskemaan alustaan jommallakummalla etutassullaan. Kriteerinä voi myös käyttää paikallaan seisomista molemmat etutassut alustalla tai vaikkapa maahan menoa alustalle tai sen eteen. Paikallaan seisominen alustalla on hyvä alku liikkeestä seisomiselle tai avoimen/voittajaluokan luoksetulolle. Alustaan liittyvällä maahanmenolla taas voidaan treenata esimerkiksi haun ilmaisua tai tokon paikallaoloa.
Kosketusalustan opettaminen tehdään kuten kosketuskepinkin. Alusta laitetaan maahan vasta, kun ohjaaja on täysin valmis toimimaan. Kun koira lähestyy alustaa, naksautetaan tai annetaan muu ehdollinen vahviste ja palkitaan koira vähän kauemmaksi ruokakippoon. Vähitellen kriteeriä eli vaatimustasoa nostetaan.
Jos ohjaaja haluaa, että koira seisoo paikallaan molemmat tassut alustalla, täytyy harjoitus pilkkoa pienempiin osiin. Ensiksi palkitaan siitä, että koira etenee kohti alustaa. Vähitellen palkitaan vain, jos koira osuu jollain tassullaan alustalle. Seuraavaksi vaaditaan, että se osuu ensin yhdellä ja sitten kahdella etutassullaan alustaan. Tämän jälkeen aletaan rakentaa toiminnalle kestoa eli palkitaan koira siitä, että se seisoo paikallaan aloillaan. Ensiksi kriteeriksi riittää vajaa sekunti, mutta kestoa lisätään vähitellen riippuen siitä, mihin tarkoitukseen toimintaa aiotaan käyttää. Normaaleissa tokoliikkeeissä seisomisen kestoksi riittää yleensä parikymmentä sekuntia. Kriteerin nostossa tulee edetä järjestelmällisesti. Kannattaa pitää harjoituspäiväkirjaa, jotta treeni etenee jouhevasti.
Yleisimmin kosketusalustaa käytetään liikkeissä, joissa ohjaaja on kaukana koirasta. Tällaisia ovat esimerkiksi tokon ruutu tai agilityn kontaktipinnat. Alusta opetetaan ensiksi huolellisesti niin, että koira osaa sisällä kotona edetä useita metrejä poispäin ohjaajasta hakeutuen alustalle ja toimien siellä kuten on opetettu (jää seisomaan/makaamaan). Tämän jälkeen toiminta yleistetään harjoittelemalla sitä ulkona ja häiriön alla.
