Teksti: Liisa Tikka
Yhden koiran kanssa on helppoa harjoitella kotosalla. Yhden koiran kanssa voi helposti treenata vaikkapa lenkeillä ulkoilun lomassa. Entäpä sitten, kun kotiin saapuukin toinen koira? Tai koiria on jo useita?
Yhden koiran omistaja harvoin tulee ajatelleeksi, että koiralle voisi olla hyödyllistä opettaa erilaisia odottamiskäytöksiä koulutustilanteita silmälläpitäen. Uuden pennun myötä arki muuttuukin hankalaksi, kun koiria ei pysty treenaamaan molempien halutessa omistajan täyden huomion.
Erilaisia odottamiskäytöksiä on kätevää opettaa useita, sillä tilanteet vaihtelevat. Kotona oman vuoron odottaminen on erilaista kuin vaikkapa treenihallilla tai ulkokentällä. On syytä huomioida, että odottamiskäytöksiä pitää harjoitella erikseen, ja vasta niiden sujuessa voi aloittaa muiden käytösten kouluttamisen useamman koiran ollessa mukana.
Omalla paikalla odottaminen
Yksi erittäin käytännöllinen tapa saada koira oppimaan odottamaan on opettaa sille omalle paikalle meneminen. Oma paikka tarkoittaa tässä tapauksessa esimerkiksi tiettyä alustaa, petiä tai mattoa. Selkeärajainen “parkkipaikka” selkeyttää harjoitusta koiralle. Peitto on helppo ottaa mukaan myös treenihallille, kahvilaan tai kyläpaikkaan. Joskus koiralle itselleen voi kuitenkin olla helpompi hahmottaa jokin rajatumpi paikka: esimerkiksi reunallinen koiranpeti tai vaikkapa rahi, jonka päällä istua, voi selkiyttää harjoitusta.
Alkuharjoittelussa ei välttämättä tarvitse käyttää samaa kohdetta (mattoa, petiä tms.), jolle koiran halutaan menevän valmiissa käytösketjussa. Alussa kohteena voidaan käyttää vaikkapa hiirimattoa tai käsipyyhettä. Kohteelle menemistä harjoitellaan sheippaamisen avulla. Ideana on siis vahvistaa koiran oma-aloitteista, oikeansuuntaista toimintaa. Ohjaaja on passiivinen ja ainoastaan reagoi koiran toimintaan. Naksuttimen avulla merkitään oikea toiminta ja tämän jälkeen toimitetaan palkkio.
Aluksi riittää, että koira katsoo alustaa, sitten liikkuu sitä kohti, sitten laittaa yhden jalan sen päälle tai koskee sitä kuonollaan jne. Alkuun on hyvä vahvistaa alustalle menemistä niin, että palkkiokin toimitetaan kyseiselle alustalle. Tällöin koiran kuono myös käy alustassa, ja siten voidaan vahvistaa alustan haistelua. Kriteerinhallinnassa on hyvä muistaa vanha viisaus: mitä koira katsoo, sitä se myös ajattelee! Jos siis koira seisoo alustan päällä, mutta esimerkiksi tuijottaa ohjaajaa silmiin, ei se välttämättä ole tajunnut harjoituksen tarkoitusta. Jos taas koira kiinnittää selkeästi huomiota alustaan, tökkää sitä kuonollaan tai haistelee sitä, on se luultavasti ymmärtänyt, mitä siltä toivotaan. Palkkion suunta auttaa oppimisessa: jos nami tulee ylhäältä ohjaajan kädestä, se lisää koiran halua nostaa päätään ylöspäin. Jos taas palkkio ilmestyy lattialle, se vahvistaa koiran kiinnostusta lattiaan.
Myöhemmin, kun käytös alkaa olla sujuva, kannattaa siirtyä palkitsemaan koira poispäin alustasta. Tällöin saadaan tehokkaasti toistoja, kun koira liikkuu palkkion perässä poispäin alustalta ja vastaavasti sitten takaisin alustalle uuden palkkion toivossa. Käytännössä siis naksautetaan alustalle menosta, mutta heitetään namipalkkio vähän matkan päähän. Muista vaihdella palkkion suuntaa! Satunnaisesti voit myös vahvistaa suoraan alustalle.
Kohdeharjoittelussa alustan annetaan olla esillä ainoastaan sen aikaa, kun harjoitellaan. Kun ohjaaja laskee kosketusalustan maahan, tulee hänen olla valmis vahvistamaan heti koiran ensimmäinen reaktio (kohteen katsominen tms.). Vastaavasti kohde otetaan pois koiran ulottuvilta, kun harjoitustuokio lopetetaan.
Kosketusalustan harjoittelussa on hyvä, että ohjaaja on mahdollisimman liikkumaton ja paikoillaan. Tällöin koiralla on työrauha tehdä omat ratkaisunsa, ja se oppii operantisti oman toimintansa kautta. Alustan osoittelu kädellä, nameilla houkuttelu tms. ei yleensä edesauta oppimista lainkaan, päinvastoin. Tällöin koira tulee vain riippuvaiseksi omistajan toiminnasta eikä käytännössä opi menemään itsenäisesti alustalle.
Kun alustalle meno sujuu hyvin, lisätään siihen vielä haluttu lisäkäytös eli istuminen tai maahanmeno. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että kun koira on mennyt kohteelle, ei naksautetakaan, vaan sanotaan uusi käsky (maahan). Maahanmeno palkitaan. Vähitellen odotetaan, että koira tarjoaa itse toivottua asentoa matolle mentyään. Tämän jälkeen käytösketjulle annetaan nimi (“peti”, “oma paikka” jne.).
Jos alkuharjoittelussa on käytetty erillistä kosketusalustaa ja kohde halutaan vaihtaa esimerkiksi koiran omaksi pediksi, on se hyvä tehdä tässä vaiheessa. Mikäli vihjesana ei ole vielä kovin tuttu tai sitä ei ole otettu käyttöön, tehdään kohteenvaihto laittamalla vanha kohde uuden kohteen päälle. Jos vanha kohde soveltuu leikattavaksi, voidaan sitä pilkkoa pienemmäksi ja häivyttää se sillä tavoin. Todennäköisesti käytös kuitenkin siirtyy melko nopeasti uuteen kohteeseen myös pelkästään harjoittelemalla aluksi jonkin aikaa päällekkäisten kohteiden avulla. Tämän jälkeen vanha kohde yksinkertaisesti jätetään pois ja harjoitusta jatketaan uudella kohteella. Kriteeriä voi olla tarpeen hetkellisesti laskea hieman tässä vaiheessa.
Pedillemenon vaiheet:
1. Koira osaa mennä halutulle paikalle vihjeestä. Halutessaan lähetysmatkaa voi pidentää vähitellen niin, että lopussa koira osaa mennä matolleen vaikka toisesta huoneesta tai hallin halki. Lähettämistä harjoitellessa on eduksi, jos käytössä on avustaja, joka palkitsee koiran (toinen ohjaaja lähettää toisesta huoneesta, toinen on alustan vieressä palkitsemassa). Kun lähettäminen sujuu paremmin, voidaan avustaja jättää pois. Tällöin koiran pitäisi osata jäädä odottamaan alustalle, kunnes ohjaaja tulee paikalle palkitsemaan.
2. Koira osaa maata paikallaan koko ajan kauemmin ja kauemmin. Mieti, paljonko kestoa käytökseen tarvitaan? Jos treenaat toisen koirasi kanssa ja toinen odottaa matolla, kuinka pitkiä koulutustuokiot ovat?
3. Koira osaa maata paikallaan erilaisten häiriöiden alla. Häiriöitä voivat olla ohikulkevat ihmiset, lattialle putoavat lelut tai namit, perheen toisen koiran liikkuminen, ohjaajan ääni (kehut, vihjeet jne.), vieraat koirakot hallissa yms.
Harjoittele kestoa (alustalla makaamista) aluksi erikseen ilman varsinaista alustalle lähettämistä. Harjoitellessa pitää muistaa, että vain yhtä muuttujaa vaikeutetaan kerrallaan! Jos lähetysmatka on pidempi kuin aiemmin, pitää paikallaoloajan olla lyhyempi. Jos käytetään häiriöitä paikallaolon aikana, pitää makuuajan olla lyhyempi kuin yleensä. Häiriöinä keston lisäämisen jälkeen voidaan käyttää esim. käänteistä houkuttelua.
Häiriöharjoittelua voi ja kannattaa tehdä myös jo treenin alkuvaiheessa eli silloin, kun harjoitellaan vasta alustalle menemistä. Myös tähän harjoitteluun voidaan yhdistää esimerkiksi ohi kulkevia perheenjäseniä tai muita lieviä häiriöitä.
Häkissä odottaminen
Häkissä oleminen ja siellä pysyminen ovat hyvin samankaltainen käytös kuin äsken kuvailtu pedille meno. Häkki on hyvin selkeärajainen ja sitä kautta helposti hahmotettava paikka. Haluan kuitenkin muistuttaa, että häkkiin meneminen ja eritoten siellä odottaminen ovat käytös, joka pitää koiralle opettaa. Ei ole oikein koiraa kohtaan vain “tunkea” sitä häkkiin ja toivoa, että se oppisi sitä kautta olemaan siellä rauhallisesti. Siinä, missä pedillä odottaminen usein jaksetaan opettaa koiralle huolellisesti erilaisia häiriöitä myöten, jää häkkitreeni heikommalle huomiolle. Koska häkissä on seinät ja katto, on ohjaajan helppo oikaista harjoittelussa ja ajatella, että siellähän se kuitenkin sitten pysyy.
Suurin osa koiraharrastajista tietää jonkun, jonka koira on tullut ns. läpi häkistä. Monet näistä koirista ovat rikkoneet kevythäkin, mutta myös metallihäkeistä itsensä ulospunnertaneita otuksia on olemassa. Tällöin koiraan voi myös sattua: sen kynnet voivat katketa ja hampaat kärsiä suorituksesta. Luonnollisesti ainakin kevythäkin kohdalla yksikin itsenäinen poistuminen yleensä johtaa häkin rikkoontumiseen ja käyttökelvottomuuteen – ja tietysti myös siihen, että koira oppii, että näinkin voi toimia, ja häkissä odottaminen muuttuu entistä vaikeammaksi.
Häkissä olemista on helppo harjoitella myös niin, että koira ruokitaan siellä tai kaikki koiralle annettavat herkut, ruualla täytetyt kongit yms., annetaan häkkiin. Tällöin tulee luonnollisesti seurata koiran tunnetilaa: jos sitä tuntuu ahdistavan suljetussa tilassa oleminen, on harjoittelu aloitettava häkin ovi auki.
Kytkettynä odottaminen
Taluttimessa odottaminen on siinä mielessä erinomainen odottamiskäytös, ettei se vaadi mitään erityisiä varusteita. Koiran voi kytkeä niin ulkona kuin sisälläkin. Tämä on myös käytös, jota on hyvä harjoitella erikseen. Tarkoituksena on luoda hihnan kiinnittämisestä koiralle vihje siitä, että nyt sen tulee jäädä odottamaan. Hihnan on tarkoitus olla löysä, eikä varsinaisesti pidätellä koiraa sen kummemmin. Tarkoitus on myös, että koira saa itse valita esimerkiksi sen asennon, jossa odottaa. Tämän vuoksi sille ei sanota “istu” tai “paikka”, vaan koira saa itse vaihtaa asentoa, kääntyillä ja vaihtaa hieman paikkaakin hihnan mitan sen salliessa. Neuvon usein käyttämään harjoitellessa vihjettä, joka sanotaan koiralle sen jäädessä yksin kotiin. “Äiti menee kauppaan”, kertoo koiralle, ettei se voi nyt seurata ohjaajaansa. Mikäli tällaista vihjettä ei ole käytössä, edetään harjoittelussa ihan samalla tavalla, mutta jätetään vihje pois.
Harjoittelu kannattaa aloittaa rauhallisessa paikassa. Harjoituksessa voi olla eduksi kuitenkin se, että ympärillä on jotain pientä häiriötä. Monille koirille on helpompaa pysyä rauhallisina, kun ne voivat kiinnittää huomiota ympäristöönsä eikä niiden tarvitse ainoastaan haikailla poistuvan omistajansa perään. Hyvä harjoituspaikka voisi olla esimerkiksi ulkona niin, että koira näkee kaukaa ihmisiä, autoja, lintuja jne.
Alkuvaiheessa odottavaa koiraa palkitaan makupaloin. Koiraa kytkettäessä sille voidaan jo jättövaiheessa heittää muutama nami maahan etsittäväksi. Tällöin saadaan aikaan myös klassista ehdollistumaa hihnan kiinnittämisen ja makupalojen välillä: onpas kivaa päästä taas tekemään odotusharjoitusta! Harjoituksen eteneminen on hyvin koirakohtaista. Osa ahdistuu jo siitä, että omistaja kytkee hihnan johonkin kiinni saatika, että hän lähtisi kauemmaksi koirasta. Toisille taas tämä harjoitus on hyvinkin helppo, eikä koira juurikaan edes huomaa omistajan poistumista. Kriteeri tulee siis asettaa niin, että koira odottaa hiljaa (ei hauku tai vingu) ja hihna on löysällä.
Keskittyisin erityisesti palkitsemaan hetkiä, jolloin koira ei katso omistajan perään. Myös hetket, jolloin koira haistelee maata, istahtaa tai käy makuulle, ovat erinomaisia. Palkkiot heitetään koiran luo, jotta ohjaajan ei tarvitse joka kerta palata palkitessaan. Kannattaa nameja valitessaan huomioida pohjamateriaali ja yrittää löytää nameja, jotka eivät pompi tai vieri koiran ulottumattomiin. Ulkosalla varsinkin on hyvä käyttää erottuvan värisiä ja vähän isompia herkkupaloja.
Mikäli harjoitus on koiralle hyvin vaikea ja se alkaa hätääntyä jo omistajan tehdessä lähtöä, voi avustajan käyttäminen olla paikallaan. Tällöin avustaja on koiran vierellä ja voi tarvittaessa myös pitää hihnaa. Avustaja palkitsee koiraa erittäin tiheästi omistajan poistuessa esimerkiksi 1–2 askeleen päähän. Jos koira pystyy etsimään nameja maasta, kannattaa palkkiot heittää lattialle. Jos koira on jo niin hermostunut, ettei se pysty laskemaan päätään, ojennetaan namit suoraan koiran suuhun. Avustajan on hyvä pysyä mahdollisimman passiivisena. Omistaja itse kehuu koiraa, jos haluaa niin tehdä. Vaihtoehtoisesti voidaan myös harjoitella niin, että koira kytketään seinään tai puuhun, ja toinen perheenjäsen jää sen viereen henkiseksi tueksi. Tämä henkilö pysyy kuitenkin täysin passiivisena.
Kaikki palkkiot annetaan omistajan poissaollessa, eikä koiraa palkita enää silloin, kun omistaja palaa sen luokse. Tällaisen helposti ahdistuvan tai kiihtyvän koiran kanssa harjoitukset tulee pitää erittäin lyhyinä, ja omistaja palaa koiran luo tiheästi. Harjoitusten välillä voidaan pitää pieniä taukoja, jos koira tuntuu stressaantuneen. Mikäli avustajaa ei ole käytettävissä, voi samaa harjoitusta yrittää myös jättämällä koiralle ruualla täytetyn kongin, siankorvan tai mitä tahansa mieluisaa syötävää. Etäpalkitsinlaite Treat ‘n Train on myös erinomainen vaihtoehto!
Vähitellen treeniä vaikeutetaan niin, että ohjaaja esimerkiksi seisoo selin koiraan. Tällöin apuna voi käyttää pientä peiliä, jonka avulla voi kurkistella, mitä koira tekee. Ohjaaja voi myös kiertää ulkona vaikkapa pysäköidyn auton taakse ja katsoa pienen hetken auton lasien läpi tilannetta. Häiriöitä aletaan lisätä kuten pedillemenoa käsittelevässä harjoituksessa.
Fyysinen rajaaminen
Opetan koirani pennusta alkaen kunnioittamaan fyysisiä rajoja. Usein raja on joku selkeä, kuten portti, pentuaitaus tai kompostikehikon palanen. Koiran oppiessa tämän konseptia on helppo yleistää: rajana voi toimia vaikkapa pintamateriaalin muutos. Karen Pryor Academyn perusharjoituksissa rajana käytetään köyttä, joka takana, tai josta tehdyssä ympyrässä, koira opetetaan pysymään. Tällaisilla erilaisilla rajoilla koiria voi erottaa toisistaan vähän pidempien tapahtumien ajaksi.
Käytännössä rajan opettaminen tehdään samalla tavoin kuin kytkettynä odottamisenkin opettaminen. Kriteerit ovat, että koira pysyy rajan takana (se ei saa esimerkiksi nojata aitaan tai hypätä porttia vasten) ja koira on hiljaa.
Palkitsemisen voi hoitaa heittämällä nameja koiralle tai vaikkapa jättämällä sille jonkun herkun syötäväksi. Tämä on myös hyvä harjoitus yksinolo-ongelmista kärsiville tai pennuille erossaolemisen alkutaipaleen harjoitteluun.
Kun koira osaa odottaa esteen takana, voidaan se myös opettaa olemaan eri huoneessa. Monille koirille näköyhteyden katkeaminen tekee tilanteen vaikeammaksi. Tässä voi käyttää jälleen apuna jotain pitkäkestoista syötävää herkkua tai vaikkapa lähettää koiran etsimään makupaloja.
Keskity omiin hommiin
Samanaikaista työskentelyä voi harjoitella kahden koiran kanssa esimerkiksi älypelien avulla. Molemmille koirille annetaan älypelit. Harjoituksen tarkoituksena on opettaa koirille, että kummankin tehtävä on keskittyä omaan peliin, eikä toisen pelille voi mennä. Apuna harjoituksessa voi käyttää vaikkapa porttia koirien välillä tai kytkeä toinen/molemmat koirat kiinni. Sopivan kapeassa tilassa ohjaaja voi myös itse käydä vaikkapa lattialle istumaan koirien väliin. Harjoituksessa on tärkeää katsoa, että pelit ovat molempien koirien mielestä riittävän mielenkiintoiset. Jos tilanne on vaikea, lisätään etäisyyttä suuremmaksi. Tämän kaltainen harjoittelu sopii myös vaikkapa koirille, joilla on taipumusta puolustaa resurssejaan.
Kun samanaikainen itsenäinen työskentely sujuu, voidaan aloittaa harjoituksen variointi. Toinen koira voi jatkaa pelaamista, ja ohjaaja palkitsee toista koiraa rauhallisesta odottamisesta. Tässä voi halutessaan pyytää odottavan koiran vaikkapa makuulleen ja palkita sitä paikallaolosta. Tämä on erityisen hyvä malttiharjoitus pennulle!
Seuraavaksi jätetään peli pois, ja ohjaaja alkaa toistaa toisen koiran kanssa jotain helppoa, koiralle ennestään tuttua tehtävää. Erinomaisen hyviä ovat esimerkiksi erilaiset kohdekäytökset. Yhtä koiraa palkitaan siis vaikkapa kosketuskepin koskemisesta ja yhtä monta namia annetaan toiselle koiralle siitä, ettei se tee mitään muuta kuin odottelee vuoroaan. Tämä edellyttää ohjaajalta kohtuullista suurempaa huomiokykyä, sillä kahden koiran palkitseminen ja vahvistetiheyden pitäminen riittävänä ei ole ihan helppoa. Tämän vuoksi onkin hyvä, jos ja kun molemmilla koirilla on jo aiempaa kokemusta näistä edellä mainituista odottamisharjoituksista. Jos saatavilla on avustaja tai etäpalkitsinlaite, voidaan odottavan koiran palkitseminen hoitaa aluksi sen avulla.
Itse harjoitutan erilaisia odottamiskäytöksiä “kerjäämisen” avulla. Kun vaikkapa pilkon koirille nameja, tulevat koirat usein siihen lähelle odottelemaan. Palkitsen niitä tästä. Palkitsen vaihtelevalla rytmillä ja vaihtelevassa järjestyksessä: rakennan kestoa rauhalliselle odottamiselle. Samalla opetan niille, että voi olla, että koira A saa namin ja muut eivät, ja hetken päästä B ja C saavatkin namin eikä A. Välillä kaikki saavat namit peräjälkeen, joskus järjestyksessä C-B-A, joskus B-A-C, joskus A-C-B jne. Jokaisen palkkio on muista riippumaton.
Lopuksi:
Kestää hyvän tovin, että odottamiskäytös on siinä kunnossa, että sitä voi hyödyntää tositilanteessa. Kun aloittaa harjoittelun, on hyvä muistaa, että odottajan on luonnollisesti helpompaa odotella, jos suorittava koira tekee rauhallisia asioita. Leluilla leikkimisen, juoksemisen tai muun ilonpidon sietäminen vaatii jo huomattavasti enemmän rutiinia ja häiriöharjoittelua. Tarvittaessa kannattaa miettiä, voisiko odottelijan siirtää vaikkapa autoon niin, ettei se näe suorittavaa koiraa. Joissain tilanteissa voi olla tarpeen tuoda paikalle avustaja, joka voi seurustella tai vaikkapa lenkittää toista koiraa toisen harjoitellessa.
