Syvien, asentoa ylläpitävien lihasten aktivoiminen voi rentouttaa jännittyneitä pinnallisia lihaksia ja myösparantaa niiden suorituskykyä. Hyvistä asentoa ylläpitävistä lihaksista on apua myös monessaterveysongelmassa: esimerkiksi yliliikkuvan nivelen toimintaa voidaan muuttaa optimaalisemmaksi harjoittelun avulla.
Erilaiset tasapainoa ja syviä lihaksia kehittävät harjoitteet eivät ole ainoastaan koiran fyysisen hyvinvoinninkannalta tärkeitä. Ne vaativat usein paljon keskittymistä, joten ne hyödyttävät hyvin vilkasta koiraa.Esimerkiksi jumppapallon päällä tasapainoillessa koheltaminen on vain pakko unohtaa, jotta pysyy pystyssä.
Kehonhallinta lisää aran tai epävarman koiran itseluottamusta. Fyysisen tasapainon kehittäminen parantaa koiran itseluottamusta ja voi vähentää esimerkiksi erilaisia pinta-arkuuksia, kuten liukkaiden tasojen taiportaiden kulkemisen pelkoa. Lisäksi oikein suoritetut tehtävät tuovat onnistumisen elämyksiä, jotka ovattärkeitä koiran itsetunnon kannalta.
Kehonhallintaharjoitteita on helppo tehdä naksuttimen avulla vahvistaen. Lähes kaikki opetettavat asiat ovatsellaisia, että ne täytyy pilkkoa pieniin paloihin. Juuri tällainen opettaminen sujuukin operantin ehdollistamisen(naksutinkoulutuksen) kautta parhaiten.
Asennon ylläpito
Koiran, jolla on heikot syvät lihakset, voi olla vaikeaa jopa pitää tietty asento. Tällaisen koiran on vaikeaajaksaa istua tai maata paikallaan ryhdikkäästi esimerkiksi toko-kokeessa vaadittava aika. Pelkkäseisominenkin häirittynä voi olla hankalaa. Jos koira huojuu tassuja kuivatessa, on syytä kehittää sentasapainoa.
Suurin osa tässä artikkelissa kuvatuista harjoitteista perustuu koiran omaan aktiiviseen yrittämiseen jatoimimiseen. Seisonnassa tehtävä tasapainoharjoitus on poikkeus tähän. Tässä harjoituksessa omistajanostelee koiran jalkoja, ja koiran tehtävä on pysyä paikoillaan ja hakea tasapainoa. Harjoituksessa olisitärkeää, että koira katsoo suoraan eteenpäin. Tämän mahdollistamiseksi voi olla syytä käyttää avustajaa.Vaihtoehtoisesti koiralle voi laittaa namikipon, lelun tai muun palkkion sen eteen. Koira seisoo paikoillaanodottamassa lupaa ottaa palkkion, ja se vapautetaan, kun se katsoo palkkiota. Vähitellen odotusaikaapidennetään, ja omistaja ehtii tehdä harjoitusta koiran odottaessa. Muista aina harjoitella vain tukevalla,tasaisella ja liukumattomalla alustalla!
Alkuun voi olla tarpeen nostella vain yhtä raajaa kerrallaan. Mitä matalammalla jalkaa pidetään, sitä helpompiharjoitus koiralle on. Aluksi raajaa viedään vain suoraan ylös- ja eteenpäin. Koiran kehittyessä voidaan jalkaaviedä hieman myös sivusuuntaan ja esimerkiksi pyörittää jalkaa kevyesti. Eri raajoja nostellessa omistaja saamyös kuvan siitä, onko koiralla paino tasaisesti kaikilla jaloilla. Kaikki koirat ovat luonnostaan etupainoisia, jarodusta riippuen noin 60 prosenttia tai enemmän koiran painosta on eturaajoilla. Vasemman ja oikean etu- jatakaraajan tulisi kuitenkin olla yhtä vahvat.
Kun yhden jalan nostaminen sujuu vaivattomasti noin 20–30 sekunnin ajan, voi alkaa siirtyä nostamaanristikkäisiä raajoja. Aluksi omistaja tuntee omissa käsissään, kun koira hakee tasapainoa. Tavoitteena on, ettäkoira pystyy seisomaan paikallaan kahdella ristikkäisellä jalalla noin puolisen minuuttia. Älä koskaan pakotakoiraa, vaan päästä irti, jos sen on vaikea olla. Harjoituksen tulee aina perustua vapaaehtoisuuteen ja iloiseenyhdessäoloon!
Asennonvaihdot
Yksinkertaisimmillaan kehonhallinta on koiran normaaleihin asentoihin keskittymistä. Istuessaan taimaatessaan koiran tulisi olla ryhdikäs ja oikea-asentoinen. Istumis- ja makuuasentoja tutkittaessa lattian taimuun alustan tulee olla pitävä ja mielellään matolla peitetty. Liukas parketti tai laminaatti ei anna koirantassuille pitoa ja voi pahimmillaan aiheuttaa venähdyksiä tai revähdyksiä eläimen liukastellessa.
Kun koira istuu, tulee sen polvien ja takatassujen olla tiiviisti eteenpäin ja kintereiden taaksepäin. Molempienpolvien tulee olla samalla tasolla toisiinsa nähden. Polvien kääntyminen ulos voi johtua esimerkiksi alaselän jalantion ongelmista, tai kierto voi tulla lonkka- tai polvinivelestä. Kyynärpäiden tulee olla vartalon myötäisesti, eiulospäin. Etutassut osoittavat suoraan eteen, ja sääri on pystysuora olkanivelestä ranteeseen. Lonkallaanistuminen ei myöskään ole toivottavaa. Se voi olla opittua, mutta myös merkki esimerkiksi selkävaivoista.
Vastaavasti koiran tulee mennä vaivattomasti maahan seisoma-asennosta ja pystyä makaamaan suoranatakajalkojensa päällä lonkat ja polvet koukussa. Jos koira kääntyy aina lonkka-asentoon makuullaan, voi silläolla ongelmia esimerkiksi selässä. Tästä poikkeuksena voidaan lukea monet vinttikoirat ja esimerkiksitanskandoggi, joilla takareidet ja istuinluut eivät ota lainkaan maahan koiran maatessa suorassa, vaan kaikkipaino lepää säären päällä häntään tukien. Asento on melko rasittava ja kiikkerä koiralle, joten ne harvoinpysyvät siinä vapaaehtoisesti kovin kauaa. Näidenkin rotujen täytyy kuitenkin kyetä makaamaan suoranatarvittaessa.
Oikeita asentoja ja niiden vaihtoja voidaan harjoitella esimerkiksi korokkeen, jumppapallon tai tasapainotyynynpäällä.
Monilla nuorilla koirilla on vaikeuksia istua tai maata ryhdikkäästi esimerkiksi tottelevaisuusharjoittelussa.Tällaisia virheellisiä asentoja on esimerkiksi lonkallaan istuminen tai makaaminen. Monet koirat myös taittavattakajalkojaan polvista tai kintereestä ulospäin, eivätkä istu kauniisti ns. jalat allaan. Mikäli tiedetään, etteiväärä asento johdu kivusta tai sairaudesta, voidaan tilannetta parantaa yksinkertaisilla harjoitteilla korokettahyödyntämällä.
Koira opetetaan ensiksi nousemaan korokkeelle. Tämän voi tehdä sheippaamalla, apukohdetta kutenkosketuskeppiä tai -alustaa hyödyntämällä tai houkuttelemalla. Apukohdetta tai houkuttelua hyödyntäessätulee muistaa, että koiran tulisi osata nousta myöhemmin korokkeelle itsenäisesti, joten ohjaajan avut tulisihäivyttää pian pois. Korokkeen tulisi olla sen kokoinen, että se ei juuri mahdollista virheellistä asentoa. Sopivakoroke on jotakuinkin koiran rungon mittainen sekä leveys- että pituussuuntaan – maahanmenoaharjoitellessa hitusen suurempi. Jos tilaa on liikaa, on koiran helppo edelleen "röhnöttää".
Kun koira osaa nousta korokkeelle, pyydetään se haluttuun asentoon (istu/maahan). Jos ongelma esiintyyvain tietyssä tilanteessa, esimerkiksi sivullaolossa tai edessä istuessa, harjoitellaan asentoa tällaisissatilanteissa. Ohjaaja seisoo tällöin korokkeen oikealla puolella ja pyytää koiran sivulleen niin, että koira joutuupakostakin istumaan korokkeella ollessaan oikeassa paikassa. Samalla koroke estää esimerkiksi lonkalleenkääntymisen. Vastaavasti eteentuloa ja siinä istumista harjoiteltaessa ohjaaja seisoo koroke edessään. Koirapyydetään käskyllä eteen, jolloin se istuu korokkeella. Lukuisien onnistuneiden toistojen kautta haetaankoiralle lihasmuistiin oikeaa mielikuvaa halutusta asennosta. Samalla sen syvät lihakset vahvistuvat, mikäpuolestaan helpottaa oikean asennon ottamista ja siinä pysymistä.
Korokkeesta luopuminen ei yleensä vaadi erityistä häivyttämistä. Oikea asento siirtyy riittävän harjoittelunjälkeen pysyvästi myös normaaleihin "paljaalla maalla" tehtäviin sivulle- ja eteentuloihin.
Samaa tekniikkaa voi mainiosti soveltaa myös tokon kaukokäskyjen harjoitteluun. Tällöin tulee varmistaa, ettäkoroke on riittävän suuri, että koira maatessaan mahtuu täysin sen päälle. Jos koroke on liian lyhyt, koiranranteet jäävät usein roikkumaan sen yli. Tällöin koiran on vaikea nousta suoraan uuteen asentoon.
Apuvälineiden käyttö
Joissain tasapainoa ja koordinaatiota kehittävissä harjoituksissa tarvitaan apuvälineitä. Sisäharjoittelussavoidaan käyttää erilaisia korokkeita (esim. puulaatikko, steppilauta, pesuvati, puhelinluettelo), ihmisille taieläimille tehtyjä fysio- ja jumppapalloja, tasapainotyynyjä ja -lautoja sekä muita kehonhallintaan kehitettyjävälineitä.
Sopivan apuvälineen tulee olla tukeva, turvallinen ja oikean kokoinen. Korokeharjoittelussa ei yleensä oletarpeen käyttää kovin korkeita kohteita, vaan noin koiran kintereeseen ulottuva laatikko tai vati on hyvä.Korokkeen tulee pysyä luistamatta lattialla ja myös sen päällipuolen tulee olla riittävän pitävä. Keskikokoisilleja vähän suuremmillekin koirille hyvä koroke moniin harjoituksiin on steppilauta.
Ulkoharjoittelussa voi hyödyntää monenlaisia luonnon omia mahdollisuuksia. Koiran voi pyytäätasapainoilemaan kaatuneen puunrungon tai jonkun sopivankokoisen kiven päälle. Kohteen yli hyppääminensujuu melkein koiralta kuin koiralta, mutta jonkin päälle hyppääminen ja siinä pysyminen onkin se haaste! Mitäpienempi pinta-ala käytetyllä kohteella on, sitä vaikeampaa tasapainoilu on. Huomioithan kuitenkin, että märkätai jäinen pinta on liukas ja vaarallinen.
Sekä sisällä että ulkona tehtävissä harjoituksissa on molemmissa sama idea. Kun koira on oppinutnousemaan kohteelle ja pysymään siinä tietyssä asennossa, aletaan vaikeuttaa harjoitusta. Aluksi kannattaasiirtää koiran painopistettä esimerkiksi kosketuskeppiä hyväksikäyttämällä. Koiran kurottaessa eri suuntiinkeppiä koskettaakseen se joutuu samalla tasapainottamaan kehoaan koko ajan uudelleen. Seuraavaksikoiralta pyydetään erilaisia asennonvaihtoja (istu-seiso-maahan jne.), mahdollisia temppuja (tassunantaminen, oravaistunta jne.) ja harjoitellaan itsensä ympäri pyörimistä molempiin suuntiin. Mitä pienempikoroke on, sitä vaikeampaa koiran on esimerkiksi asetella jalkansa niin, että se pystyy pyörimään. Vastaavastiesimerkiksi oravaistunta tai tassun antaminen epätasaisen pienen kiven päällä tai tasapainotyynyllätasapainoilleen on varmasti haastavaa!
Korokkeita voi myös hyödyntää montaa kerralla. Jos ohjaajalla on käytössä useita erilaisia laatikoita tai vateja,voidaan koira opettaa kulkemaan laatikolta toisella. Tarkoituksena on, että koira ei hyppää missäänvaiheessa, vaan astelee kävelyvauhdissa kohteelta toiselle. Osa laatikoista on isompia, osa pienempiä, osamatalampia, osa korkeampia.
Korokkeen sijaan koiran voi myös opettaa menemään seisomaan johonkin "sisään", laatikkoon taivastaavaan. Aloitusvaiheessa tällaisen laatikon tulee olla noin koiran rungon kokoinen tai jopa vähän isompi.Reunojen tulisi olla jälleen melko matalat, koska koiran pitää pystyä astumaan sinne, ei hypätä. Kun koira onoppinut menemään seisomaan laatikkoon, vaihdetaan harjoiteltavaksi kohteeksi hieman pienempi laatikko.Laatikkoja vaihdetaan pienempään jatkuvasti harjoituksen edistyessä. Taitavimmat koirat pystyvät seisomaanniin pienellä alustalla, että niiden tassut vain hädin tuskin mahtuvat vieretysten tai ovat jopa hitusenpäällekkäinkin!
Ilmatäytteiset apuvälineet
Tasapainotyynyn käytössä ensimmäinen aste on saada koira tutustumaan kohteeseen ja nousemaan senpäälle joko etutassuillaan tai kokonaan riippuen koiran ja alustan koosta sekä halutusta harjoituksesta.Kosketusalustaa tehneille koirille ei yleensä tuota vaikeuksia käydä koskemassa tällaiseen uuteenkohteeseen. Yllätys saattaa tulla silloin, kun koiran tulisi laskea painoa kiikkerän pinnan päälle. Painonsiirtoavoi harjoitella palkkion suunnan avulla: kun koira laskee tassunsa tyynyn päälle, ojennetaan palkkiota senverran kauemmaksi, että koira joutuu siirtämään painoa alustan päällä olevalle jalalleen yltääkseen namiin.
Tasapainotyynyllä ja -laudalla voi tehdä monenlaisia harjoituksia. Koiran voi opettaa seisomaan sen päälläjoko etu- tai takatassuillaan. Pelkkä kosketuskepin koskeminen tai namien syöminen eri kulmista pakottaakoiran kehon työskentelemään koko ajan. Koiraa voi myös pyytää antamaan tassua, jolloin se joutuusiirtämään painoa pois yhdeltä raajalta ja ylläpitämään tasapainoa.
Jos koira on pieni, se mahtuu seisomaan alustalle kokonaan. Vähän isomman koiran voi opettaa istumaanjoko niin, että pylly on alustalla ja etutassut paljaalla maalla, tai päinvastoin. Asennonvaihtojakin voi tehdä tällätavoin. Agilityn kontakteja varten voi olla hyvä tehdä harjoitusta, jossa koira peruuttaa takapäänsä tyynynpäälle.
Tehokkaita harjoitusvälineitä ovat erilaiset jumppapallot. Ihmisten tavallinen, pyöreä pallo ei sovellu hyvinkoirien harjoituskäyttöön. Sen sijaan ihmisilläkin käytettävät maapähkinän- tai munanmuotoiset "pallot" ovatkoirille hyviä. Ne ovat riittävän matalia, että koiran on helppo ponnistaa itse välineen päälle. Maapähkinässäpinta on tasaisempi, ja ne ovat pinta-alaansa nähden yleensä matalampia kuin munanmuotoiset.Munanmuotoisissa palloissa koko pinta on kupera, joten sellaisella pysyminen on koiralle alkuunhaasteellisempaa. Koirille suunnattuja munanmuotoisia egg-palloja myydään nykyään Suomessakin.Pienemmälle koiralle voi hankkia ihmisille tarkoitetun maapähkinäpallon. Ulkomaisissa nettikaupoissa, kutenClean Runin sivustolla, on saatavilla todella monipuolisesti erilaisia aiheeseen liittyviä tarvikkeita dvd-tallenteita myöten.
Kuten kaikessa tasapainotreenissä, tulee pallojumpassa erityisesti muistaa vapaaehtoisuus. Pääsääntöisestien koskaan itse nostaisi koiraa jumppapallon päälle. Jos koira ei halua tai uskalla itse sinne hypätä, ei olesopivaa myöskään sitä pakottaa. Ainoastaan siinä tapauksessa, että koira ei fyysisen vikansa vuoksi kykeneturvallisesti hyppäämään pallolle, voidaan nostamista harkita. Tällöin kuitenkin tulee asiasta ensin keskustellaeläinlääkärin tai -fysioterapeutin kanssa, koska kyseinen liikunta voi ylipäänsä olla tuollaiselle koiralle liianrankkaa.
Vastaavasti myöskään houkuttelu ei välttämättä sovellu tasapainoharjoitteluun. Koira, joka on erittäininnostunut palkkiosta, voi houkuttelun myötä satuttaa itsensä koheltaessaan. Kaikkeen tasapainoharjoitteluunpitäisi liittyä innostuksen lisäksi hallinta ja turvallisuus. Sen vuoksi voi olla parempi opettaa koira nousemaankohteelle mieluummin esimerkiksi sheippaamisen avulla kuin makkaralla houkuttelemalla.
Kaikessa tasapainoharjoittelussa on tärkeää huomioida treenin rankkuus. Aluksi on hyvä tehdä vain joitakinminuutteja kerrallaan. Koiralle tulee antaa taukoja säännöllisesti, ja ehdottomasti tauon paikka on viimeistäänsilloin, jos koira vaikuttaa väsyneeltä tai ei pysty kunnolla keskittymään. Jokainen pilates- tai joogatunnillakäynyt tietää, kuinka vaikeaa liikkeitä on tehdä ja kuinka paljon ne vaativat sekä lihasvoimaa ettäkeskittymistä!
Kavalettiharjoittelu
Kavaletit ovat matalia esteitä, joiden yli koira ei hyppää, vaan liikkuu tasaisesti jalkojaan nostellen.Kavalettiharjoittelua voi tehdä sekä kävelyvauhdissa että ravissa. Harjoitteet voivat koostua esimerkiksi 3–5esteestä tai vaikkapa tikapuista, joiden puolien yli koira astelee rytmikkäästi. Sopiva korkeus esteille on noinkoiran kintereen korkeus tai matalampi. Alkuvaiheessa on hyvä käyttää mahdollisimman matalia rimoja.Harjoituksen edetessä niitä voi nostaa korkeammalle. Myös esteiden määrää voi lisätä treenin sujuessa:alkuvaiheessa 2–3 kavalettia riittää, mutta niitä voi lisätä aina noin 5–6 esteeseen. Jos käytetään siirrettäviäerillisiä esteitä, on ne hyvä aluksi pitää reilun koiran rungonmitan päässä toisistaan. Mikäli harjoitus tuottaakoiralle vaikeuksia, lisätään välimatkaa esteiden välissä. Vähitellen pyritään siihen, että esteiden etäisyys onkoiran rungon pituus tai jopa vähemmän.
Koiran tulisi harjoiteltaessa katsoa eteenpäin eikä ohjaajaa. Tarvittaessa harjoittelun alkuvaiheessa voidaankäyttää jotakin kohdetta, jonka luokse koira pyrkii suorittaen kaveletit samalla. Kohde ei kuitenkaan saisi ollaliian kiinnostava, ettei koira ala kiihdyttää vauhtia liiaksi. Apuna suorituksessa voidaan käyttää myösesimerkiksi kosketuskeppiä, jota ohjaaja pitää koiran edessä liikkuen samalla koko ajan itse koiran rinnalla.
Kavalettiharjoittelu tehostaa koiran selän liikettä ja rytmikästä ravia. Se voi myös auttaa koiria, joilla onvaikeuksia nostella jalkojaan riittävästi liikkuessaan.
Temppuja
Monet temput sopivat koordinaation ja tasapainon kehittämiseen. Niitä voi tehdä hyvin nuorenkin koirankanssa. Niissä ei tehdä hyppyjä eikä käytetä erityisiä apuvälineitä. Tällaiset temput pohjautuvat koiran oma-aloitteiseen toimintaan ja sen vahvistamiseen. Koiran käytöksestä on yleensä helppo nähdä, koska se alkaaväsyä. Tällöin harjoittelu luonnollisesti lopetetaan – parasta toki olisi pitää harjoitushetket niin lyhyinä, ettäväsymistä ei ehdi edes vielä tulla.
Yksi suosituimmista takapäänhallintaharjoituksista on opettaa koiralle etu- tai takaosakäännös.Etuosakäännöksessä koiran takapää kiertää etupään ympäri. Aluksi koira opetetaan nousemaan etujaloillaanjonkin alustan päälle. Se voi olla koiran koosta riippuen kirja, pesuvati tai vaikkapa tasapainotyyny. Tämänjälkeen valitaan opetettava kiertosuunta. Jos koiran halutaan lähtevän kiertämään myötäpäivään, tuleeohjaajan vahvistaa ensisijaisesti oikean takajalan liikettä.
Ohjaajan ideaali sijainti vaihtelee koiran mukaan. Toisten koirien on helpompi toimia ollessaan ohjaajankanssa nenäkkäin, toisille taas luontevampaa on, että ohjaaja on koiran vierellä. Yleensä ohjaajan oma liikesaa koirankin liikkumaan. Vastakkain olevat ohjaaja ja koira pyrkivät pysymään samassa linjassa: kun ohjaajaliikahtaa askeleen, koirakin korjaa yleensä sijaintiaan vastaavasti. Koiran ollessa puolestaan ohjaajan sivullavoi hän koiraa kohti nojautumalla saada sen liikahtamaan poispäin itsestään. Toiset koirat puolestaan liikkuvatparhaiten ohjaajan sivulla, mutta niin päin, että kiertosuunta on ohjaajaa kohti. Koira tavallaan haluaa imeytyätakaisin oikeaan perusasentoon ja ohjaajan liikkuessa seuraa ohjaajaa.
Aluksi vahvistetaan jokaista oikean takajalan liikahdusta, vaikka se olisikin vain jalan nosto ilman sensuurempaa liikettä. Tästä siirrytään valikoivan vahvistamisen kautta sheippaamaan yhä voimakkaampaaaskelta ja lopuksi useamman askeleen liikkumista. Samalla ohjaaja pyrkii itse jättäytymään pois niin, ettälopputuloksena koira kiertää itsenäisesti ilman omistajan liikettä.
Saman tempun voi sitten opettaa toiseen suuntaan ja myös niin, että koira seisookin takajalat alustallaetujalkojen kiertäessä ympäri.
Oravaistuminen on loistava keskikehon syviä lihaksia vahvistava temppu. Oravaistumisella tarkoitetaan, ettäkoira nousee takapäänsä varaan; takaosa pysyy istuvassa asennossa, ja koira nostaa etutassut rintansaeteen. Oravaistuminen tehostaa takajalkojen oikeaa asentoa istumisessa. Sen vuoksi se soveltuu hyvinharjoitteeksi nuorille koirille, jotka taittavat sääriään ulos istuessaan. Oravaistuminen ei kuitenkaan välttämättäsovi pitkäselkäisille koirille.
Oravaistumista on hyvä harjoitella liukumattomalla lattialla mielellään niin, että koira voi tukea itseään seinäävasten (esim. nurkka). Ohjaaja voi lähteä sheippaamaan etujalkojen irrotusta lattiasta pyytämällä koiraltakuonokosketusta käteen tai kosketuskeppiin, jota pidetään sen verran ylhäällä, ettei koira siihen istumalla yllä.Vaihtoehtoisesti liikkeen voi myös pyrkiä houkuttelemaan. Molemmissa tavoissa tulee pitää huoli, että koirantakapää pysyy kuitenkin istuvassa asennossa. Ohjaaja voi ojentaa koiralle käsivartensa, josta se voi ottaatarvittaessa vähän tukea toisella etutassullaan.
Tasapainoharjoittelu on hauskaa ja monesti tavanomaisesta lajiharjoittelusta poikkeavaa puuhaa. Se lisääkoiran fyysistä kuntoa, parantaa itseluottamusta ja oma-aloitteisuutta ja on eritoten erittäin hauskaa sekäkoiralle että ohjaajalle.
