Työperäinen stressi on selkäsairauksien jälkeen yleisin työperäinen terveysongelma Euroopan Unionin alueella. Jos kerran stressi vaivaa niin montaa ihmistä, mitenkä on koirien laita? Selviäminen nyky-yhteiskunnan vaatimuksista ei ole helppoa. Koirien pitää olla yhteistyökykyisiä ja riittävän pehmeitä, jotta kokemattomatkin ihmiset pärjäävät niiden kanssa ja pystyvät kouluttamaan niitä. Samalla niiden pitää olla riittävän rohkeita, jotteivät pelkää kovia ääniä ja kykenevät olemaan tuntikausia erossa omasta laumastaan ihmisten ollessa töissä.
Stressi on elimistön reaktio ylikuormituksen aiheuttamaan sisäiseen tai ulkoiseen ärsytykseen. Sympaattisen hermoston aktivoituminen johtaa tapahtumaketjuun, jossa aivolisäke aktivoituu välittäjäaineiden avulla. Aivolisäke alkaa erittää hormonia, johon lisämunuaiskuori reagoi erittämällä stressihormoneja (kortisoli, adrenaliini ja noradrenaliini) vereen. Sydämen syke ja hengitystaajuus lisääntyvät, verenkiertoa ohjautuu enemmän lihaksille ja vähemmän muualle elimistöön, lihakset jännittyvät ja suoliston toiminta hidastuu. Maksa vapauttaa glukoosia ja rasvaa vapautuu eri puolelta kehoa antamaan voimia lihaksistolle. Hetkessä koko keho on täydessä hälytysvalmiudessa - nopeus voi pelastaa eläimen hengen.
Stressi on normaali tila kaikilla eläimillä. Stressi kuuluu elämään, mutta se, minkä verran stressiä kukin yksilö pystyy kestämään, vaihtelee. Siinä missä lyhytaikainen stressi antaa voimia kilpasuoritukseen, leikkiin ja saalistukseen, on pitkäaikainen stressi erittäin haitallista terveydelle.
Stressin aiheuttajat
Stressiä aiheuttavat turhautumat ja uhat. Koira, jolta vaaditaan liikaa esimerkiksi koulutuksessa, turhautuu. Vääränlainen koulutustapa, rankaisun pelko ja turvattomuus, liika saalisvietin käyttö tai taisteluleikit, pakotteet, liian pitkät tai usein toistuvat koulutustuokiot, kommunikointiongelmat koirien tai ihmisten kanssa, levoton ja ylistimuloiva elinympäristö, resurssien pula, liiallinen aktivointi ja rennon vapaa-ajan puute voivat aiheuttaa koiralle stressiä. Myös liika yksinolo ja toiminnan puute stressaavat. Lyhyesti: stressiä aiheuttaa mikä tahansa, mikä estää koiraa toimimasta laji- ja rotutyypillisesti ja toteuttamasta lajityypillisiä tarpeitaan. Myös mukavat asiat, kuten leikkiminen, voivat olla stressaavia.
Stressihormonejen poistuminen elimistöstä kestää 3-8 päivää. Mikäli uusia stressihormoneja erittyy ennen aikaisempien poistumista, käy elimistö jatkuvasti ylikierroksilla eikä pääse toipumaan. Pitkäaikainen stressi aiheuttaa muutoksia koiran fysiologiassa. Immuunipuolustusjärjestelmä heikkenee ja koira reagoi siihen usein vatsallaan: se voi potea kroonista ripulia, saada vatsahaavan tai kroonisen suolistotulehduksen. Jos lisämunuaiset joutuvat liian usein lähettämään stressihormoneja, menettävät ne säätelykykynsä ja suurenevat selvityäkseen kovasta paineesta. Lopulta ne voivat vaurioitua kokonaan. Stressikoiran lihakset saavat niin paljon ravintoaineita, että ne suurenevat ja ovat paljon vahvemmat kuin normaalisti. Myös korkea verenpaine, sydänkohtaus ja halvaukset voidaan liittää stressiin. Stressaantuneet nartut eivät välttämättä tule kiimaan tai kantaviksi tai voivat luoda pentunsa. Ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa ollaan myös havaittu, että pitkittynyt stressi tuhoaa aivosoluja ja tuho on ainakin osittain lopullista.
Mikä on liikaa?
Sopivaa stressin määrää voi pohtia esimerkiksi tarkastelemalla villien kyläkoirien tai suden elämää. Kummankaan elinympäristössä ei tapahdu paljoakaan muutoksia, vaan asiat toistuvat samoina päivä päivän jälkeen. On kuitenkin ymmärrettävä, että kotikoira, joka pakostakin yleensä nukkuu sekä yöt että omistajan työpäivät, tarvitsee riittävästi toimintaa hereilläoloaikanaan.
Kyläkoirat käyttävät aikansa ruuan etsimiseen tunkioista ja jätekasoista. Ne eivät metsästä kovin usein eikä niillä ei ole paljoakaan vihollisia.
Susi tarvitsee stressijärjestelmää seuraavissa tilanteissa: saalistaessaan, paetessaan, taistellessaan, leikkiessään ja lisääntyessään. Suden saalistaessa itse kiinniotto ja hyökkäys näyttelevät hyvin pientä osaa koko projektissa. Suurimman osan ajasta lauma etsii saaliseläintä jäljestämällä ja liikkumalla muuten maastossa. Koiran stressijärjestelmä aktivoituu samalla tavalla sen juostessa pallon tai muun lelun perässä kuin silloin, kun susi hyökkää peuran kimppuun. Toiset koirat kestävät päivittäisetkin pallon heitot, toisille taas frisbeen perässä juokseminen kerran viikkoonkin voi olla liikaa.
Sudella ei ole luonnossa paljoa vihollisia eikä sen tarvitse pelätä juurikaan muita eläimiä kuin ihmistä. Sen sijaan koira voi joutua kohtaamaan moniakin pelottavia asioita jopa päivittäin. Paukkuarkuus, eroahdistus, remmirähjääminen (koirien pelko) tai pelko ihmisiä kohtaan ovat melko yleisiä ongelmia nykykoirilla. Esimerkiksi liian vähäisestä aktiviteetista aiheutuva stressi voimistaa koiran pelkokäytöstä ja saa sen käyttäytymään entistä hysteerisemmin.
Villit koiraeläimet eivät joudu usein taisteluihin. Yleensä ne kommunikoivat hyvin keskenään eivätkä ajaudu fyysisiin kamppailuihin. Ne elävät pääosin perhelaumoissa, joissa yksilöt ovat tuttuja keskenään. Koirat eivät hihnassa kulkiessaan pysty ilmaisemaan itseään yhtä hyvin. Ahtaissa koirapuistoissa tunteet kuumenevat helposti. Eri rotuiset ja -tyyppiset koirat eivät välttämättä ymmärrä toisiaan ja jalostuksessa syntyneet liioitellut piirteet, kuten hyvin lyhyet töpöhännät, silmät peittävät turkit tai ryppyiset naamat eivät ainakaan auta asiaa. Jotkut koirat myös rakastavat tappelemista. Ne ovat oppineet, että tappelusta selviäminen synnyttää endorfiineja ja voivat tieten tahtoen hakeutua hankaluuksiin.
Aikuiset sudet leikkivät ainoastaan silloin, kun laumaan syntyy pentuja. Koira on jäänyt henkisesti eräänlaisen sudenpennun tasolle ja leikkii myös vanhemmiten. Liiallinen leikkiminen voi kuitenkin stressata koiraa, koska se tarvitsee stressihormoneja selvitäkseen leikistä.
Susinartuilla on yksi juoksuaika vuodessa ja silloin myös urokset ovat seksuaalisesti aktiivisia. Koiranartut voivat kuitenkin olla kiimassa jopa 3-4 kuukauden välein. Tämä stressaa narttua itseään niin kuin myös usein sen ympäristössä eläviä uroksia. Myös muut hormonaaliset muutokset, kuten valeraskaus, voivat olla koiralle suuriakin stressin aiheita. Usein toistuvat stressitilanteet tai pitkäaikainen stressi voivat lisätä sukuhormonejen määrää veressä, joka puolestaan voimistaa koiran reaktioita ja tekee sen esimerkiksi aggressiivisemmaksi. Kohonnut testosteroiditaso voi johtaa eturauhasongelmiin uroksilla. Tiheä merkkailu voi johtua myös stressistä, koska stressijärjestelmässä vapautuu aldosteroini-nimistä hormonia, joka vaikuttaa virtsaneritykseen.
Stressin oireet
Yleensä koirasta on melko helppo nähdä, että se on stressaantunut. Se on rauhaton, hermostunut, ei nuku kunnolla, ylireagoi asioihin, ei syö eikä juo – tai juo todella paljon, pissaa tai kakkaa usein tai ripuloi, kuolaa voimakkaasti, ei pysty keskittymään, unohtaa jo osaamiaan asioita, on hyvin häiriöherkkä tai käyttää paljon rauhoittavia signaaleja. Sen turkki voi olla eloton, karvaa lähtee runsaasti ja koira saattaa haista pahalle. Monelle koiralle nousee stressaantuneena hilsettä esimerkiksi eläinlääkärillä tai koiranäyttelyssä. Sillä voi olla iho-ongelmia tai jännittyneet lihakset. Ristiriitaisissa tai muuten hankalissa tilanteissa koira voi ajautua sijaistoimintaan: esimerkiksi koulutuskentällä, kun siltä vaaditaan liikaa, se alkaakin pissailla tai haistella ruohoa eikä kuuntelekaan käskyjä. Stressi estää oppimisen.
Stressaantunut koira erittää tietynlaista hajua, jonka toiset koirat tunnistavat. Esimerkiksi kadonneta koiria etsivien koirien epäillään seuraavan nimenomaan tätä stressin hajua. Tavallinenkin koira voi reagoida vahvasti mennessään paikkaan, jossa on ollut stressaantunut tai pelokas koira. Eläimet myös tunnistavat ihmisen stressin.
Jotkut koirat kehittävät vakavissa stressitilanteissa stereotyyppistä käytöstä, kuten tuijottavat jotain pistettä, jahtaavat häntäänsä tai juoksevat tarhan aidanviertä eestaas. Stereotypia lisää koiran hyvänolon tunnetta ja vähentää stressiä. Se voi herkästi levitä muihinkin stressaaviin tilanteisiin, jolloin vaivan alkuperää on enää vaikea selvittää. Käytöstä ei kuitenkaan saa estää ennen kuin syy siihen on löytynyt ja korjattu.
Kipu aiheuttaa myös stressiä. Koira, jolla on kipuja, saattaa purra, nuolla tai kirputtaa itseään jopa hysteerisesti. Se ei välttämättä hoida juuri kipeää kohtaa. Mikäli kipu on sellaisessa paikassa, johon koira ei yltä, voi se kompensoida ja alkaa nuolla esimerkiksi etutassujaan. Kipu voi myös aiheuttaa aggressiivista käytöstä muita koiria ja ihmisiä kohtaan.
Koira voi myös oireilla stressistä vajoamalla eräänlaiseen apatiaan. Sen sijaan, että se ollessaan liian paljon yksin tuhoaisi paikkoja ja haukkuisi, se käpertyykin itseensä ja nukkuu yhä enemmän, vetäytyy koko ajan sivuun eikä enää kiinnostu mistään. Myös koira, jota on opetettu epäjohdonmukaisesti ja rangaistu paljon, muuttuu ylivarovaiseksi eikä uskalla ryhtyä mihinkään. Jos koira joutuu tilanteeseen, jossa se tuntee runsaasti kipua tai pelkoa eikä voi omalla toiminnallaan mitenkään vaikuttaa ikävän asian loppumiseen, saattaa seurauksena olla ns. opittu avuttomuus. Opitun avuttomuuden seuraukset muistuttavat tavattomasti masennusta. Avuttomuuteen on syynä yksilön havainto, että toiminta ja saadut palautteet ovat toisistaan riippumattomia. Myönteisiä tai kielteisiä palautteita kyllä tulee, mutta ne eivät ole oman toiminnan ansiota tai seurausta. Pelkäävää koiraa rangaistessa ei voi koskaan tietää, mihin asiaan koira yhdistää rankaisun. Pelkoehdollistuminen voi syntyä yhdestä kerrasta ja pienetkin asiat voivat laukaista sen uudelleen.
Stressiin vastalääkkeet
Jokaisen koiran stressinsietokyky on yksilöllinen. Siihen vaikuttavat sen rotu tai tyyppi, ikä, sukupuoli, kasvu- ja elinympäristö, oppimishistoria ja moni muu. Omistajan on itsensä nähtävä, koska koira voi hyvin tai huonosti ja puututtava tarvittaessa tilanteeseen. Moni ongelmakäytös on seurausta yleisestä stressitilasta ja paranee lähes itsestään, kun koiran elämä saadaan paremmille urille.
Sopiva määrä liikuntaa vähentää stressiä. Vapaana liikkuminen lisää yleensä mielihyvähormonien määrää, ellei sitten tarjolla ole liiaksi virikkeitä, kuten mahdollisuutta jänisjahtiin tai vastaavaan – joka puolestaan aiheuttaa stressiä. Hihnassa vetäminen stressaa niin koiraa kuin omistajaakin ja saattaa myös aiheuttaa koiralle fyysisiä ongelmia.
Kaikenlainen nenätyö, jossa koira toimii ilman ohjaajan painetta, on omiaan rentouttamaan. Samoin kontaktit tuttujen ja turvallisten koirakavereiden kanssa. Pureskeleminen rentouttaa myös, joten esimerkiksi puruluut tai oikeiden luiden kaluaminen on hyvää ajanvietettä. Koiran tulee myös levätä riittävästi. Jos liika nukkuminen ja liian vähät virikkeet stressaavat, on myös huonosti nukkunut koira levoton ja käy kierroksilla. Sairas, pelokas tai vaikkapa voimakkaasti vahtiviettinen koira ei välttämättä pysty rentoutumaan kotonaan ja stressaantuu unen puutteesta. Koiralle kannattaa tarjota useita erilaisia nukkumapaikkoja, joista se voi valita mieleisensä. Verhojen ja ikkunoiden kiinni pitäminen ja ulkoa tulevia hälyääniä peittävä radio saattavat auttaa unen saavuttamisessa.
Lähteet:
Marie Hansson Hallgren: Paras ystäväni
Marina Nagel ja Clarissa v. Reinhardt: Stressade Hundar
Eläinkouluttaja Tuire Kaimion luento ja luentomateriaali Espoossa 7.11.2004
Osteopaatti, ongelmakoirakouluttaja Leena Piiran luento Espoossa12.11.2006
Euroopan työturvallisuus- ja työterveysvirasto raportti osoitteessa http://fi.osha.europa.eu/publications/eashw/facts22.pdf
