Pentukoiran liikkuminen ja liikuttaminen ovat aiheita, jotka ovat herättäneet paljon keskustelua iät ja ajat. Toiset vannovat monipuolisen, runsaan liikkumisen nimeen jo pienestä pitäen, kun taas toiset kieltävät hihnassa ulkoilun ja rappusten kulkemisen. Miten pentukoiran saa kasvamaan ketteräksi, terveeksi aikuiseksi? Koska pennun kanssa saa alkaa treenata?
Koiranpennun kasvaessa sen luiden kasvulinjat ovat auki ja nivelten rustokudokset erittäin pehmeät. Korkeuskasvu on yleensä runsainta 4-6 kk:n iässä. Tänä aikana on tärkeää pitää huolta, ettei pentu liiku liian rajusti eikä loukkaa itseään. Liikunnan määrään vaikuttavat mm. pennun rakenne- ja kudostyyppi sekä kasvun nopeus. Suuriluinen, löysäkudoksinen pentu kehittyy motorisesti hitaasti ja sen kehonhallinta on heikompaa. Muista myös pitää pentu sopivan hoikkana! Ylipaino haittaa pennun ja kasvavan koiran oikeanlaisen motoriikan kehittymistä. Lihavuus altistaa myös nivelvaivoille.
Pieni pentu liikkuu omaehtoisesti
Alle puolivuotiaan pennun kanssa keskitytään arkiliikuntaan. Minkäänlaisia kestävyys- tai voimaharjoitteita ei saa tehdä. Pentua tulisi ohjata käyttämään monipuolisesti kaikkia liikelajeja. Käynti ja ravi ovat tärkeitä selkärangan ja raajojen nivelien liikkuvuuden kannalta. Etenkin käynti lisää pennun keskittymiskykyä ja opettaa, että myös hitaasti voi liikkua. Ravi puolestaan aktivoi kehoa tasapainoisesti. Taluttimessa kulkemista on tärkeää harjoitella säännöllisesti ja huolella, koska vetämättä kulkeminen on koiran lihastasapainon kannalta erittäin merkittävää. Osa koiran etuosan lihaksista sekä liikuttaa koiran päätä että tuo eturaajaa eteen. Koiran vetäessä hihnassa nämä lihakset jännittyvät helposti ja voivat aiheuttaa esim. liikerajoitusta etujalan liikkeessä. Pennulle parhaat ulkoiluvarusteet ovat istuvat Y-valjaat. Ne eivät rajoita liikettä eivätkä vaaranna pennun terveyttä, jos se esimerkiksi yllättäen ryntääkin jonkun asian perään hihnassa ollessaan.
Pennun ja nuoren koiran on hyvä liikkua mahdollisimman vaihtelevassa maastossa eri mittaisia matkoja. Pehmeä alusta on hellempi nivelille ja kudoksille kuin esim. kova asfaltti. Mikäli pennun kanssa asuu muita koiria, on hyvä muistaa, että laumassa liikkuminen ei ole omaehtoista liikkumista! Pentu ei malta jäädä toisista koirista jälkeen, vaan helposti juoksee aikuisten mukana ylittäen omat rajansa. Pitkät lenkit vaativat riittävän palautumisajan, ja on myös tärkeää muistaa alkuverryttely ennen vapaaksi päästämistä. Myös pennuilla voi olla lihaskireyttä, mikä usein aiheutuukin pitkistä lenkeistä esim. metsässä muiden koirien kanssa juosten. Toistuva kireys voi olla oire väärästä suhteesta arkiliikunnan ja levon välillä.
Kehonhallinnan harjoittelua jo pienenä
Jo hyvin nuorenkin pennun kanssa voi ja kannattaa harjoitella erilaisilla pinnoilla liikkumista. Se parantaa keskittymiskykyä ja kehonhallintaa. Pintoina voi käyttää erilaisia kotoa tai pihalta löytyviä materiaaleja: pöytätabletteja, ritilöitä, hyllylevyjä, litistettyjä pahvilaatikoita, tasapainotyynyjä jne. Liukastumista tulee välttää, ja siksi kotona olisi tärkeää huolehtia, että lattioilla on riittävästi mattoja. Matot edesauttavat myös asentoa ylläpitävien, syvien lihasten kehittymistä, kun koira voi jo pentuna oppia esimerkiksi istumaan oikein ja ryhdikkäästi. Mikäli pentu kasvaa liukkaalla parketilla tai laminaatilla, on sen vaikeampi hahmottaa oikeaa istumis- ja makaamisasentoa. Jalat eivät pidä, ja koira kompensoi makaamalla lonkallaan tai istumalla takajalat ns. auki.
Myös erilaisten esineiden päälle nousemista ja alastulemista voi harjoitella. Tähän tarkoitukseen sopivat matalat, liukumattomat laatikot tai vastaavat. Päälle nousemista tärkeämpi osuus on nimenomaan hitaasti ja rauhallisesti alas tuleminen. Kannattaa harkita huolella onko houkutteleminen paras tapa tehdä näitä harjoituksia. Houkuttelu vähentää koiran keskittymistä ja siten heikentää huomattavasti kehonhallinnan kehittymistä. Huomattavasti tehokkaampaa on käyttää apuna esimerkiksi kosketuskeppiä tai vaikkapa tyhjää kättä.
Hitaasti kävelemisen harjoittelua voi tehdä esimerkiksi kävelyttämällä pentua taluttimessa matalien rimojen yli. Tähän tarkoitukseen sopivat esimerkiksi harjanvarret tai agilityrimat, jotka voi nostaa esim. kirjojen, tiiliskivien tai muiden pienten korokkeiden avulla hieman irti maasta. Isommalla koiralla voi käyttää esim. speedpumpeja. Rimojen tulee olla matalalla: noin puolikas kinnerkorkeudesta on sopiva korkeus. Pienen pennun kanssa nämä harjoitteet tehdään ainoastaan suoralla uralla. Vähän vanhemman pennun (esim. 5-6 kk) kanssa rimojen ylitystä voi myös harjoitella niin, että koira astuu sivusuunnassa esim. speedpumpin yli. Tällöin harjoittelussa tulee muistaa molemminpuolisuus!
Pidä harjoitukset hyvin lyhyinä, muutama minuutti riittää vallan mainiosti! Muista myös, että on eri asia tekeekö pentu jotain itse vai tehdäänkö pennulle jotain.
Leikkiminen harjoitteena
Leikkiminen kehittää lihaksistoa niin voiman, nopeuden kuin ketteryydenkin kannalta. Parasta leikkiä on saman kokoisten pentujen keskinäinen leikki. Leikkikaverin tulisi olla voimiltaan melko samanlainen, jotta leikki olisi tasaväkistä. Rajut, törmäävät kontaktileikit voivat olla vahingollisia.
Esineiden heittämisen kanssa on hyvä olla hieman varovainen. Voimakkaat vartalonkierrot eivät ole hyväksi, joten on parempi opettaa koira jo pentuna lähtemään esineen perään aina niin, että se on valmiiksi kuono lähtösuuntaan. Tämän voi tehdä esimerkiksi kierrättämällä koiran selkänsä takaa ennen heittoa. Heittoleikkejä ei tule tehdä säännöllisesti eikä pitkiä aikoja kerrallaan. Myös liukastumiset tulee ennaltaehkäistä! Älä myöskään heitä leluja ylöspäin niin, että pentu yrittää kopata ne ilmasta.
Ohjaaja voi leikkiä jo pienenkin pennun kanssa vetoleikkejä, kunhan tekee niitä kohtuudella. Pennun tulee aina pitää kaikki jalkansa maassa: ylöspäin ei saa nostaa! Vetoleikkiä leikitään mieluiten niin, että koiran selkälinja pysyy melko tasaisena (pää suhteellisen alhaalla). Ohjaajan tulee pysyä melko passiivisena, ja pentu saa itse retuuttaa ja ravistella lelua näin halutessaan. Huomioi myös, että alustan tulee olla tukeva ja liukumaton!
Liiallinen raju leikkiminen voi myös näkyä stressikäyttäytymisenä: koira kiihtyy ja alkaa tällöin käyttää esimerkiksi ääntään ja hampaitaan. Yksi pennun leikittämisen tärkeimmistä asioista onkin opettaa koiraa hallitsemaan viretilaansa - ja samalla myös ohjaaja oppii lukemaan pentua ja tietää jatkossa paremmin, koska on aika siirtyä harjoittelemaan rauhoittumista!
Käsittelyharjoittelua
Pentua on hyvä totuttaa käsittelyyn myös tulevan lihashuollon kannalta. Koirahieroja, osteopaatti ja eläinfysioterapeutti arvostavat, jos koira osaa maata kyljellään rauhallisesti. Kylkimakuun voi opettaa pennulle temppuna tai vaihtoehtoisesti totuttaa kyljellä makaamiseen esim. taukokäytöksen tai kotona tapahtuvan rauhoittumisharjoittelun avulla.
Pentua kannattaa opettaa myös siihen, että se pystyy seisomaan paikallaan ja sitä kosketellaan. Tähän harjoitteluun voi myös yhdistää jalkojen nostelun (aluksi aina yksi jalka kerrallaan). Jalkoja nostettaessa koiran eteen voi jättää namin, ja harjoitella käsittelyä niin että koira katsoo namia seisten paikoillaan. Koiran tehdessä oikein ja suoriutuessaan tehtävästä sille annetaan lupa ottaa nami.
Ison pennun harjoitteet
Puolta vuotta vanhemman pennun harjoitteita voi jo vaikeuttaa hieman. Erilaiset temput ovat hyviä: kahdeksikon pujottelu ohjaajan jalkojen ympäri sekä pyörähtäminen (itsensä ympäri) sopivat tähän mainiosti.
Tasapainotyynyllä tai vastaavalla voidaan tehdä vähän pidempiä harjoitteita pikkupentuvaiheen lyhyiden tutustumisten jälkeen. Tarvittaessa ohjaaja auttaa koiraa stabiloimalla tyynyä esim. omalla kädellään tai jalallaan. Koiran ja tyynyn koosta riippuen voidaan tehdä harjoituksia esim. niin, että pennun etu- tai takapää on vuorollaan tyynyn päällä ja toiset kaksi jalkaa lattialla. Vastaavia harjoitteita voi myös tehdä niin, että koiran etu- tai takapää on matalan, liukumattoman korokkeen päällä. Tähän voidaan lisätä vielä esim. etujalkojen ollessa korokkeella se, että koira nostaa toista etutassuaan. Näissä harjoituksissa on tärkeää saada koiran painopiste oikein niin, että sen selkälinja pysyy tasaisena eikä pää nouse liian korkealle. Voi olla hyvä, että ohjaaja on alhaalla esim. ollen kyykyssä tai istuen koiran edessä.
Kavalettiharjoituksiin voidaan lisätä asennonvaihtoja ja pysähdyksiä rimojen ylittämisen väliin esim. pyytämällä koira istumaan kesken kaiken. Tämä auttaa koiraa oppimaan muuttamaan painopistettään.
Agilityuraa havitteleville sopivia harjoitteita ovat sellaiset, jotka kehittävät pennun kykyä koota itseään ja oppia arvioimaan etäisyyksiä. Hyppytekniikan harjoittelu on erittäin tärkeää ja hyödyllistä. Hyppykorkeus on esim. ranteen korkeudella. Ei vielä pujottelua tämän ikäiselle!
Nuori koira
Kasvulevyjen sulkeuduttua voidaan jatkaa harjoittelun vaikeuttamista. Rodusta ja koiran koosta riippuen tämä tapahtuu viimeistään noin reilun vuoden iässä. Lihaksisto kehittyy hitaasti. Takaraajojen lihakset vahvistuvat ensin. Etuosan ja selän lihaksisto kehittyy myöhemmin.
Kestävyysharjoitteluun sopii esimerkiksi hölkkääminen lyhyitä aikoja (15-30 min) muutaman kerran viikossa. Uinti on myös erittäin hyödyllistä. Voimaharjoittelua voidaan tehdä myös lyhyitä aikoja 2-3 kertaa viikossa. Harjoittelujen osalta on kaiken kaikkiaan tärkeä muistaa, että kesto ja intensiteetti pidetään maltillisella tasolla.
Teksti on kirjoitettu osittain eläinfysioterapeutti Anna Boströmin 8.11.2015 Lohjalla pidetyn luennon pohjalta. Lisäksi kirjoituksessa on poimintoja osteopaatti, eläinfysioterapeutti Leena Piiran 25.9.2010 pidetystä luennosta Pennusta ehjäksi aikuiseksi sekä kirjoittajan omia ajatuksia aiheesta. Kirjoittaja on koulutettu koirahieroja.
