Teksti: Liisa Tikka
Koira pystyy hyödyntämään melko monenlaisia ravintoaineita ja voi hyvin useilla erilaisilla ruokintatavoilla. Tässä artikkelissa käymme läpi ruokinnan perusasiat – laitettiinpa koiran ruokakuppiin sitten nappuloita tai raakaa lihaa.
Valkuaisaineet
Valkuaista eli proteiinia tarvitaan kudosten uudistamiseen ja rakennusaineiksi. Valkuaisaineet suorittavat lähes kaikki solun toiminnot, joten ne ovat siten välttämättömiä elimistön toiminnan kannalta. Ne ovat myös tärkeässä roolissa aineenvaihdunnassa ja mahdollistavat mm. solujen liikkumisen sekä immuunipuolustuksen.
Valkuainen muodostuu aminohapoista. Erilaisia aminohappoja on 21, joista 10 on koiralle välttämättömiä. Näitä kymmentä koiran tulee saada ruuastaan, jotta elimistö toimii moitteetta. Muita aminohappoja koira voi muodostaa toisista aminohapoista.
Valkuaisen laatua kuvataan termillä biologinen arvo (BV). Tämä suhdeluku kertoo, kuinka hyvin raaka-aineen aminohapposisältö vastaa koiran tarvetta. Biologiseen arvoon vaikuttavat valkuaisen sulavuus sekä sen sisältämien välttämättömien aminohappojen määrät ja suhteet. Parhaat biologiset arvot ovat kananmunalla sekä maitoproteiinilla; nämä ovat lähes täydet sata. Lihan biologinen arvo on noin 75. Kalan biologinen arvo vaihtelee kalalajin mukaan, mutta yleisesti sen aminohappokoostumus on erittäin hyvä. Kasviperäisistä valkuaisaineista paras biologinen arvo on soijarouheella (73).
Eri valkuaisaineiden sulavuus vaihtelee. Lihan, kalan ja sisäelinten sulavuus on noin 85–98 prosenttia riippuen mm. lihan laadusta. Eläinperäisen valkuaisen sulavuus yleensä huonontuu kypsentämisen myötä, kun taas kasvikunnan proteiinit sulavat paremmin lämpökäsiteltyinä.
Kotikoiralle riittävä proteiininmäärä on noin 25 %:a ruuan kuiva-aineesta. Koiran urheillessa runsaasti lisääntyy sen proteiinintarvekin. Pitkäkestoisessa suorituksessa tarvitaan enemmän valkuaista kuin lyhytkestoisessa.
Proteiinia ei keho käytä energiantuotantoon, ellei ravinnon energiamäärä jää liian pieneksi kulutukseen nähden. Keho ei myöskään pysty varastoimaan aminohappoja tulevaa käyttöä varten, joten valkuaisaineiden saannin pitäisi olla jatkuvaa. Ylimääräinen proteiini käytetään energiantuotantoon ja poistetaan virtsaan ja ulosteeseen.
Valkuaisaineista voi myös olla puutetta. Jos ravinnon mukana saatavan valkuaisen määrä on riittämätön, alkaa elimistö hajottaa kehon omia proteiineja ja käyttää niitä uudelleen. Proteiininpuutteen oireita ovat alkuvaiheessa karkea ja eloton turkki, karvan heikko uusiutuminen sekä lisääntynyt karvanlähtö. Myös koiran pigmentti heikkenee, ja koira voi olla väsyneen ja apean oloinen. Kun valkuaisen puute on jatkunut pidempään, vaikuttaa se heikentävästi koiran kasvuun. Lihakset surkastuvat, paino laskee, ruokahalu, vastustuskyky ja hedelmällisyys heikkenevät, koira kärsii anemiasta jne.
Rasva
Rasva lisää ruuan maistuvuutta ja sulaa hyvin. Runsaasti rasvaa sisältävä ruoka-annos viipyy kauemmin mahalaukussa, mikä johtaa hyvään sulavuuteen. Koiralle soveltuvat sekä eläin- että kasviperäiset rasvat. Eläinrasvassa ei ole juurikaan mitään muita ravintoaineita rasvan lisäksi. Kasviöljytkin ovat täyttä rasvaa, mutta niissä on kuitenkin mm. E-vitamiinia. Sen lisäksi, että rasvat ovat erinomainen energianlähde, on niillä muitakin käyttötarkoituksia elimistössä. Rasvat toimivat hormonien esiasteena ja ylläpitävät aivojen ja solukalvojen rakennetta sekä toimintaa. Ravinnon riittävä rasvapitoisuus on edellytys rasvaliukoisten vitamiinien imeytymiselle sekä välttämättömien rasvahappojen saannille.
Koira on aerobinen eläinlaji; se pystyy tuottamaan 70–90%:a energiastaan vapaista rasvahapoista. Se ei sairastu sydän- ja verisuonisairauksiin rasvaisen ruuan seurauksena. Rasva on tärkein energianlähde pitkäkestoisessa suorituksessa. Mitä pidempi suoritus, sitä enemmän pitää rasvaa olla ruuassa. Runsaasti rasvaa ja vähän hiilihydraatteja sisältävä dieetti lisää veressä kulkevien rasvojen määrää. Mitä enemmän koiralla on rasvahappoja verenkierrossa, sitä paremmin ne pääsevät lihassolun sisään ja sitä paremmin koira käyttää niitä hyväkseen.
Erilaisia rasvahappoja on kymmeniä. Rasvahapot vaikuttavat mm. veren hyytymiseen, verenpaineeseen ja immuniteettiin. Ne osallistuvat moniin hormonaalisiin ja muihin kemiallisiin reaktioihin. Rasvahappojen puute näkyy usein ongelmina ihossa ja karvapeitteessä. Tärkeimmät rasvahapot ovat linolihappo ja alfa-linoleenihappo.
Koiralle välttämätön rasvahappo on linolihappo, joka kuuluu omega-6-ryhmän rasvahappoihin. Välttämättömät rasvahapot ovat sellaisia, joita koira ei pysty itse muodostamaan toisista rasvahapoista, vaan sen on saatava niitä ravinnostaan. Linolihappoa on runsaasti mm. auringonkukka-, rypsi- ja maissiöljyssä sekä kanan ja sian rasvassa. Yleensä koira saa riittävästi linolihappoa ruuastaan.
Toinen välttämätön rasvahappo on alfa-linoleenihappo. Koiran elimistö muodostaa siitä muita omega-3-rasvahappoja: eikosapentaeenihappoa eli EPA:a ja dokosaheksaeenihappoa eli DHA:ta. Linoleenihappoa on runsaasti pellavaöljyssä. Lisäksi kalaöljyt sisältävät paljon EPA- ja DHA-happoja.
Rasvahappojen saannin tulisi olla oikeassa suhteessa keskenään. Ihon ja turkin huono kunto voi kieliä sekä rasvahappojen puutteesta että niiden väärästä suhteesta. Omega-6- ja omega-3-rasvahappojen saanti pitäisi olla suhdeluvussa 2,6–16 : 1. Suuri määrä omega-6-rasvahappoa suhteessa omega-3-happoon voi ylläpitää elimistön tulehdusherkkyyttä. Välttämättömien rasvahappojen yliannostuksen riski on pieni.
Hiilihydraatit
Hiilihydraatit ovat ensisijaisesti energianlähteitä. Ne voidaan jakaa kolmeen ryhmään: sokereihin, tärkkelykseen ja kuituun. Pääasiallisesti ravinnon hiilihydraatit ovat peräisin kasveista. Koiran kyky sulattaa raakoja kasviksia on heikko; niiden sulavuus on alle 20 prosenttia. Raa’at ja puolikypsät hiilihydraatit voivat myös aiheuttaa paksusuolen ärsytystä, bakteerikäymistä tai ripulia.
Imettävää narttua lukuun ottamatta koira ei varsinaisesti tarvitse ruuastaan hiilihydraatteja. Kuitenkin tutkimusten mukaan kuidulla on terveyttä ylläpitäviä ominaisuuksia, kun sitä annetaan sopiva määrä (2–7 % ruuasta). Liukoinen ravintokuitu lisää lyhytketjuisten rasvahappojen tuotantoa paksusuolessa. Sulamaton kuitu lisää ulosteen massaa ja ylläpitää sen sopivaa rakennetta. Nämä myös estävät paksusuolen vaurioita, ylläpitävät paksusuolen limakalvon hyvinvointia ja vaikuttavat edullisesti suoliston mikrobeihin. Hyviä kuidunlähteitä ovat juurikasleike, pellavarouhe, riisilese ja kaura.
Ruuan suuri kuitupitoisuus heikentää valkuaisen, rasvan, hiilihydraattien ja energian sulamista ja häiritsee tiettyjen kivennäisaineiden imeytymistä. Väärän tyyppinen tai liika kuitu voi myös aiheuttaa ripulia.
Viljat ovat halpoja energianlähteitä, ja siksi teolliset ruuat sisältävät niitä usein. Kuorittu kaura on yksi parhaista viljoista. Sen sulavuus kuumennettuna on lähes 100 %. Se sisältää tyydyttymättömiä rasvoja sekä suuren määrän välttämättömiä rasvahappoja. Sen sisältämä valkuainen on sulavampaa, ja sen määrä on suurempi kuin yleisesti käytetyissä riisissä, vehnässä, ohrassa tai maississa. Kauran aminohappokoostumus on myös muita viljoja tasapainoisempi.
Kivennäisaineet
Kivennäisaineet jaotellaan makro- ja mikrokivennäisiin sen perusteella, millaisia määriä elimistö niitä tarvitsee. Mikrokivennäisiä eli hivenaineita tarvitaan hyvin pieniä määriä. Näihin kuuluvat mm. rauta, kupari, sinkki, jodi, koboltti, seleeni ja mangaani. Kuparin ja seleenin myrkyllisyysraja on alhainen, joten niiden saanti ei saa ylittää tarvetta.
Makrokivennäisiä ovat mm. kalsium, fosfori, kalium, magnesium ja natrium. Kivennäisten annostelussa on aina huomioitava niiden keskinäinen suhde. Yhden kivennäisen ylimäärä suhteessa johonkin toiseen voi häiritä niiden imeytymistä tai toimintaa. Fosforin yliruokinta voi johtaa kalsiumin puutokseen, ja kalsiumin yliannostus taas fosforin, sinkin, raudan ja kuparin puutokseen.
Kalsium muodostaa yhdessä fosforin kanssa luuston: 98 prosenttia elimistön kalsiumista on luissa ja hampaissa. Kalsiumin tarve on suurimmillaan kasvun aikana, jolloin se voi olla jopa viisinkertainen suhteessa aikuisen eläimen tarpeeseen. Kalsiumin puute kasvuaikana aiheuttaa kasvuhäiriöitä. Pennulla kalsiumin imeytymismekanismi kehittyy iän myötä. Pääsääntöisesti tällä hetkellä oletetaan, että noin alle puolivuotias pentu ei pysty vielä säätelemään kalsiumin imeytymistä ja tästä syystä kaikki tai iso osa ruuan mukana tulevasta kalsiumista imeytyy luustoon. Luuston kasvu lakkaa noin 8–9 kuukauden iässä.
Kalsiumin annostelussa on tärkeää huomioida sen suhde fosforiin. Hyviä kalsiuminlähteitä ovat mm. lihaluujauho ja luujauho. Kalsiumin ja fosforin imeytymiseen tarvitaan D-vitamiinia. Aikuisen koiran kalsiumintarve on vähintään 59 mg/MEkg/vrk. Aikuisella koiralla liika kalsiuminsaanti ei ole vaaraksi, sillä ainoastaan tarpeellinen määrä imeytyy ravinnon mukana. Rasvainen ruoka puolestaan voi vähentää kalsiumin imeytymistä.
Fosforista myös valtaosa, noin 80 prosenttia, on luustossa. Fosforia saadaan mm. lihaluujauhosta, luujauhosta, kalajauhosta, viljoista ja maitotuotteista. Sen saanti on niin yleistä, ettei puutostiloja käytännössä havaita. Kalsiumin ja fosforin suhteeksi suositellaan 1,2 –1,4 : -1.
Magnesiumia tarvitaan kasvuiässä luuston kehitykseen. Tutkimuksissa on osoitettu, että magnesiumin puutos voi johtaa ontumiseen, ranteitten yliojentumiseen ja jopa takaraajojen halvaantumiseen. Puolet magnesiumista sijaitsee luustossa ja puolet pehmytkudoksissa. Magnesium on välttämätöntä eri entsyymireaktioiden säätelyssä. Tutkimusten mukaan liikasaannista ei ole havaittu erityistä haittaa.
Jodin tehtävä on toimia kilpirauhashormonien osana. Jodin puutos johtaa vakaviin aineenvaihdunnallisiin häiriöihin. Jodi varastoituu kilpirauhaseen, joten sen lyhytaikainen puutos ei aiheuta ongelmia. Jodia saa mm. merilevästä, merisuolasta sekä Suomessa ruokasuolasta, sillä siihen on valmiiksi lisätty jodia.
Sinkki on noussut koiranruokinnassa ja myös ihmisten ravintolisänä pinnalle viime vuosina. Sinkki on rakenneosana monissa entsyymeissä, joita tarvitaan kaikissa soluissa. Eritoten sinkin vaikutus näkyy ihossa, karvassa sekä urosten sukuelimissä. Sinkkiä on kokoviljoissa ja kaikissa eläinkunnan tuotteissa. Sen hyödyntävyyttä vähentävät ravinnossa olevat kasvisperäiset fytaatit, joita on esim. maississa, vehnässä, riisissä ja soijassa. Tämän vuoksi eritoten kuivaruokaa syövillä koirilla voidaan nähdä sinkinpuutoksen oireena mm. kaljut silmänympärykset. Sinkin annostuksesta ollaan montaa mieltä. National Research Councilin (NRC) vuonna 2006 antaman suosituksen mukaan aikuisen koiran tarve on 2mg/MEkg/vrk. Ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa ei olla voitu todistaa sinkin lisäämisen hyödyttävän esim. vastustuskyvyn parantamisessa, mikäli sen saanti on jo aiemmin ollut riittävällä tasolla. Lisäksi sinkin imeytymiseen vaikuttaa suuresti sen olomuoto. Sinkin yliannostusta ei yleensä saada ruokinnalla aikaan, vaan sinkkimyrkytyksen saaneilla koirilla on ollut elimistössään jokin sinkitty vierasesine.
Vitamiinit
Vitamiinit ovat välttämättömiä kasvulle ja elintoiminnoille. Ne toimivat mm. antioksidantteina ja hormonien esiasteina. Liukoisuutensa perusteella vitamiinit jaetaan kahteen ryhmään: rasva- ja vesiliukoisiin. Rasvaliukoisia vitamiineja ovat A, D, E ja K-vitamiini. Ne tarvitsevat imeytyäkseen rasvaa. Niiden tarve ei ole päivittäistä, vaan ne varastoituvat elimistöön. Tästä syystä ne voivat olla jopa myrkyllisiä liiallisesti annosteltuina. Vesiliukoisia vitamiineja tulee sen sijaan saada päivittäin ravinnosta.
A-vitamiini vaikuttaa kasvuiässä mm. kuulo- ja näköelimien kehitykseen, immuunijärjestelmään ja luustoon. Se myös vaikuttaa mm. limakalvojen terveyteen ja lisääntymiskykyyn. A-vitamiinia saadaan vain eläinperäisestä ruuasta, eritoten maksasta, mutta sitä on myös lihassa, kalassa, munissa, maitotuotteissa jne. Sen esimuotoja, kuten beetakaroteenia, saadaan kasviksista, esim. porkkanasta. Beetakaroteeni varastoituu maksaan, jossa sitä muutetaan A-vitamiiniksi. A-vitamiinin yliannostusta koirilla tapahtuu harvoin.
D-vitamiinia on rasvaisessa kalassa, maksassa, maitotuotteissa ja kananmunan keltuaisessa. Sillä on tärkeä rooli kalsiumin imeytymisessä, ja se vaikuttaa luuston kehitykseen ja hampaiden kasvuun. D-vitamiini vaikuttaa myös munuaisten, hermoston ja lihasten toimintaan. Ihmisillä D-vitamiinia syntyy iholla auringon valon vaikutuksesta, mutta karvallisilla koirilla tämän mekanismin merkitys on hyvin pieni. Vakava D-vitamiinin puutos kasvuvaiheessa aiheuttaa pennuille riisitautia ja kasvun hidastumista.
E-vitamiini eli tokoferoli on antioksidantti. Mitä enemmän elimistö käsittelee monityydyttymättömiä rasvahappoja, sitä enemmän se tarvitsee E-vitamiinia. E-vitamiini suojaa etenkin lihassoluja ja immuunijärjestelmän soluja, jotka ovat herkkiä oksidatiiviselle stressille. Koiramaailmassa E-vitamiini yhdistetään erityisesti hedelmällisyyteen ja lisääntymiseen. Sillä katsotaan olevan myös edullisia vaikutuksia monien sairauksien torjunnassa ja hoidossa. Myös esim. kilpailevilla koirilla tai työkoirilla E-vitamiinia voidaan antaa kuuriluontoisesti jopa kolminkertaisesti suosituksiin nähden. E-vitamiinia on erityisesti kasviöljyissä, kuten vehnänalkioöljyssä ja auringonkukkaöljyssä.
K-vitamiini vaikuttaa veren hyytymiseen. Lisäksi sitä tarvitaan kalsiumin sitomisessa luustoon. Normaalisti paksusuolen mikrobit muodostavat itse tarvittavan määrän K-vitamiinia. Suoliston mikrobikannan tuhoutuessa esim. lääkehoidon yhteydessä voi K-vitamiinin puutostakin esiintyä. Puutostila voi johtaa anemiaan.
B-ryhmän vesiliukoisia vitamiineja esiintyy runsaasti koiran ravinnossa. Useat niistä vaikuttavat eritoten ihon ja karvapeitteen kuntoon sekä hermoston toimintaan. Koiran suolisto pystyy syntetisoimaan osan B-ryhmän vitamiineista. Puutosta voi esiintyä suoliston toimintahäiriöissä tai esim. antibioottikuurien aikana, jolloin synteesi voi häiriintyä. Myös voimakkaan liikunnan aikana B-vitamiinien tarve voi nousta, ja koira saattaa hyötyä vitamiinilisästä. Ruuan kypsennys tuhoaa eritoten tiamiinia, B1-vitamiinia; jopa kolmannes raaka-aineiden sisältämästä tiamiinista häviää kuumennettaessa. Tiamiinin puutetta on epäilty yhdeksi syyksi koprofagiaan eli ulosteiden syöntiin.
Biotiinin eli B8-vitamiinin puutetta saattaa esiintyä koirilla, joille syötetään paljon raakoja munia. Kananmuna sisältää avidiini-nimistä yhdistettä, joka sitoo biotiinia liukenemattomaan muotoon. Avidiini tuhoutuu kuumennettaessa, joten ongelmaa ei ole kypsennettyjä munia syötettäessä.
C-vitamiini on myös vesiliukoinen. Koira valmistaa itse tarvitsemansa määrän maksassaan ja munuaisissaan. C-vitamiini on antioksidantti, eli se puolustaa elimistöä vapailta radikaaleilta ja vaikuttaa immuunipuolustukseen. Sitä tarvitaan raudan hyödyntämiseen sekä luuston ja sidekudosten hyvinvointiin. C-vitamiini parantaa mahdollisesti stressin sietokykyä osallistumalla hormonien, noradrenaliinin ja adrenaliinin, muodostukseen. Kudosten C-vitamiinipitoisuus pienenee stressin aikana, minkä vuoksi kilpaileville sekä työtätekeville koirille suositellaan C-vitamiinilisää. C-vitamiinilisäystä voidaan tarvita myös esim. vanhoilla eläimillä ja erilaisten sairauksien tukihoidossa.
Vesi
Vesi osallistuu lähes kaikkiin fysiologisiin reaktioihin. Veri on yli 80-prosenttisesti vettä. Sen avulla ravintoaineet ja happi kuljetetaan eri elimiin ja kuona-aineet poistetaan kehosta. Vesi toimii myös lämmönsäätelyssä. Koira haihduttaa vettä läähättäessään. Ruuansulatus tarvitsee vettä toimiakseen; koira juo yleensä eritoten syömisen jälkeen.
Ripulissa elimistö voi kuivua. Jo noin 10 prosentin menetys elimistön vedestä voi johtaa kuolemaan. Erityisesti pennut ja vanhat koirat ovat riskiryhmässä. Imettävän nartun maidontuotanto on myös riippuvainen vedensaannista.
Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että kuivaruokaa syövän koiran tarve normaalissa lämpötilassa on noin 50ml/elopainokilo/vrk. Koska liha on suurimmalta osalta vettä, ei raakaruokaa tai vaikkapa purkkiruokaa syövä koira tarvitse vettä ruokansa lisäksi kuin viides–kymmenesosan tuosta määrästä. Korkea lämpötila, liikuntasuoritus jne. nostavat luonnollisesti tarvittavan veden määrää.
Ruokinnan terminologiaa:
Metabolinen energia
Metabolisella energialla tarkoitetaan aineenvaihdunnassa käytettävissä olevaa osuutta ravinnon sisältämästä kokonaisenergiasta. Asiaan vaikuttaa erityisesti ravinnon sulavuus.
Metabolinen elopaino
Koiran energiantarvetta verrataan painon sijasta metaboliseen elopainokiloon (MEkg). Pienet eläimet tarvitsevat enemmän energiaa suhteessa painoonsa kuin suuret eläimet. Mitä suurempi eläimen pinta-ala on, sitä enemmän lämpöä haihtuu ja sen enemmän energiaa eläin kuluttaa kehon lämmittämiseen. Metabolinen elopaino kuvaa tavallaan eläimen pinta-alaa. Se on aina pienempi kuin punnittu paino. Laskentakaavoja on hieman erilaisia, mutta yleisimmin tulos saadaan korottamalla paino potenssiin 0.73. Esimerkiksi 25-kiloisen koiran metabolinen elopaino on 11,2.
Lähteet:
Kempe et al, 2010. Koiran ruokinta ja hoito. ProAgria, Kariston Kirjapaino Oy, Hämeenlinna.
Helleman, M. ja Marjeta, P. 2010. Koiran ruokinta. Art House, Tallinna.
MMM Saara Kattaisen luento koirakoulu Masseterissa Helsingissä 23.9.2017
https://www.livestrong.com/article/328130-does-zinc-help-with-flu-symptoms/
