Varmaankin jokainen aikuinen ihminen tietää, miltä kipu tuntuu. Se voi olla viiltävää, jomottavaa, repivää, kolottavaaÂ… Kivun tunne on yksilöllinen. Toisen tuntemaa kipua ei voi aistia eivätkä sanat aina riitä kertomaan minkälainen olo on. Jos ihmisten kivun selvittäminen, kuvaileminen ja hoitaminen on vaikeaa, miten voimme huomata kivun koirista, jotka eivät osaa sanoin kertoa kuinka niihin sattuu?
Vasta viime vuosina on alettu ymmärtää, kuinka vahvasti kipu liittyy eläinten ongelmakäytökseen. Mitään varsinaista tutkimusta asiasta ei ole, mutta ammattilaiset olettavat, että noin 50-90 prosenttiin käytöshäiriöistä on syynä kipu tai sairaus. Kipu tekee kärttyisäksi, varovaiseksi, ylienergiseksi, apaattiseksi.
Kivun oireet
Koiralla voi olla kipuja, vaikkei se niitä käytöksellään ilmentäisikään. Koiraeläimen luontaiseen käytökseen kuuluu heikkoutensa peittäminen, koska lauma saattaa hylätä tai jopa tappaa sairaan yksilön. Esimerkiksi taistelukoirille on jalostettu korkea kipukynnys ja niistä on usein hyvin vaikea nähdä, että niitä vaivaisi jokin. Kivun havaitseminen vaatiikin omistajalta tarkkaa päättely- ja huomiokykyä.
Voimakkaan, akuutin kivun oireet ovat hyvin selvät. Akuutti kipu on yleensä selkeästi määriteltävissä ja siihen liittyy turvotusta, tulehdusta, lämpöä ja kosketusarkuutta. Koira usein huutaa kivusta. Se saattaa ontua tai ei laske lainkaan painoa jollekin raajalle. Se väistää kipua tuottanutta asiaa, huohottaa tai vapisee. Hengitys on tiheää ja sydän hakkaa. Se voi jopa laskea alleen. Nämä käytökset ovat eläinkunnalle yhteisiä ja useimmat eläimet ilmaisevat voimakasta, äkillistä kipua samalla tavalla.
Akuutin kivun taustalla voi olla krooninen tila; sairaus tai kipu. Krooninen vaiva yltyy stressin tai elimistön väsymisen seurauksena ja näyttää virheellisesti akuutilta kivulta, kunnes asiaa tutkitaan huolellisemmin.
Kroonisen kivun havaitseminen on huomattavasti vaikeampaa. Yleensä kipua aletaan epäillä, kun koiran mieliala ja käytös muuttuvat. Vilkas koira muuttuu apaattiseksi, avoin syrjäänvetäytyväksi. Ulkoilu, leikkiminen tai syöminen ei kiinnosta. Merkit voivat kuitenkin olla pienempiä. Koira varoo tiettyä asentoa, makaa vain toisella kyljellään tai lonkallaan tai peitsaa jatkuvasti. Se ei nosta päätään ylös asti tai ei käännä sitä kunnolla. Voi olla, ettei se venyttele enää lainkaan tai venyttelee jatkuvasti, liioitellusti. Se on pelokkaampi tai äkkipikaisempi kuin ennen. Se kirputtaa tai nuolee itseään ja sen turkki on hilseinen ja eloton. Koira vinkuu tai itkeskelee ja näyttää surulliselta. Jollain eläimillä voi olla lukuisia oireita samanaikaisesti, jollakin ehkä vain yksi. Lemmikkinsä hyvin tunteva omistaja näkee yleensä viimeistään eläimen silmistä, että kaikki ei ole hyvin.
Joskus kipu on jatkunut jo niin pitkään, että omistaja pitää koiransa käytöstä normaalina. Koira on ehkä kipuillut pennusta saakka. Ihmisen mielestä on vain osa lemmikkinsä persoonallisuutta, että se on kärttyinen tai ei halua ulkoilla. Monet kuvittelevat, että jollekin rodulle on tyypillistä juosta pupulaukkaa tai pomputtaa takajalkaa. Ei tulla ajatelleeksi, että kyse onkin rodussa yleisesti esiintyvästä rakenneongelmasta. Ontuminen on myös aina oire jostakin vammasta tai sairaudesta eikä koskaan normaalia liikkumista.
Kivun pitkittyessä se aiheuttaa muutoksia aivoissa. Syyn selvittäminen on sitä vaikeampaa, mitä pidempään ongelma on kestänyt. Koira alkaa uupua ja sen elinvoima vähenee. Jatkuva stressi tuo mukanaan muutoksia koiran luonteessa. Oppiminen estyy ja keskittymiskyky häviää.
Tutkiminen on salapoliisityötä
Eläinlääkäri näkee koiraa maksimissaan joitakin tunteja vuodessa. Omistaja sen sijaan viettää lemmikkinsä kanssa aikaa jatkuvasti ja siksi hän onkin avainasemassa koiran kivun havainnoinnissa. Havaintojen perusteella voidaan kivun syytä selvittää esimerkiksi röntgenkuvin, palpaation tai neurologisen tutkimuksen avulla, tutkimalla nivelten liikeratoja ja tarkastelemalla koiran liikkumista eri askellajeissa. Tarvittaessa käytetään ultraääni- tai magneettikuvausta tai tietokonetomografiaa.
Eläinlääkärille on hyvä pystyä kertomaan koiran käyttäytymisestä. Paheneeko kipuoire runsaan liikunnan jälkeen? Onko koira jäykkä herätessään? Kulkeeko se portaita, hyppääkö autoon? Nouseeko tai laskeutuuko makuulle vaikeasti? Pystyykö istumaan, istuuko jalat harallaan? Onko koiran yleiskunto muuttunut (onko turkissa tai ihossa muutoksia, onko lihonnut/laihtunut, jaksaako ulkoilla entiseen tapaan)? Ripuloiko paljon tai oksentaako? Nukkuuko huonosti, vaihtaako paikkaa usein? Hakeutuuko eritoten kylmille tai lämpimille alustoille? Mitä enemmän tietoa lääkärillä on käytössään, sen helpompi hänen on tehdä diagnoosi.
Kipu ei välttämättä ole siellä, missä se näyttäisi olevan. Koira ei välttämättä onnu sitä jalkaa, jossa ongelma on. Eläin kompensoi keventämällä kipeälle jalalle laittamaansa painoa siirtämällä painopistettä ja astumalla enemmän joko vastakkaisella tai saman puolen toisella jalalla. Kivun kroonistuessa saattaa tämä ”tukijalka” kipeytyä, jolloin koira siirtää painoa enemmän jälleen uudelle jalalle. Tästä johtuen voi näyttää, että koira ontuu vuoron perään eri jalkoja.
Koira ei myöskään välttämättä nuole tai kirputa sitä paikkaa, jossa kipu on. Kipu voi olla esimerkiksi alaselässä, jonne koiran on vaikea ylttää. Silloin eläin alkaa hoitaa kipua nuolemalla mitä tahansa paikkaa – etutassut ovat yleisin kohde.
Monipuolisia hoitomahdollisuuksia
Koiran kipua voidaan hoitaa monella tapaa riippuen kivun aiheuttajasta sekä koirasta että omistajasta. Tulehduksiin käytetään antibiootteja ja/tai tulehduskipulääkkeitä. Tulehduskipulääkkeitä on nykyään useita erilaisia. Tulehduskipulääkkeiden lisäksi koirille voidaan antaa myös muita kipulääkkeitä: viimeisen vuoden aikana käyttöön on tullut mm. Neurontin, joka on alkuperäsisesti epilepsialääke vaikuttaen hermosärkyyn. Lisäksi voidaan käyttää lihasreklaksantteja, kortisonia jne.
Lääkkeiden lisäksi tai ilman niitä voidaan koiran oloa parantaa erilaisten hoitojen avulla. Akupunktio on ikivanha parannuskeino. Se sopii leikkauksen tai trauman jälkeiseen hoitoon, nivelrikkoon, spondyloosiin sekä monen muunlaisiin ongelmiin, kuten esimerkiksi valeraskauteen. Akupunktiota voi antaa vain eläinlääkäri. Yksi hoitokerta ei yleensä riitä, vaan tarvitaan useita kertoja. Aluksi käyntiväliä on tiheä, mutta muutaman kerran jälkeen voidaan päästä tilanteeseen, jossa hoitoa annetaan vain noin kahdesti vuodessa. Lähes kaikki eläinlääkärivakuutukset korvaavat akupunktion.
Fysioterapia sopii eritoten leikkausten tai onnettomuuden jälkeiseen kuntoutukseen. Sillä voidaan helpottaa synnynnäisten rakennevikojen aiheuttamia kipuja, parantaa vanhan koiran liikkuvuutta tai tehostaa kilpailevan eläimen suorituskykyä. Fysioterapeuttien lisäksi koirahierojat hierovat, venyttelevät ja mobilisoivat koiraa sekä opettavat omistajaakin auttamaan koiraa kotona. Apuna voidaan käyttää mikrovirtaa, ultraääntä tai erilaisia kylmä- tai lämpöhoitoja. Joillain fysioterapeuteilla on käytössään vesiterapia-allas. Osa vakuutusyhtiöistä korvaa fysioterapian, mikäli siihen on eläinlääkärin lähete. Koirahieronnan omistaja joutuu maksamaan itse.
Osteopatiassa keskitytään aina selkärangan terveeseen toimintaan ja pyritään normalisoimaan koiran tila. Sillä hoidetaan esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinten ongelmia kuten selän ja niskan vammoja, ontumia tai selkärangan tai hermoston vaivoja. Jopa iho-oireisiin, allergioihin, tulehduskierteisiin ym. voi löytyä syy rangan ongelmista.
Lisäksi koiraa voi auttaa naprapaatti tai kiropraktikko. Kiropraktikko ja naprapaatti mobilisoivat selkänikamia ja ensimmäiseksi mainittu saattaa käyttää melko paljonkin voimaa työssään. Joku saattaa löytää avun myös vyöhyketerapiasta.
Monet rohdot, yrtit ja ravintolisät voivat auttaa kipuilevaa koiraa. Lääketehtaat ovat tuoneet markkinoille erilaisia valmisteita, jotka sopivat esimerkiksi vanhenevan koiran hoitoon (sisältävät mm. ginseng-juurta, joka piristää) tai nivelrikkoisen koiran liikkuvuuden parantamiseen (sisältävät mm. kondroitiinisulfaattia, joka stimuloi rustosoluja ja estää rustoa tuhoavien entsyymien toimintaa). Myynnissä on myös erikoisruokia, jotka toimivat tukihoitona ja edesauttavat sairaan koiran paranemista tai hyvinvointia.
Lähteet:
ELL, kipututkija Anna Hielm-Björkmanin sekä ELT Marjatta Snellmanin Yliopistollisen Eläinsairaalan ystävät ry:lle pitämä luento ja luentomateriaali 25.3.2007
Anna Hielm-Björkmanin KIVA-team ry:n ongelmakoirakouluttajakurssilaisille pitämä luento ja luentomateriaali 11.11.2006
Osteopaatti Maare Kaiperlan Canis Mythos Ay:lle pitämä luento ja luentomateriaali 9.4.2005
