Teksti: Susanna Vartiainen
Koiran kipu voi ilmentyä monin eri tavoin, ja kiputuntemus voi olla peräisin eri kudoksista tai elimistä. Tässä artikkelissa keskitytään tuki- ja liikuntaelimistön kiputiloihin. Yleensä merkit ovat pieniä, sillä koira ei näytä kipua kovin selvästi. Tuntemukset ovat yksilöllisiä, ja vaihtelua on rotujenkin välillä. Toiset ovat herkempiä ja toiset karaistuneempia, ja laumaeläimenä koira pyrkii peittämään kipuoireensa, jottei näyttäisi heikkouttaan.
Lisäksi havainnointia vaikeuttaa se, että vietit ja vaistot ohjaavat koiraa liikkumaan ja lähtemään. Se siis saattaa rynnätä tehtävään myös kipeänä, ”kolmijalkaisenakin”. Omistajan herkät tuntosarvet ovat tarpeen, jotta mahdolliset tuki- ja liikuntaelimistön epämiellyttävät ja eriasteiset kiputuntemukset paljastuvat ajoissa, syy löydetään ja hoito päästään aloittamaan.
Kivun tunnistaminen
Pitkittyneessä ongelmatilanteessa koira alkaa pikkuhiljaa ”väistellä” kipua tai epämiellyttävää tuntemusta keksimällä uudenlaisen tavan liikkua, ja seurauksena on ongelmien kierre. Vaivat heijastelevat paikasta toiseen, ja loppujen lopuksi koira voi kieltäytyä kokonaan tehtävästä: se ei esimerkiksi haluakaan hypätä enää autoon. Puhutaan noidankehästä, jossa kivun seurauksena lihakset jännittyvät ja verenkierto kudoksissa heikkenee. Tästä seuraa lihaksen surkastumista, lisääntyvää jännitystä kudoksissa, liikeratojen pienenemistä ja kuormitusta muihin raajoihin, mikä taas lisää epämiellyttäviä ja kivuliaita tuntemuksia. Yksi tavallisimmista tilanteista on, että omistaja huomaa koiransa ”takapotkun” heikentyneen, eli moottorina toimivista takajaloista puuttuvat tehokas työntö ja letkeys. Tämä voi näkyä niin näyttelykehässä, metsästysreissuilla kuin seurakoiran lenkkeilyssäkin. Ongelma on voinut alkaa jo aiemmin tietystä raajasta tai vaikkapa yksittäisestä nivelestä, mutta omistaja huomaa asian vasta sitten, kun ongelmavyyhti on näkyvämpi.
Jos tunnet vahvasti, että koira ”ei ole ihan kunnossa”, koeta pinnistellä, jotta keksisit, mihin asioihin tämä liittyy, kun varaat aikaa eläinlääkäriin. Koiran omistajan havainnot ovat tärkeä johtolanka eläinlääkärille kivun syytä selvitettäessä. Usein koira terävöityy vastaanotolla, eikä esimerkiksi pieni ontuma näykään. Yleinen tutkimus on tarpeen, sillä kivun alkuperä voi olla myös sisäelimissä. Virtsatietulehdus ja eturauhasvaivat saattavat erehdyttävästi näyttää selkäkivuilta. Kipu täytyy ensisijaisesti saada eläinlääkärin toimesta hallintaan, sen jälkeen voidaan jatkaa esimerkiksi fysioterapialla.
Mitä eläinfysioterapeutti tekee, ja mitä eläinfysioterapiassa tapahtuu?
Fysioterapialla eläinten hoidossa tarkoitetaan ennaltaehkäisevää tai eläinlääkinnällisen hoidon jälkeen annettavaa terapiaa, jolla pyritään edistämään eläinten kuntoutumista. Fysioterapian päämääränä on lisätä eläimen hyvinvointia.
Käytännön fysioterapiatyö alkaa fysioterapeuttisella tutkimisella ja liikkumisen havainnoinnilla. Taustatiedot eläimestä, ongelmasta ja edeltäneistä eläinlääkärikäynneistä kysellään mahdollisimman kattavasti johtolankojen saamiseksi, sillä pyrkimyksenä on päästä ongelmasta eroon, eikä vain lievittää oireita. Samalla mietitään tavoitteita yksittäiselle hoitokerralle ja pidemmälle aikavälille ja suhteutetaan ne kokonaisuuteen. Käytettävä hoitomenetelmä valitaan manuaalisista käsittelyistä, laitehoidoista, venyttelyistä ja aktiivisista harjoitteista tai niitä yhdistellään sopivaksi kokonaisuudeksi. Terapeuttisista harjoitteista löytyy aina jotakin myös kotona tehtäväksi, joten vastaanotolta tuskin pääsee lähtemään ilman jumppaohjetta. Arviointia ja tarvittavia suunnitelman muutoksia tehdään pitkin matkaa. Eläinfysioterapeutti ei ole hieroja, eikä poppamies. Ammattilainenkaan ei voi parantaa kaikkia, mutta voi yrittää keksiä pieniä (ja joskus suurempiakin) helpotuksia eläinten arkipäiviin. Seurantaa ja omistajan luvalla yhteyksiä muihin eläimen hoitoon osallistuviin tahoihin pidetään tarpeen mukaan. Työhön kuuluu myös ohjausta ja neuvontaa. Eläinfysioterapeutti on vaitiolovelvollinen asiakkaistaan.
Tuki- ja liikuntaelimistön kiputila voi olla akuutti tai krooninen
Akuuttia eli äkillistä kipua voi epäillä, jos koira yhtäkkiä oireilee voimakkaasti selvin vingahduksin tai ontuen, jolloin kivun havaitseminen on helpompaa. Tilanteeseen voi edeltävästi liittyä jokin liikunnallinen suoritus, asento tai kilpailutilanne ja siitä mahdollisesti aiheutunut tapaturma. Joskus koira vain tulee metsästä kolmijalkaisena, eikä ole tietoa, mitä on sattunut. Esimerkiksi murtumien, nivelsidevammojen ja välilevypullistuman poissulkemiseksi eläinlääkärillä on silloin hyvä käydä näytillä. Samalla tulee tutkittua, onko kyseessä yhden vai useamman kohdan ongelma; löydöksiä voi olla myös ympäröivissä kudoksissa. Tulehduskipulääkitys voi myös olla tarpeen.
Akuutissa ongelmassa kipualue on yleensä löydettävissä tunnustelemalla; paikallisesti voi havaita turvotusta, lämpöä ja arkuutta. Akuutti kiputila voi mennä ohi hetkessä tai kestää muutamia viikkoja, sillä kudosten paranemisella on oma aikataulunsa. Hoitamattomana ja pitkittyessään akuutti kipu voi kroonistua. Pitkään kipuilleelle ontuminen voi myös jäädä liikemuistiin ja tavaksi.
Lihasten venähdykset, revähdykset ja krampit ovat yleensä äkillisiä ilmiöitä. Liukastumisen yhteydessä lihas voi ylivenyttyä, jolloin puhutaan venähdyksestä. Revähdyksessä tapahtuu jo säikeiden ratkeamista, ja paraneminen tapahtuu hitaammin haavan tapaan, jolloin paikalle muodostuu myös arpikudosta. Kramppi on lihaksen voimakas ja kivulias supistustila, joka saattaa viedä koiraltakin jalat alta.
Akuutin kivun kotikonstina on kylmähoito
Jos jotain venähtää, on kylmähoito sopiva ENSIAPU, sillä kylmän vaikutuksesta kankeus kudoksissa lisääntyy ja verenkierto sekä aineenvaihdunta hidastuvat. Hyödynnä lumipussia, jääpaloja, kylmää vettä, kylmennettyä jyvätyynyä tai pakastevihannespussia, jos saatavilla ei ole geelitäytteistä kylmäpakkausta. Pidä kylmää 10–15 minuuttia kerrallaan vaurioituneella alueella ja toista useita kertoja päivässä, kunnes pääset eläinlääkäriin. Jos koirasi on paksuturkkinen, voit laittaa kylmäpaketin suoraan karvojen päälle. Jos koirasi on hyvin lyhytkarvainen, laita pyyhe kylmäpakkauksen ja ihon väliin. Kylmähoito hidastaa vamma-alueen tilan pahenemista ja turruttaa kudoksia, jolloin kipukin lievittyy.
Toipuminen ja levon merkitys
Varovaisuudesta huolimatta vahinkoja sattuu. Tällöin koiran on saatava levätä ja paranemiselle on annettava riittävästi aikaa. Eriasteiset vammat vaativat erimittaisen levon. Vammautumishetki sulkee kisakalenterit, ja ainoana tavoitteena on koiran toipuminen. Akuuttivaiheessa eläinlääkäri huolehtii tarvittavasta kipulääkityksestä ja muista hoitotoimista, mutta myöhemmässä vaiheessa terapeuttinen harjoittelu tulee mukaan, sillä liike on lääkettä. Koiraa on kuntoutettava oikein, jotta sen työkyky palautuu mahdollisimman hyvin! Yleensä aiemmin huomattu kiputila paranee nopeammin kuin pidempään jatkunut vaiva.
Koiralta operoitiin jalka, eikä se käytä sitä… entäs nyt?
Harva koira alkaa hetimmiten jalkaa käyttämään, onhan se operaation jälkeenkin kipeä. Sopiva kivunlievitys on tarpeen, jotta koira saadaan astumaan raajalle kivusta huolimatta. Varsinkin pienemmät koirat pääsevät hyvin eteenpäin kolmella jalalla, eivätkä koe tarpeelliseksi astua heikolle käpälälle. Pitkittynyt kinkkaaminen ei ole suotavaa, sillä se rasittaa muita jalkoja, altistaa lisäongelmille ja mutkistaa paranemista. Vaiva ei siis olekaan pois päiväjärjestyksestä leikkauksen jälkeen, vaan siitä alkaa kuntoutuminen. Kuntoutuminen voi olla tuskastuttavan pitkä ajanjakso ja kysyy sinnikkyyttä ja malttia erityisesti kotiväeltä. Hyvin usein lopussa seisoo kuitenkin kiitoksena koira neljällä jalalla.
Eläinfysioterapeutti on kuntoutumisen tukihenkilö. Pinkeä kudos ei vahvistu, eikä kuroutunut lihas veny. Käsittelyillä kudoksia saadaan rentoutettua ja ottamaan vastaan harjoitusta. Harjoitteiden tekemisessä kotiväen aktiivisuus on erittäin tärkeää. Vältettäviä asioita kertyy usein pitkän listan verran, kun taas hallitut harjoitteet ovat toivottuja. Toistoja on kerrytettävä pieninä annoksina kerrallaan, siksi niitä tulisi tehdä päivittäin arkirutiineiden ohella. Jokaiselle löytyy kokeilemalla sopivat alkuasennot ja tehtävät. Vain tehty harjoitus auttaa ja laatu korvaa määrän!
Kuntoutumisella on tahtinsa, harjoitteissa edetään vaiheesta toiseen, eikä oikotietä ole. Etanakävely on tullut monelle ristiside-operaatiosta toipuvalle tutuksi. Painonsiirtoharjoitukset, liikeratoja ylläpitävät tehtävät, venytykset, vahvistavat harjoitteet ja erilaiset alustat tulevat kuntoutumisen edetessä mukaan. Jos takapakkeja tulee, silloin höllätään ja jatketaan taas huilin jälkeen eteenpäin. Kuntoutuminen on kuitenkin tilapäinen ajanjakso, toisin kuin kroonista ongelmaa potevan elämäntapamuutoksen tarve.
Kroonisen kivun huomaaminen on vaikeaa
Krooninen kipu voi olla epämääräistä kolotusta tai jomotusta, jota ei tunnustellen pysty paikallistamaan ja joka on pikkuhiljaa ja salakavalasti hiipinyt koiran elämään. Kotiväki on yleensä ehtinyt tottua tilanteeseen, ja se tuntuu normaalilta. Jokin tekijä on sitten se viimeinen pisara, jonka ansiosta vaiva tulee paremmin ilmi. Krooninen kipu ”syö” koiraa, se on uuvuttava stressitila ja vaikeuttaa mm. oppimista. Monet käyttäytymisen muutokset liittyvät kroonistuneeseen kipuun, esimerkiksi koirasta tulee vetäytyvämpi ja kärttyisempi. Nivelrikko on tavallinen esimerkki kroonisesta kiputilasta. Vaiva ei ole parannettavissa, mutta elämäntapamuutoksilla sen kanssa voi elää ja pyrkiä hidastamaan sen etenemistä. Krooninen kiputila voi ajoittain ärtyä, jolloin oireisto muistuttaa akuuttia kipua.
Diagnoosina artroosi tai spondyloosi
Kroonisen sairauden diagnoosi on aina hiukan pelottava. Parantavaa hoitoa ei ole, ja on keskityttävä elämänlaadun ylläpitämiseen sekä pyrittävä hidastamaan etenevää sairautta. Krooninen vaiva yhdistyy mielikuvissa usein iäkkäisiin lemmikkeihin, mutta niin esimerkiksi nivelrikkoa kuin selkärangan luupiikkejä/sillottumaa eli spondyloosia tavataan myös nuorilla koirilla.
Fysioterapiassa jatketaan siitä, mihin eläinlääkärin antaman kivunlievityksen myötä on päästy. Juttelemme pehmeistä elämäntavoista, painonhallinnasta, sopivista liikuntamuodoista, arkea helpottavista ratkaisuista ja mietimme harrasteille kevyempiä vaihtoehtoja. Mitä aiemmassa vaiheessa käymme näitä asioita läpi, sitä paremmin niistä on kotona apua. Liikkeessä pitää pysytellä ja virikkeitä on oltava. Sopivassa määrin liike on lääkettä, joten suunnittelemme lemmikin arkea uusiin uomiin, yksilöllisyys huomioiden. Apuvälineitä löytyy autorampeista lähtien, ja nikkarointitaitoiset osaavat naputella itse luiskia kotiportaiden nousua helpottamaan. Monet mukavat asiat voivat säilyä elämässä, ne vain saattavat muuttaa hiukan muotoaan. Palloa ei esimerkiksi olekaan hyvä enää heitellä, mutta sitä voi kuitenkin vaikka etsiä. Lämpö auttaa kolotuksiin, ja vertymiseen tarvitaan hiukan pidempi lämmittely. Nivelrikon vaiheet vaihtelevat, ja ne on hyvä ottaa huomioon koiraa liikuteltaessa. Useampi lyhyt lenkki korvaa yhden pidemmän.
Lihasvoiman säilymiseksi jumpasta saattaa tulla kroonista tuki- ja liikuntaelinsairautta potevalle uusi harrastus, jossa yhdistyvät huvi ja hyöty. Omistajalta tosin vaaditaan pitkäjänteisyyttä, jotta toistoja kertyy riittävästi ja hyväksi havaittu rajoitettavien ja sallittujen asioiden välinen tasapaino säilyy.
Omistajan panos lemmikin arjessa on tärkeää – nimenomaan jokapäiväisessä toiminnassa löytyvä rasituksen ja levon tasapaino on olennainen osa hyvää elämää. Fysioterapeutin hyppysissä voi piipahdella silloin tällöin oireita lievittämässä, mutta erilaiset käsittelyt eivät yksin vaikuta, jos arki ei muutu tai koiraa edelleen käytetään liian kuormittavassa harrastuksessa. Muistettava on, että krooninen tila saattaa välillä akutisoitua ja oireet pahenevat, kunnes jonkin ajan kuluttua koiran vointi voi taas olla parempana.
Toistoilla on merkitystä, jotta lihasvoima säilyy
Lihasvoimaa tarvitaan tukemaan kipeitä niveliä tai jäykkiä nikamia. Koira alkaa helposti säästellä itseään, jolloin voima vähenee käytönpuutteesta johtuen. Omistajan tehtävänä olisi kohdentaa liikuntaa tai jumppaa siten, että kudoksien voima vähintäänkin pysyy tai mieluummin jopa vahvistuu vaivasta huolimatta ja kipua tuottamatta. Istu-seiso-harjoitus (oikein tehtynä!) on oiva keino vahvistaa koiran takaosaa. Erään spondyloosia sairastavan koiran omistaja oli ottanut rutiiniksi teettää koirallaan tätä harjoitusta, ja kolmen kuukauden aikana kertyneiden liki tuhannen toiston jälkeen koiran takaosa oli huomattavasti vahvempi. Koira nousi ketterämmin maasta ylös ja käveli ja kääntyili vaivattomammin. Määrä tuntuu huikealta, mutta päivittäinen satsaus on vain viisi toistoa ennen ruokakupin saamista, ja tämä tapahtuu kahdesti päivässä.
Lämpöhoito rentouttaa ja lievittää kolotuksia
Lämmön lähteenä voi käyttää kuumavesipulloa tai mikrossa lämmitettävää jyvätyynyä. Hätätilassa kuumassa vedessä kasteltu, kuivaksi väännetty ja muovipussiin laitettu pyyhe toimii lämpöpakkauksen tavoin. Koira voi ja saakin viihtyä lämpötyynynsä äärellä puolikin tuntia. Huolehdi, että lämpöpakkaus ei ole aluksi liian kuuma, eikä sitä saa laittaa tulehtuneelle alueelle.
Herkät tuntosarvet ja koiramiestaito auttavat tulkitsemaan koiran viestejä. Kipu voi näyttäytyä monenlaisina ilmiöinä, esimerkiksi:
Arjen rutiineihin tulleiden muutosten perusteella pystyy karkeasti arvioimaan koiran toimintakykyä. Sirius Koiran Kuntopolku-mobiilisovelluksen ilmaisversiosta löytyy 15 kysymyksen testi, johon vastaamalla saat tietoa koiran arjesta suoriutumisesta. Samalla tulet huomanneeksi, mihin asioihin koiran kanssa eläessä kannattaa kiinnittää huomiota.
Kirjoittaja Susanna Vartiainen on siilinjärveläinen fysioterapeutti ja eläinfysioterapeutti. Hän työskentelee koirien, hevosten ja kissojen tuki- ja liikuntaelinongelmien parissa. Työssään hän suosii erityisesti terapeuttista harjoittelua, sillä jumppa on tehokas apu niin ongelmien ennaltaehkäisyssä kuin kuntoutuksessakin.
