Kohdeharjoittelu on yleistynyt viime vuosina voimakkaasti, ja jo monessa koirakoulussakin pentukurssilaiset harjoittelevat kosketuskepin käyttöä tai käsikosketusta. Monella kuitenkin kohteiden jatkokäyttö jää vähäiseksi, sillä niiden sovellusmahdollisuudet eivät välttämättä ole kaikkien tiedossa. Kohdetyöskentelystä voi olla kuitenkin paljon hyötyä niin arkielämässä kuin erilaisissa harrastuslajeissa.
Yksi yleisimmistä arkielämän haasteista, josta esim. arkitottelevaisuuskurssilla puhutaan, on vieraiden ihmisten tulo kotiin. Koira usein hyppii vieraita vasten, ei osaa odottaa rauhassa ennen kuin ihmiset ovat saaneet päällysvaatteet pois päältään, haukkuu ja ryntäilee. Ongelmaa yritetään useimmiten "hoitaa" kieltämällä koiraa. Tehokkaampi tapa on kuitenkin kouluttaa koiralle vaihtoehtoinen käytös kyseiseen tilanteeseen tai, kuten tässä, useampia käytöksiä.
Odottamiskäytös
Koiralle on hyvä opettaa, että se pystyy odottamaan rauhassa sen aikaa, kun ovikello soi, omistaja avaa oven ja vieraat tulevat sisään ja käyvät taloksi. Yli-innokkaan koiran suhtautumista vieraisiin helpottaa se, että vieraiden tervehtiminen ei ole ainakaan ainoa käytettävä palkkio. Kun omistaja tarjoaa koiralle muunlaisia palkkioita, vieraiden arvo palkkiona vähenee ja vastaavasti koiran innokkuus tervehtiä heitä laimenee. Mikäli kyseessä on vieraisiin pelokkaasti suhtautuva koira, toimii odottamisesta palkitseminen eräänlaisena siedättämisenä vieraiden tuloon. Tällöin koiran pelko vähenee samalla, kun se oppii odottamaan rauhallisesti.
Odottamiskäytös on helpointa opettaa jonkin kohteen avulla. Tarkoituksena on opettaa koiralle selkeä paikka, kuten kosketusalusta, matto, oma peti tai vastaava kohde. Koira opetetaan menemään alustalle, ottamaan haluttu asento (istuminen/makaaminen) ja pysymään paikoillaan, kunnes se vapautetaan. Kyseessä on siis käytösketju, joka opetetaan koiralle yksi asia kerrallaan. Kun kaikki osa-alueet ovat riittävän vahvoja, voidaan käytökset ketjuttaa ja ottaa ketju käyttöön tositilanteessa.
Alkuharjoittelussa ei välttämättä tarvitse käyttää samaa kohdetta (mattoa, petiä tms.), jolle koiran halutaan menevän valmiissa käytösketjussa. Alussa kohteena voidaan käyttää vaikkapa hiirimattoa tai käsipyyhettä. Kohteelle menemistä harjoitellaan sheippaamisen avulla. Ideana on siis vahvistaa koiran oma-aloitteista, oikeansuuntaista toimintaa. Ohjaaja on passiivinen ja ainoastaan reagoi koiran toimintaan. Naksuttimen avulla merkitään oikea toiminta ja tämän jälkeen toimitetaan palkkio. Käytännössä aluksi riittää, että koira katsoo alustaa, sitten liikkuu sitä kohti, sitten laittaa yhden jalan sen päälle tai koskee sitä kuonollaan jne. Alussa on hyvä vahvistaa alustalle menemistä niin, että palkkiokin toimitetaan kyseiselle alustalle. Myöhemmin, kun käytös alkaa olla sujuva, kannattaa siirtyä palkitsemaan koira poispäin alustasta. Tällöin saadaan tehokkaasti toistoja, kun koira liikkuu palkkion perässä poispäin alustalta ja vastaavasti sitten takaisin alustalle uuden palkkion toivossa.
Kohdeharjoittelussa alustan annetaan olla esillä ainoastaan sen aikaa, kun harjoitellaan. Kun ohjaaja laskee kosketusalustan maahan, tulee hänen olla valmis vahvistamaan heti koiran ensimmäinen reaktio (kohteen katsominen tms.). Vastaavasti kohde otetaan pois koiran ulottuvilta, kun harjoitussessio lopetetaan.
Kosketusalustan harjoittelussa on hyvä, että ohjaaja on mahdollisimman liikkumaton ja paikoillaan. Tällöin koiralla on työrauha tehdä omat ratkaisunsa, ja se oppii operantisti oman toimintansa kautta. Alustan osoittelu kädellä, nameilla houkuttelu tms. ei yleensä edesauta oppimista lainkaan, päinvastoin. Tällöin koira tulee vain riippuvaiseksi omistajan toiminnasta eikä käytännössä opi menemään itsenäisesti alustalle.
On erityisen hyödyllistä vahvistaa niitä hetkiä, kun koira katsoo tai haistelee kosketusalustaa. Nyrkkisääntönä koirien suhteen voidaan pitää sitä, että mitä koira katsoo, sitä se myös ajattelee. Jos koiran pää on jatkuvasti ylhäällä harjoittelun aikana ja se lähinnä katsoo koko ajan ohjaajaansa (tai tämän taskua/käsiä), ei koira todennäköisesti opi kovin helposti hakeutumaan alustalle. Tällaisen koiran kanssa voidaan välivaiheena koulutuksessa ottaakin kosketusalusta ohjaajan käteen. Annetaan koiran koskea kuonollaan kädestä roikkuvaa kohdetta ja aletaan laskea kohdetta vähitellen kohti lattiaa. Tämän menettelyn avulla voidaan saada koira oivaltamaan, että lattiallakin voi olla jotain tutkimisen arvoista. Lisäksi on hyvä palkita koira aina heittämällä palkkionami lattialle. Palkkion suunta auttaa oppimisessa: jos nami tulee ylhäältä ohjaajan kädestä, se lisää koiran halua nostaa päätään ylöspäin. Jos taas palkkio ilmestyy lattialle, se vahvistaa koiran kiinnostusta lattiaan.
Kun alustalle meno sujuu hyvin, lisätään siihen vielä haluttu lisäkäytös eli istuminen tai maahanmeno. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että kun koira on mennyt pedille, ei naksautetakaan, vaan sanotaan uusi käsky (istu/maahan). Kun koira suorittaa tämän, palkitaan se. Vähitellen odotetaan, että koira tarjoaa itse toivottua asentoa matolle mentyään. Tämän jälkeen käytökselle annetaan nimi. Kun nimeäminen on tehty, ei koiraa enää palkita oma-aloitteisesta matolle menemisestä. Tällöin mattoa voi pitää esillä jatkuvasti.
Jos alkuharjoittelussa on käytetty erillistä kosketusalustaa ja kohde halutaan vaihtaa esim. koiran omaksi pediksi, on se hyvä tehdä tässä vaiheessa. Mikäli vihjesana ei ole vielä kovin tuttu tai sitä ei ole otettu käyttöön, tehdään kohteenvaihto laittamalla vanha kohde uuden kohteen päälle. Jos vanha kohde soveltuu leikattavaksi, voidaan sitä pilkkoa pienemmäksi ja häivyttää se sillä tavoin. Todennäköisesti käytös kuitenkin siirtyy melko nopeasti uuteen kohteeseen myös pelkästään harjoittelemalla aluksi jonkin aikaa päällekkäisten kohteiden avulla. Tämän jälkeen vanha kohde yksinkertaisesti jätetään pois ja harjoitusta jatketaan uudella kohteella. Kriteeriä voi olla tarpeen hetkellisesti laskea hieman tässä vaiheessa.
Harjoittelun vaiheet:
1. Koira osaa mennä halutulle paikalle vihjeestä. Lähetysmatkaa pidennetään vähitellen niin, että lopussa koira osaa mennä matolleen vaikka toisesta huoneesta. Lähettämistä paikalle harjoitellaan tarvittaessa kaikkialta asunnosta. Lähettämistä harjoitellessa on eduksi, jos käytössä on avustaja, joka palkitsee koiran (toinen ohjaaja lähettää toisesta huoneesta, toinen on alustan vieressä palkitsemassa). Kun lähettäminen sujuu paremmin, voidaan avustaja jättää pois. Tällöin koiran pitäisi osata jäädä odottamaan alustalle, kunnes ohjaaja tulee paikalle palkitsemaan.
2. Koira osaa maata/istua paikallaan koko ajan kauemmin ja kauemmin. Mieti, paljonko normaalissa vieraidentulotilanteessa menee aikaa ovikellonsoitosta siihen, että ihmiset ovat saaneet päällysvaatteet pois ja ovat esimerkiksi olohuoneessa istumassa. Riittääkö viisi minuuttia? Koska haluamme mahdollisimman varman suorituksen, lisätään kuviteltuun aikaan (esim. tuo 5 min) vielä 25 % varmuuden vuoksi.
3. Koira osaa maata/istua paikallaan erilaisten häiriöiden alla. Häiriöitä voivat olla ohikulkevat ihmiset (aluksi vain perheenjäsenet rauhallisesti kävellen), keittiössä puuhailu, ulko-ovea kohti liikkuminen, vilkas ja kovaääninen keskustelu nurkan takana, ulkovaatteiden pukeminen, talutushihnan nostelu jne. Lopuksi aletaan harjoitella vieraiden ihmisten avulla sekä käyttää ovikelloa häiriönä.
Harjoittele kestoa (alustalla istumista/makaamista) aluksi erikseen ilman varsinaista alustalle lähettämistä. Harjoitellessa pitää muistaa, että vain yhtä muuttujaa vaikeutetaan kerrallaan! Jos lähetysmatka on pidempi kuin aiemmin, pitää paikallaoloajan olla lyhyempi. Jos käytetään häiriöitä paikallaolon aikana, pitää makuuajan olla lyhyempi kuin yleensä. Häiriöinä keston lisäämisen jälkeen voidaan käyttää esim. käänteistä houkuttelua.
Häiriöharjoittelua voi ja kannattaa tehdä myös jo treenin alkuvaiheessa eli silloin, kun harjoitellaan vasta alustalle menemistä. Myös tähän harjoitteluun voidaan yhdistää esimerkiksi ohi kulkevia perheenjäseniä tai muita häiriöitä. Loppuvaiheessa alustalle lähettämisen treenaamista voidaan ottaa mukaan myös ovikello. Aluksi on kuitenkin hyvä käyttää esimerkiksi tietokoneelta soitettavaa ovikellonääntä, jonka voimakkuutta voidaan tällöin säädellä. Koira voidaan myös opettaa menemään alustalle pelkästään ovikellon kuullessaan. Silloin käytökseen ei tarvita muuta vihjesanaa.
Odottamiskäytös ei luonnollisesti ole hyödyllinen vain vieraidentulotilanteessa. Sitä voi hyödyntää esim. lenkille lähtiessä, kun halutaan koiran odottavan rauhallisesti sen aikaa, kun omistaja pukeutuu. Sitä voidaan hyödyntää, jos perheeseen tulee vieraita ja koiran halutaan pysyvän poissa ruokapöydän lähettyviltä aterian aikana. Sitä voidaan käyttää, jos koira haukkuu postia. Myös esimerkiksi häkkiin meneminen ja siellä odottaminen opetetaan samalla tavalla kuin edellä on selitetty.
Käsikosketus apuna
Kun koira vihdoin saa mennä tervehtimään vieraita, toivotaan siltä rauhallista käytöstä. Se ei saisi ainakaan hyppiä. Helppo tapa rajata hyppimistä pois on opettaa koira tervehtimään käsikosketuksen avulla. Siinä koira koskee kuonollaan vieraan käteen. Ohjaaja antaa koiralle luvan suorittaa ts. mennä tervehtimään (vihjesana) ja myös palkitsee koiran suorituksen jälkeen. Tällä menettelyllä pyritään jälleen vähentämään vieraiden arvoa palkkiona. Vieras on pelkkä kohde, väline palkkion saavuttamiseksi.
Käsikosketus opetetaan samalla tavalla kuin mikä tahansa kohde, esimerkiksi kosketuskeppi. Ohjaaja tuo oman kätensä selkeästi ulos vartalonsa lähettyviltä ja naksauttaa, kun koira edes vilkaisee kättä. Vähitellen sheippauksen avulla koiraa ohjataan koskemaan kuonollaan kämmeneen. Tämän sujuessa ohjaaja muuttaa kätensä paikkaa sillä välin, kun koiralle annetaan palkkio. Alkuharjoittelua voi tehdä myös oman perheen kesken kotona niin, että toinen toimii kouluttajana ja toinen henkilö toimii kohteena eli tarjoaa kättään koiran kosketettavaksi. Koulutus sopii toteutettavaksi vaikkapa olohuoneessa niin, että koiraa voi lähettää henkilöltä toiselle, mikäli perheessä on useita jäseniä. Vaikka ojentuva käsi tulee aina toimimaan vihjeenä, on käytökseen tärkeä lisätä myös suullinen vihjesana. Vihjesanaa lisättäessä muista oikea järjestys: uusi vihje - vanha vihje. Käytännössä vihjesana (uusi vihje) sanotaan siis siinä vaiheessa, kun mitään muuta ei vielä tapahdu. Vasta tämän jälkeen tuodaan esiin vanha vihje (ojentuva käsi).
Käsikosketusta voi käyttää myös koiran rauhoittamiseen. Ohjaaja pyytää koiralta käsikosketusta omaan käteensä. Tätä voidaan käyttää vaikkapa vieraiden tullessa sisään niin kauan, kun odottamiskäytös on vielä työn alla. On järkevää pitää koira kytkettynä tällaisissa tilanteissa, kunnes se osaa olla rauhallisesti ja toimia halutulla tavalla. Talutin on oivallinen apuväline monissa tilanteissa, sillä sen avulla voidaan helposti rajata ei-toivottuja käytöksiä (kuten ympäriinsä juoksentelua, hyökkäilemistä, hyppimistä jne.) pois.
Korokkeella vaihtelua harjoituksiin
Korokeharjoittelua voidaan käyttää apuna monenlaisessa treenaamisessa. Korokeharjoittelun idea on opettaa koiralle innostava, konkreettinen kohde, johon sitten opetetaan vielä erikseen yksi tai useampi haluttu käytös. Koroke voi olla koiran koosta riippuen esimerkiksi puhelinluetteloilla tai lehdillä täytetty pahvilaatikko, steppilauta, styrox-levy, kuljetuslava tai kirja.
Aluksi koira opetetaan nousemaan korokkeelle. Tämän voi tehdä puhtaasti sheippaamalla tai käyttämällä apukohdetta (kosketusalusta, -keppi tai käsikohde). Usein on aluksi tarpeen palkita pelkästään etujalan siirtämisestä korokkeen päälle. Tämän jälkeen odotetaan koiran laittavan molemmat etujalat korokkeelle ja lopulta nousevan sitten sille kokonaan.
Kun perusharjoittelu on tehty, on aika miettiä, mitä koiran halutaan jatkossa tekevän korokkeella. Oma suosikkini korokeharjoittelussa on perusasento. Koroke asetetaan ohjaajan vasemmalle puolelle ja koiralle annetaan lupa nousta korokkeelle. Käytännössä koira tulee automaattisesti oikeaan paikkaan, jos koroke on sopivalla kohdalla ja kompaktin kokoinen. Aluksi koiran on helpointa nousta korokkeelle suoraa linjaa korokkeen takaa, ja tällöinkin sitä voidaan tarvittaessa auttaa esim. käsikohteella tai kosketuskepillä. Kun tehtävä alkaa olla tutumpi, vaikeutetaan saapumiskulmaa niin, että koiran pitää pystyä nousemaan korokkeelle myös ohjaajan sivulta tai edestä. Halutessaan harjoitukseen voi yhdistää myös istumisen ja lopulta myös vihjesanan.
Samalla tavalla voidaan harjoitella myös eteen istumista; tällöin koroke on ohjaajan edessä. Paikallaoloharjoitukset ja kaukokäskyt toimivat myös erinomaisesti korokkeella. Koroke rajaa koiran tilaa ja tekee asennosta poistumisen tai paikalta nousemisen vaikeammaksi. Koirat yleensä pitävät korokeharjoittelusta kovasti ja viihtyvät korokkeella erityisen hyvin. Korokeharjoittelu kehittää tasapainoa ja syviä lihaksia. Se voi myös parantaa koiran itsetuntoa ja helpottaa pinta-arkuuksista kärsivää koiraa.
Loistavaa korokeharjoittelussa on, että koroketta ei yleensä tarvitse mitenkään erityisesti häivyttää. Kun koira on oppinut oikean toiminnan korokkeen avulla, voidaan se vain yksinkertaisesti jättää pois ja jatkaa harjoittelua ilman. Tarvittaessa oikeaa asentoa voidaan vielä myöhemmin hioa uudelleen korokkeen avulla.
Odottamiskäytöksen ja korokkeen voi myös yhdistää. Oma staffini oppi aikanaan oikeastaan vahingossa odottamaan agilityharjoituksissa vuoroaan melko rauhallisesti: se istui kentän laidalla tuolissa. Korkealla odottaminen oli ilmeisesti mukavampaa, koska se näki sieltä paremmin. Rajattu tila rauhoitti sitä myös.
